”Tarvitsen musiikkia selviytyäkseni ja kukoistaakseni” – haastattelussa Epican Simone Simons

Hollantilaiset sinfonisen metallin uranuurtajat Epica, jotka tunnetaan elokuvallisesta lähestymistavastaan musiikkiin, jatkavat yleisön lumoamista syvällisillä itsetutkiskelun ja henkisen kasvun teemoilla. Heidän tuleva albuminsa ”Aspiral”, joka julkaistaan 11. huhtikuuta Nuclear Blastin kautta, välittää jälleen voimakkaita viestejä, jotka kannustavat sisäiseen voimaan ja itsereflektioon, muistuttaen kuulijoita siitä, että ”pimeys kuolee valossa”.

Chaoszine istahti alas hiljattain Epican karismaattisen laulajan Simone Simonsin kanssa ”A New Age Dawns” -saagan päättämisestä, pahansuovan kuvitelman omaksumisesta, hänen rakkaudestaan elokuviin ja monesta muusta. Voit lukea haastattelun kokonaisuudessaan tästä:

Hyvää iltaa, Simone! Miten sinulla menee tänään?

Simone Simons: Ihan hyvin, entä sinulla?

Minulla menee hienosti, rentoudun pyjamassa teen kanssa.

Simone Simons: Minullakin on pyjama päällä! Tämä on siis pyjamabileet!

Metalliset pyjamabileet – täydellistä! Ensinnäkin, onneksi olkoon Epican tulevasta albumista ”Aspiral.” Se on aivan upea, ja olen innoissani päästessäni keskustelemaan siitä kanssasi.

Simone Simons: Kiitos!

Ymmärtääkseni albumi sai inspiraationsa Stanislav Sokalskin veistoksesta. Oliko tämä tarkoitettu arvoitukseksi kuulijoille, vai halusitteko luoda tietynlaisen visuaalisen viitekehyksen? Se on kiehtovaa, sillä muistan tuskin yhtäkään bändiä, joka olisi saanut suoraa inspiraatiota veistoksesta.

Simone Simons: Itse asiassa vain nimikkokappale ”Aspiral” sai inspiraationsa veistoksesta, ei koko albumi. Valitsimme sen kappaleen albumin nimeksi sen edustamien asioiden vuoksi: pyrkimys, uudistuminen, jälleenrakentaminen ja uudelleensyntyminen kaaoksesta. Tämä teema kulkee monien sanoitusten läpi, vaikka kaikki kappaleet eivät liitykään suoraan veistokseen.

Epicalle halusimme ehdottomasti tuoda uusia elementtejä musiikkiimme ja visuaaliseen identiteettiimme. Teimme yhteistyötä uuden graafisen suunnittelijan kanssa, joka on myös kuvanveistäjä ja sattumalta Sokalskin suuri ihailija. Idea kirjoittaa hänen taiteestaan inspiroitunut kappale tuli Robilta. Vuosia sitten Pohjois-Amerikan kiertueella Rob kehotti minua katsomaan Netflixistä dokumentin Sokalskista. Jaamme usein elokuvasuosituksia, sillä olemme suuria elokuvaharrastajia.

Dokumentin katsottuani Rob kutsui minut tapaamaan sen tekijöitä ja keräilijöitä, jotka esittelevät Sokalskin taidetta kotonaan. Nämä keräilijät, Glenn ja Lena (joka sattuu olemaan hollantilainen), olivat olleet yhteydessä Sokalskiin tämän viimeisinä vuosina Los Angelesissa. Rob mainitsi, että haluaisi joskus luoda taiteesta inspiroitunutta musiikkia, joko sivuprojektina tai Epicalle.

Siirrymmepä eteenpäin laulunkirjoitussessioihimme, kun olimme keräämässä materiaalia. Rob oli säveltänyt useita kappaleita, mukaan lukien ”Aspiral”, jonka hän epäröiden jakoi kanssamme. Me kaikki rakastimme sitä, ja se löysi paikkansa albumilla. Kun kehitimme muita kappaleita ja sanoituksia, huomasimme, että ”Aspiral” vangitsi täydellisesti albumin yleisen uudistumisviestin.

Epica on ollut toiminnassa 23 vuotta, ja olemme tuottaneet lukuisia albumeja. Jokaisen julkaisun myötä pyrimme kehittymään ja uudistumaan pitäen asiat mielenkiintoisina. Tämä pätee myös henkilökohtaiseen elämäämme. Olemme kaikki keski-ikäisiä – emme enää tarkalleen ottaen nuoria rokkareita. Joten nämä uudistumisen teemat resonoivat meissä henkilökohtaisesti.

