Suuria tunteita ja upeita sävellyksiä – arviossa Kalle Ahola & Puut -yhtyeen debyyttialbumi ”Meri josta elän”

Kalle Ahola & Puut sai alkunsa Aholan ja Janne Halmkronan yhteistyöstä. Kaksikko törmäsi Jouko Lehtolan Rock-Finlandia -valokuvakirjan julkaisutilaisuudessa keväällä 2022. Ensimmäiset puoli vuotta he musisoivat keskenään treenikämpällä Aholan säveltämien laulujen parissa, mutta syksyn saapuessa parivaljakosta tulikin kvartetti. Mukaan liittyivät Kalle Chydenius ja Olli-Matti Wahlström – ja näin superkokoonpanoksikin luonnehdittu Kalle Ahola & Puut oli valmis.

Eipä aikaakaan, niin uusi yhtye riensi debyyttialbuminsa studiosessioihin. Suurelle yleisölle oli esiteltävää kesäkuussa 2023 ”Juhannusyönä”-singlen myötä. Siitä lähtien sinkkuja on tullut kuultavaksi tasaista tahtia, ja ensimmäisen lisäksi on saatu kuulla kappaleet ”Ikuinen syksy”, ”Joo sen pitäisi olla niin”, ”Tanssi tyttö tanssi” ja viimeisimpänä hetki ennen pitkäsoiton ilmestymistä ”Elohopeaa”.

”Meri josta elän” -nimen saanut levy julkaistaan digitaalisena 12. lokakuuta ja fyysisenä 8. marraskuuta. Kun näin ensimmäistä kertaa albumin biisilistan kokonaisuudessaan, tuli päällimmäisenä mieleeni miten kauniita ja inspiroivia kappaleiden nimet ovatkaan. Jos jo aiemmin julkaistujen sinkkujen nimet olivat kiinnittäneet huomioni, niin muista raidoista sen tekivät parhaiten ”Violetit puut” sekä ”Tuulennostattaja”, levyn nimiraidasta nyt toki puhumattakaan. Listauksesta jäi tunne, että albumilla on jokin kauniin koruton teema, mutta en siinä vaiheessa voinut vielä aavistaa mikä se on. Tämä selvisi piakkoin, kun Ahola kertoi teeman olevan jäähyväiset rakkaalle ihmiselle. Hänen vaimonsa menehtyi harvinaiseen sairauteen ja levyn musiikki sai inspiraationsa siitä.

Pitkäsoitto sisältää yhteensä 10 kappaletta, joissa on sopivassa suhteessa niin menevämpiä kuin rauhallisempiakin raitoja. Näistä ensin mainittua linjaa edustavat esimerkiksi ”Elohopeaa”, ”Juhannusyönä” ja ”Ikuinen syksy”. Tunnelmallisempaa puolta ovat puolestaan ”Tanssi tyttö tanssi”, ”Uneton”, ”Violetit puut” ja ”Tuulennostattaja”. Olen aina pitänyt Kalle Aholan äänestä ja tavasta tulkita tekstiä, ja varsinkin näissä rauhallisemmissa paloissa se pääsee hienosti esille.

”Elohopeaa” kasarivaikutteineen tuntui ns. omalta biisiltä heti alkutahdeista lähtien, ja ihmettelen, jos näin tarttuva raita ei nouse soittolistoille. ”Ikuinen syksy” taas kiinnittää huomion parinkin tehokeinon ansiosta: se on sijoitettu albumille utuisen rauhallisen ”Uneton”-kappaleen jälkeen, jolloin kuulija tempautuu biisin mukaan yllättäen. Kappale myös päättyy kuin seinään, mikä sai itseni ensimmäisellä kuuntelukerralla ihmettelemään, että miksi musiikki loppui. ”Joo sen pitäisi olla niin” vangitsee sävellyksensä vuoksi, jota rummut vievät mukavasti eteenpäin.

”Meri josta elän” edustaa lyriikoiltaan suuria tunteita. Sanat ovat Kalle Aholan käsialaa, lukuun ottamatta ”Loistava sateenkaari” -raitaa, jonka sanoitukset perustuvat Mika Waltarin runoon. Tekstit ovat kaiken kaikkiaan sävyltään hyvin melankolisia. Niistä on aistittavissa surua, haavoittuvaisuutta, rakkautta ja jotain elämää suurempaa. Jos Aholan sanoitukset ovat olleet joskus varsin monitulkintaisia, niin nyt siitä ei ole tietoakaan. Myös sävellykset ovat Aholan, paitsi ”Elohopeaa” ja ”Joo sen pitäisi olla niin”, jotka ovat säveltäneet Ahola ja Halmkrona. Kappaleiden sovituksiin on osallistunut koko bändi.

Olen seurannut Aholan uraa ja sen eri vaiheita jo noin 30 vuoden ajan. Ensisijaisesti minä – kuten varmasti moni muukin yhdistää hänen lauluäänensä Don Huonoihin. Kalle Ahola & Puut ei kuitenkaan kuulosta Don Huonoilta tai Aholan soolotuotannolta, vaan joltain uudelta ja raikkaalta. Vaikka tuntuu kliseelle sanoa, että kokoonpano on enemmän kuin osiensa summa, niin tässä tapauksessa se pitää todellakin paikkansa. Odotin albumin julkaisua suurella mielenkiinnolla siitä lähtien, kun ensimmäisen kerran luin uutisen tästä uudesta yhtyeestä – enkä joutunut pettymään.

Biisilista:

1. Meri josta elän
2. Elohopeaa
3. Tanssi tyttö tanssi
4. Loistava sateenkaari
5. Uneton
6. Ikuinen syksy
7. Violetit puut
8. Juhannusyönä
9. Joo sen pitäisi olla niin
10. Tuulennostattaja

Kokoonpano:

Kalle Ahola – laulu, akustinen kitara
Janne Halmkrona – sähkökitara
Kalle Chydenius – basso, modulaarisyntetisaattorit, taustalaulu
Olli-Matti Wahlström – rummut, taustalaulu