Testament – Dark Roots Of Earth
On Suomen kesä vm. 2012. Ulkona on melkein hellettä, uimaranta haisee hiekkakusivelliltä, lokit nappaavat jäätelön kädestä ja paskoo naamalle, ihmiset pursuavat valkoisena lihana uikkareistaan ja rumat lapset huutaa. Tulee olo, kuin pitäisi nostaa jalat ylös. Tähän misantropiaan on nyt yksi lääke: korviin vuodatettava Testamentin uutuuslätty, ”Dark Roots Of Earth”. Ja ei, en kirjoita tätä hiekkarannalla, lomailen niissä vihaisena mielikuvituksessani.
Loistavasta ”The Gatheringista” kerkesi kulua 9 vuotta, kunnes he löivät pöytään edellisen albuminsa, ”The Formation Of Damnationin”. Se oli valtava, moderni, ärhäkkä, ripeä ja erittäin onnistunut paluulevy, jolla he putsasivat pöydän kaikista paskoista nuorisometallibändeistä. Näistä lähtökohdista onkin kiva ponnistaa kohti ”Dark Roots Of Earthia”. Miltäs se kuulostaa, se selviää tätä arvostelua lukemalla, paitsi jos se on jo kännissä. Aivan, ontuva sanaleikki pitää vanhan miehen munan kovana.
Albumi pärähtää käyntiin, se kuulostaa jotenkin ajattomalta, vaivattomalta ja selkeältä. Edelliseen levyyn nähden on meininki hieman yksinkertaistunut, ja entisaikojen Testament palaa mieliin. Musiikin mutkat on suoristettu ja terävimmät kulmat hiottu, että kehtaa lapsillekin tätä soittaa. Tosin ei niille rumille lapsille siellä mielikuvitushiekkarannalla, sietävät saada vaan huonon isän ja kurjan tulevaisuuden. Levy ei ole silkkaa toimintaa ja paahtoa kuten edellinen levy, ja levylle on eksynyt myös pari rauhallisempaakin vetoa, vaikka ei ole unohdettu rivakoita rässinamuja. Sanoitukset liikkuvat melko perinteisissä teemoissa tyyliin ”ei kannata vittuilla mulle” sekä ihmisten ahneuden ja muiden huonojen puolien kiroamisessa.
Mainos päättyy
Soitto on edelleen tuttua T-laatua. Kitarat rouhii riffeillä tukan irti päänahasta ja soolotkin pysyvät järkevinä, vaikkakin tilu on taattu. Sen jälkeen kun huomaa suoremman musiikillisen annin, huomaa myös sen tosiseikan, että Chuck Billyn laulutaito pääsee loistamaan tällä lätyllä. Mies hoitaa tiukan huutonsa kera matalat murinat ja herkemmätkin vetelyt. Viime joulukuussa yhtyeen rumpali Paul Bostaph lähti orkesterista ”vakavan loukkaantumisen” takia, joten rummut paukutti nauhalle esittelyjä kaipaamaton Gene Hoglan. Mies vetelee melko rauhallisesti ja huomaamattomasti verrattuna hänen normaaliin tyyliinsä, vaikkakin rivakimmissa kohdissa hän pääsee valloilleen, jolloin miehen tunnistaa kilometrien päästä.
Kappaleet ovat siis suorempia, mutta silloin kun mennään kovaa, päätä huimaa ja korvat tulehtuu, kun taas kiire ja rimpuilu unohtuu rauhallisimmissa hetkissä. Testament luottaa kappaleissa perinteisiin arvoihin ja menetelmiin, eikä lähde uusiutumaan tai irtautumaan tyylistään. Kenties omaan makuuni meno kuulostaa liian perinteiseltä ja tutulta, mutta musiikin lihakoukut ovat liian teräviä ja tarttuvia, ettei paetakaan pysty. Samalla tapaa ei meinaa löytyä lempparibiisejä kuin edelliseltä levyltä, mutta kyllähän vaikkapa ”Native Blood” kivalla blastauskertsillään, namusteleva nimikkoralli ja ”True American Hatekin” hölmön alkutäppäilyjen jälkeen kutittelevat kivasti. Albumin kahden CD:n versiossa on mukana lisäksi 3 kover-biisiä sekä iTunesista saa semmoisen pidennetyn version kappaleesta ”Throne Of Thorns”, jossa rummut hoitelee Lamb Of Godin Chris Adler. Koverikappaleet jäävät usein väsyneiksi alkuperäisten biisien kopioksi, mutta nuo kolme bonaria kuulostavat aivan Testamentilta itseltään. Varsinkin Queen-koveri on helvetin viihdyttävä ja saa hymyn huulille – helvetin hyvin tulee toimimaan livenä tuo ralli!
”Dark Roots Of Earth” kaikin puolin mainio pakkaus tuttuudesta huolimatta. Testament tosin on jo sellaisessa asemassa, jossa sen ei enää tarvitse mitään todistella. Riittää vain kunhan saavat raavittua levylle tiukkoja uusia Testament-kappaleita, joita tältä albumilta löytyykin. Mitään suurempia yllätyksiä se ei pidä sisällään, vaan sen sijaan tiukkaa metallitoimintaa. Levy aukenee jo melkein kokonaan ensimmäisellä kuuntelukerralla, eikä se vaadi katkeamatonta keskittymistäsi – kerkeät siis keskittymään muihin puuhiisi. Saattaa jopa ajatus karata niille ruuhkaisille hiekkarannoille. Ja jos tuntuu siltä, että moni suuri, vanha metallibändi ei ole onnistunut uusimmalla albumillaan, kuten esim. Metallicalle kävi, niin Testament ei ole samaan ongelmaan kompastunut.
8/10
Kappalelista:
01. Rise Up
02. Native Blood
03. Dark Roots Of Earth
04. True American Hate
05. A Day In The Death
06. Cold Embrace
07. Man Kills Mankind
08. Throne Of Thorns
09. Last Stand For Independence
Bonus:
10. Dragon Attack (QUEEN cover)
11. Animal Magnetism (SCORPIONS cover)
12. Powerslave (IRON MAIDEN cover)
13. Throne Of Thornes (extended version)
Kirjoittanut: Ville Syrjälä