Se on syvällinen henkinen albumi ja edustaa kauniisti meitä yksilöinä ja bändinä. Se heijastaa myös nykyistä yhteiskuntaa, jossa kaikki vaikuttaa kaoottiselta. Viesti on, että meidän on yhdistyttävä rakentaaksemme uudelleen sekä yhteisen maailmamme että yksityiset maailmamme.

Aluksi ajattelin, että kyseessä saattaisi olla konseptialbumi, mutta se ei ollut tarkoituksenne, eikö niin?

Simone Simons: Se ei ole konseptialbumi, mutta meillä on toistuvia teemoja, jotka keskittyvät hyvinvoinnin, mielenterveyden, hengellisyyden ja henkilökohtaisen kehityksen parantamiseen. Tämä albumi sisältää joitain kauhumaisia elementtejä, joihin osittain vaikutti työmme kappaleessa, jota ei sisällytetty albumille – ”The Ghost in Me”, ”Dans Macabre” -kappaleen coveri, joka liittyi huvipuiston uudelleenavautumiseen.

Tuo synkempi tunnelma sulautui kappaleisiin kuten ”T.I.M.E” ja ”Arcana”, joissa on tämä aavemainen tumman fantasian tunnelma. Olen suuri elokuvien ystävä, erityisesti Tim Burtonin tyylin, ja rakastan trillereitä, kauhua ja tieteisfiktiota. Olen iloinen, että nämä elementit ovat näkyvästi esillä joissakin kappaleissamme.

Katsoessani ”Arcana”-musiikkivideotanne huomasin kommentin siitä, että ”omaksutte täysin roistokauden”. Miltä tuntuu esittää scifi-fantasian roistoa, ainakin visuaalisesti?

Simone Simons: Kuvaukset ja videotuotannot ovat minulle aina nautinnollisia, koska ne antavat minun ilmaista luovuuttani laulamisen lisäksi. Rakastan bändin visuaalisia puolia ja itse taideteoksia. Teimme yhteistyötä hollantilaisen Kunsthof-nimisen yrityksen kanssa, jakaen kappaleet, joista halusimme videot, ja selittäen, mitä sanoitukset edustavat. He kehittivät tämän kiehtovan konseptin mystisestä olennosta, jota bändin jäsenet (naamioissa) yrittävät paikantaa.

Esitän tätä mystistä olentoa, ja he yrittävät vapautua sen vallasta. Tämä liittyy kappaleiden, kuten ”Obsidian Heart” ja ”Darkness Dies in Light”, sanoituksiin, jotka puhuvat siitä, ettei pidä antautua pimeydelle, taistella sisäisiä demoneja vastaan ja vapauttaa itsensä negatiivisista voimista.

Näiden videoiden kuvaaminen oli valtavan hauskaa – tein monia haastavia stuntteja. Olemme kuvanneet toisen videon, joka julkaistaan albumin yhteydessä. En ole vielä nähnyt ensimmäistäkään versiota siitä, mutta olen innoissani, että ihmiset pääsevät kokemaan sen. Vaikka en todellakaan ole näyttelijä enkä pyri sellaiseksi, nautin perusteellisesti puvuista, meikistä ja erikoistehosteista. Se on jotain, minkä koen syvästi tyydyttävänä.

”Aspiral” on minulle erityisen merkityksellinen, koska ensimmäinen Epica-kokemukseni yli 20 vuotta sitten oli ”The Last Crusade”, ”New Age Dawns” -saagan ensimmäinen kappale. Nyt, 15 vuotta myöhemmin, näemme sen jatkuvan. Miten päätitte palata näihin hengellisiin ja uskonnollisiin teemoihin?

Simone Simons: Nuo teemat saivat alkunsa Markilta. Kaikki sanoitukset, joissa on ”New Age Dawns” -alaotsikko, ovat häneltä. Se on yhdeksänosainen sykli, ja tämä on yhdeksäs albumimme, joten se tarjosi täydellisen tilaisuuden Markille päättää saaga osilla 7, 8 ja 9.

Jaamme tyypillisesti sanoitusvastuut 50-50, enkä tiennyt, että hän suunnitteli ”New Age Dawnsin” viimeistelyä kirjoittaessaan. Monet fanit ovat pyytäneet, että esittäisimme kaikki yhdeksän osaa peräkkäin konsertissa, mikä mielestäni on kiehtova ajatus. Numero yhdeksän edustaa syklin päättymistä ennen kaksinumeroisten lukujen alkamista, joten ajoitus tuntui oikealta tälle albumille. Kuka tietää, mitä Mark saattaa kehittää seuraavalle albumillemme – ehkä toisen saagan, joka alkaa trilogiana mutta laajenee niin pitkäksi kuin hän haluaa.

