”Suuruudenhulluus kuuluu asiaan” – arvostelussa ”Metallica” (Remastered 2021)
Metallican, tuon metallin mammuttiyhtyeen omaa nimeä kantavan viidennen albumin 30 vuotta sitten alkanut maailmanlaajuinen jättimenestys ei ollut sattumaa. Kyseessä on edelleen raudanlujalla ammattitaidolla, tarkkaan laskelmoiden tuotettu albumikokonaisuus, radioystävällisen mutta taidolla ja tyylillä soitetun rock-thrashin keitos. Albumi teki lähtemättömän vaikutuksen miljooniin rock-orientoituneisiin musadiggareihin 1990-luvun alkupuoliskolla.
Sen enempää itse laajasti juhlitun albumin musiikilliseen analysointiin on tässä turha pureutua, sillä kaikki tuo löytyy jo vastikään klassikkoarvostelussa pureksimanani. Sen sijaan nyt pureudutaan albumin ”Remastered 2021” -juhlajulkaisun antiin.
Mainos päättyy
Varsinainen ”Metallica”-albumin uudelleen masterointi kuulostaa olleen pitkälti bassopäiden ja hiukkasen yläpäiden korostuksen täyteistä työtä. Allekirjoittaneen korvaan kyseinen modaus kuulostaa stereokuvassa toki isommalta kuin albumin alkuperäinen masterointi. Ehkä se on myös alkuperäistä enemmän ”iholla”. Samalla se kuitenkin vaimentaa suhteessa Jason Newstedin bassolla jämäkästi tukemien Hetfieldin rytmikitarariffien presessiä ja armotonta voimaa, mikä on vuosikymmenten saatossa muotoutunut Metallican ”Metallican” tunnistettavan soundin ehkä tärkeimmäksi tavaramerkiksi.
Albumin remasterointi päivitti albumin tasot ja soinnin nykyaikaisten standardien mukaisiksi, mutta koska albumin rumpusoundit olivat jo aikanaan jokseenkin ajanmukaisesti yläkeskiäänivoittoisesti prosessoidun kuuloiset, ei nykyaikaistavalla masteroinnilla voi asialle mahdottomia tehdä. Hienosäätöasioitahan nämä ovat, ja isossa kuvassa asianmukaisen jämäkältä ja verrattaen hyvin erotellulta albumi kuulostaa edelleen moniin aikalaisiinsa nähden.
”Metallica Remaster 2021” -albumin perusversion lisämateriaali koostuu reilusti yli tuntisesta määrästä demomateriaalia albumin eri esituotantovaiheista ja samasta mokomasta asiallisen tasoisia livetaltiointeja muutamalta albumin julkaisun jälkeen taltioidulta keikalta. Ajatus Metallican musiikillisen aarreaitan avaamisesta on ehkä ollut kaunis. Demomateriaali albumin kaikkien 12 biisin esiasteista on kuitenkin paria poikkeusta lukuunottamatta suunnattu lähinnä kaikista höyrähtäneimmille tai yhtyeen biisien teosta pedantisti kiinnostuneille faneille. Vaikka allekirjoittanut itsekin höyrähtikin raskaampaan rockiin aikanaan kyseisen levyn kautta, hyvin harvaa demotekelettä kyseisestä julkaisusta tulee kuunneltua muuten kuin kertaalleen uteliaisuus edellä, läpi kahlaten ja välillä raitoja eteenpäin skippaillen.
Juhlaversion päättävät live-otannat noilta ajoilta ovat kuitenkin erittäin olennaista materiaalia. Versioilla Hetfield laulaa livenä vielä nuoruuden vimmalla, vanhalla, tymäkällä puoliraspiäänellä, ja bändi on pienine live-meininkiin kuuluvine musiikillisine epäpuhtauksineenkin aivan liekeissä. Niin Amerikan- kuin Euroopan-kiertueiden keikat (1991-1993) olivat Metallican osalta lähes poikkeuksetta täyttä rautaa. Etenkin hetimiten Neuvostoliiton romahduksen jälkeen Venäjällä, Moskovan Tushinon lentokentällä syyskuussa 1991 miljoonayleisön edessä vedetyt ja aikanaan myös pätkittäin televisioidun konsertin versiot ”Enter Sandmanista” ”Onesta” ja ”Whiplashista” järisyttävät edelleen.
Myös Freddie Mercuryn muistokonsertissa Lontoon Wembleylla huhtikuussa 1992 taltioitu ”Nothing Else Matters” on silkkaa yhtyeen kulta-aikojen dokumentointia. Olisi tosin toivonut, että lekan lailla allekirjoittaneen omaan tajuntaan aikanaan kyseiseltä esiintymiseltä kolahtanut versio ”Sad But Truesta” olisi myös sisällytetty boksille mukaan, mutta ei makeaa mahan täydeltä. Yhdysvaltain San Franciscon ”Day On The Greeniltä” 1991 taltioidut ”Sad But True” ja ”Wherever I May Roam” tosin jättävät miksauksen balansseilta toivomisen varaa. Onneksi sentään kattauksen päättää Saksan Mannheimissa 1993 tunteella eikä taidolla repäisty, ihanan ikivihreä Anti-Nowhere League -cover ”So What?”