”The Grand Saga Of Existence” on ehdoton suosikkini albumilla – se sai minut värisemään. Voisitko jakaa kiinnostavia yksityiskohtia sen luomisesta?

Simone Simons: Se on yksi minunkin suosikeistani. Nautin sen kuuntelusta, ja se onnistui uskomattoman hyvin. Rakastan erityisesti keskiosaa, kun kaikki muuttuu intensiivisen raskaaksi – en malta odottaa sen esittämistä livenä. Tämä kappale päättää ”New Age Dawns” -trilogian, edustaen päätöstä ja merkittävää askelta kohti uutta tietoisuutta nykyisessä ajassamme. Se vihjaa, että meidän täytyy herätä ja muuttaa tietoisuuttamme.

Kappaleen kehittämisestä muistan työskennelleeni vokaaliosuuksien parissa ja laatineeni tämän jokseenkin optimistisen melodian kertosäkeeseen. Pojat aluksi kyseenalaistivat, sopiiko se, vaikka pitivätkin siitä, joten meidän oli saatava se toimimaan. Mielenkiintoista kyllä, sekä Koen että minä ehdotimme itsenäisesti kertosäkeen vokaaliosuuden käyttämistä johdantona. Tällä tavoin, kun kertosäe saapuu, kuulijat ovat jo altistuneet melodialle – aloittaen kappaleen käytännössä kertosäkeellä.

Olen erittäin tyytyväinen lopputulokseen. Se on loistava, monimutkainen teos, joka ruumiillistaa kaiken, mitä Epica edustaa, ja se sijoittuu albumin kolmen parhaan joukkoon. Näyttää siltä, että jaamme samankaltaisen maun!

Kyllä, arvostan sen monitahoista luonnetta, jos se on oikea termi suomeksi.

Simone Simons: Kyllä, ymmärrän mitä tarkoitat.

Olet jo alkanut vastata tähän, mutta mitkä ovat muut henkilökohtaiset suosikkisi albumilla?

Simone Simons: Rakastan todella kappaleita ”Arcana”, ”Obsidian Heart” ja ”Aspiral”. Ihailen myös ”Metanoiaa” ja ”Apparitionia”, joten valitseminen on haastavaa. Jos minun olisi pakko valita vain kolme, valitsisin ”The Great Saga…”, ”T.I.M.E” ja ”Obsidian Heart” – ne ovat tämänhetkiset suosikkini.

Tiedän, ettei tämä kysymys ole täysin reilu – se on kuin kysyisi vanhemmalta, mistä lapsesta he pitävät eniten.

Simone Simons: Juuri niin, sinun on valittava. Tietenkin, kun bändissä on kuusi jäsentä, jotka kaikki kirjoittavat musiikkia hieman erilaisilla tyyleillä ja mieltymyksillä, meillä jokaisella on erilaiset suosikit. Lopulta haluamme albumin tuntuvan kokonaiselta. Kyse ei ole egosta tai siitä, että varmistetaan kaikkien sävellysten pääsy mukaan – sen pitää olla kokonaisuutena järkevä, ja uskon, että olemme saavuttaneet sen.

”New Age Dawns” -saagaan liittyen, edellisissä albumeissa ”Consigned to Oblivion” ja ”Design Your Universe” keskeistä teemaa tutkittiin eri näkökulmista. Miten saaga kehittyy ”Aspiralissa”?

Simone Simons: Jotkut ihmiset jäävät jumiin samaan kierteeseen tai kamppailevat henkisen läpimurron saavuttamiseksi. Olen vitsaillut, että jopa tällä albumilla laulan ”Etsi vastaukset sydämestäsi”, kun taas Epican ensimmäisellä albumilla ”Sensorium” etsimme myös vastauksia elämän syvällisiin kysymyksiin. Tämä etsintä jatkuu yleensä koko elämän ajan, ja nuo suuret kysymykset vastaavat vähitellen itseensä, kun edistymme.

Olemme kaikki nyt yli 40-vuotiaita, kokeneet paljon maailmaa ja kulkeneet läpi henkilökohtaisten vaikeuksiemme, ilojemme ja surujemme. Nämä kokemukset heijastuvat tässä albumissa. Luulen, että keskeinen viesti, erityisesti albumin lopussa nimikkokappaleessa ”Aspiral”, on, että riippumatta siitä, kuinka synkäksi maailma tai henkilökohtaiset olosuhteesi muuttuvat, toivo säilyy aina. Pyrimme viestimään, että tunnelin päässä on aina valoa.

Arvostan sanontaa ”toivo kuolee viimeisenä” – vaikka en ole varma, missä kohtasin sen ensimmäisen kerran. Monet sanoitukset viittaavat siihen, että ”Aspiral” edustaa uudelleensyntymistä kaaoksesta. Todennäköisesti jatkamme näiden teemojen tutkimista eläkkeelle jäämiseen asti, sisällyttäen kehittyvät henkilökohtaiset kokemuksemme ja kollektiivisen matkamme bändinä, joka matkustaa maailmalla, musiikkiimme.

Nämä aiheet ovat äärimmäisen tärkeitä, koska musiikki on voimakas vaikuttamisen väline, ja Epican tapauksessa se on kiistämättä positiivinen vaikutus. Siksi pidän bändiä niin arvokkaana.

Simone Simons: Kiitos.

Mainitsit olevasi elokuvien ystävä, erityisesti kauhun ja trillereiden. Mitkä elokuvat ovat tehneet sinuun vaikutuksen viime aikoina?

Simone Simons: No, jos puhun albumista, niin yksi kappale erityisesti sai inspiraationsa elokuvasta, ja se on ”Interstellar”, ja kyseinen kappale on ”Cross the Divide”. Se käsittelee eräänlaista aika-avaruus-ulottuvuutta, matkustamista, jossa voit mennä tulevaisuuteen, tai tulevaisuuden minäsi voi tulla nykyhetkeen ja muuttaa tulevaisuuden kulkua, tai muuttaa jotain menneisyydessä auttaakseen tulevaisuuden kulun muuttamisessa, ja puhuu myös päätöksistä, joita teemme yksilöinä, että toivoimme tai ajattelimme, että jos olisin valinnut jotain muuta, miten elämäni olisi muodostunut? Ei myöskään ole mikään salaisuus, että olen valtava ”Alien”-fani, joten näin myös ”Romuluksen”. Ja jos puhumme viimeaikaisista elokuvista – kävin elokuvissa katsomassa ”Nosferatun”. Rakastan hyviä vampyyrielokuvia, joissa on synkkää romantiikkaa. Ja katsoin myös ”Marian”, elokuvan Angelina Jolien kanssa, koska rakastan myös oopperaa ja pidän Angelina Joliesta. Halusin todella nähdä tuon elokuvan, tietäen taiteilijan näkökulman, ja parrasvaloissa olemisen, ja mitä sinulta odotetaan, ja miten kaikki voi näyttää todella kauniilta ulkopuolelta, kun taiteilija itse kamppailee mahdollisten ongelmiensa kanssa, ja se oli erittäin surullinen elokuva, mutta erittäin kauniisti tehty elokuvallinen mestariteos, mielestäni.

Ja olen nähnyt ”The Substancen” myös. Olin niin utelias elokuvasta, koska kuulin siitä niin paljon, joten ostin sen Apple Plusista, ja sitten katsoin sen joidenkin ystävien kanssa, ja tiesin, että siinä oli joitain verisiä kohtauksia, mutta istuin joskus television edessä suu auki, tyyliin, voi luoja! Ja suuri kiitos kuuluu Demi Moorelle. Mielestäni hän ansaitsi Golden Globen, ja että hän teki uskomattoman työn. Se on valtava aihe meille naisille, jotka olemme viihdealalla, ja se tosiasia, että meitä usein esineellistetään, ja että meillä on viimeinen käyttöpäivä, tiedäthän, se oli myös erittäin mielenkiintoista katsottavaa minulle.

Mitä muuta… Ostin ”Nosferatun” myös, kävin elokuvissa, ja halusin saada elokuvan, joten aion katsoa sen uudelleen. Rakastan käydä elokuvissa, rakastan elokuvien ostamista, minulla on kaikki suoratoistoalustat, ja rakastan katsoa sarjoja kuten ”Dexter”, ”Serial Killers”, tai ”Game of Thrones”, ja nyt olen täysin koukussa ”The White Lotukseen” myös.

Kauniita neuvoja nuoremmalle itsellesi! Lopuksi, minkä viestin haluaisit jakaa faneille, jotka lukevat tämän haastattelun?

Simone Simons: Toivon, että ihmiset ottavat tämän albumin omakseen kokoelmiinsa ja kokevat kaikki ne tunteet ja tuntemukset, joita olemme musiikkiin sijoittaneet – että se tavoittaisi heidän sydämensä ja mielensä, melodioilla jotka jäävät soimaan heidän ajatuksiinsa. Joskus vältän tarkoituksella kuuntelemasta kappaleitamme, koska tiedän niiden herättävän minut keskellä yötä – täällä on ehdottomasti muutama korvamato! Mutta olen syvästi kiitollinen kaikille Epicaa tukeville, emmekä malta odottaa, että pääsemme esittämään nämä uudet kappaleet livenä teille kaikille.