Mainos päättyy
”Metallica Remastered 2021” on yhtyeen edellisten juhlajulkaisujen tyyliin mahtaileva, valtava, ja pelkkänä 3 CD-versionakin enemmän kuin olennaisuudet kattava kokoelma. Sitäkin valtavampi Box Set-versio julkaisusta on vaivatta keskiverto hevipään huomion ja mielenkiinnon pitkäksi aikaa vangitseva puuhapaketti.
Tämä arvostelun ulkopuolelle ulottuva, toinen Metallican ”mustan albumin” 30-vuotisjuhlien kylkiäisenä markkinoille saapunut julkaisu on 53 coverbiisin mittainen ”The Metallica Blacklisted”. Se koostuu käytännössä laidasta laitaan metalli- punk- rock- pop-, country-, ja indieartistien omista versioista ”mustan albumin” kappaleista. Muutamasta erittäin hyvästä ja mielenkiintoisesta versioista huolimatta kyseinen tuotos edustaa kuitenkin ennemminkin nyky-Metallican imagonrakentelua ja bisnesvöyhötystä kuin esittävien artistien lapsenomaista innostusta kovaäänistä ja tarttuvaa musiikkia kohtaan.
Ps. Parhaan ”Enter Sandman” -coverin koskaan on tehnyt edesmennyt Motörhead, joka ei jostain syystä ole edes mukana tällä cover-kokoelmalla, ja se jos mikä on rikos.
9-/10
Kappalelistaus:
Mainos päättyy
CD 1 Metallica (Remastered 2021)
1. ”Enter Sandman”
2. ”Sad But True”
3. ”Holier Than Thou”
4. ”The Unforgiven”
5. ”Wherever I May Roam”
6. ”Don’t Tread On Me”
7. ”Through The Never”
8. ”Nothing Else Matters”
9. ”Of Wolf And Man”
10. ”God That Failed”
11. ”My Friend Of Misery”
12. ”The Struggle Within”
CD 2 Riffs, Demos, Rough Mixes & Easy Listening Music
1. ”Enter Sandman (From Kirk’s Riff Tapes)”
2. ”Enter Sandman (May 13th, 1991 Rough Mix)”
3. ”Sad But True (July 12th, 1990 Demo)”
4. ”Holier Than Thou (August 13th, 1990 Demo)”
5. ”The Unforgiven (Pre-Production Rehearsal)”
6. ”Wherever I May Roam (July 30th, 1990, Writing in Progress)”
7. ”Don’t Tread on Me (August 13th, 1990 Demo)”
8. ”Through the Never (Take 53 – October 22nd, 1990)”
9. ”Nothing Else Matters (From James’ Riff Tapes)”
10. ”Of Wolf and Man (June 2nd, 1991 Rough Mix)”
11. ”The God That Failed (August 31st, 1990 Demo)”
12. ”My Friend of Misery (Pre-Production Rehearsal)”
13. ”The Struggle Within (Take 12 – November 10th, 1990)”
14. ”Nothing Else Matters (Elevator Version)”
Mainos päättyy
CD 3 Wherever We May Roam
1. ”Enter Sandman (Live at Tushino Airfield, Moscow, Russia – September 28th, 1991)”
2. ”Sad But True (Live at Day on the Green, Oakland, CA – October 12th, 1991)”
3. ”Holier Than Thou (Live at L.C. Walker Arena, Muskegon, MI – November 1st, 1991)”
4. ”The Unforgiven (Live at Arco Arena, Sacramento, CA – January 11th, 1992)”
5. ”Wherever I May Roam (Live at Day on the Green, Oakland, CA – October 12th, 1991)”
6. ”Creeping Death (Live at Arco Arena, Sacramento, CA – January 11th, 1992)”
7. ”Through the Never (Live at Arco Arena, Sacramento, CA – January 11th, 1992)”
8. ”Nothing Else Matters (Live at Wembley Stadium, London, England – April 20th, 1992)”
9. ”Of Wolf and Man (Live at Maimarktgelände, Mannheim, Germany – May 22nd, 1993)”
10. ”For Whom the Bell Tolls (Live at Day on the Green, Oakland, CA – October 12th, 1991)”
11. ”One (Live at Tushino Airfield, Moscow, Russia – September 28th, 1991)”
12. ”Whiplash (Live at Tushino Airfield, Moscow, Russia – September 28th, 1991)”
13. ”So What (Live at Maimarktgelände, Mannheim, Germany – May 22nd, 1993)”
