The Dillinger Escape Plan – Option Paralysis

The Dillinger Escape Planista on kehittynyt melkoisen iso bändi muutamien vuosien aikana. Heidän 2007 julkaistu levy ”Ire Works” oli menestys ja sai kriitikoilta kovia arvosteluja. Dillinger Escape Plan kiersi myös paljon Nine Inch Nailsin kanssa keikkailemassa, mikä varmasti sai bändille lisää mainetta ympäri maailmaa. Omasta puolesta ”Ire Works” oli ensimmäinen levy mitä Dillingeriltä kuulin, joka tosiaan kolahti päähän ja lujaa. En malttanut kuulla lisää tätä yhtyettä. Kolme vuotta on kulunut kyseisestä levystä ja uusi levy on tullut markkinoihin, joka liikkuu nimellä ”Option Paralysis”. Itselläni oli kovat odotukset levyä kohtaan mutta samalla sitä mietti, että pystyykö levy yltämään ”Ire Worksin” tasoon millään tavalla? Ennen levyn pääsemistä markkinoihin, esimakua meille toi MySpacessa pyörivä ”Farewell, Mona Lisa” joka sai odotukset vielä korkeammalle.

Levy pääsi heti valloilleen melkoisella myllyllä, sillä ennestään kuultu ”Farewell, Mona Lisa” aloitti levyn mikä tuo kovan odotuksen levyä kohtaan. Hyvä fiilis levyä kohtaan sai jatkua koko ajan sillä ”Option Paralysis” on kokonaisuudessaan taattua Dillinger tavaraa alusta loppuun. Matemaattisia riffejä mitkä painautuvat hyvin mieleen, rumpujen edustus on myös erittäin teknistä ja Greg Puciaton varma taito mikissä takaavat kaiken.

Olen aina ihaillut, kuinka tasapainoisena Dillinger Escape Plan osaa pitää musiikkiaan. Yhdelle levylle mahtuu niin paljon aggressiivisuutta ja sekopäisyyttä, mutta myös herkistelyä ja fiilistelyä. Dillingeristä sain itse aluksi sen kuvan että tämä on vain sekopäistä mättäämistä mutta perehtymällä tarkemmin, sieltä löytyy paljon muutakin. Siksi pidän tämän levyn aloitusta, ”Farewell, Mona Lisaa” hyvänä aloituksena, sillä siihen on saatu kiteytettyä hyvin se monimutkainen mättääminen sekä rauhallisempi fiilistely yhteen biisiin. Puciato suorastaan loistaa laulutaidoissaan aggressiivisella ja uniikilla huudollaan, mutta samalla niin upealla puhtaalla laululla. Jos levy olisi pelkästään tuota samaa mättäämistä, sitä ei jaksaisi kuunnella. Levy hengästyttäisi liian paljon jos ei olisi tätä toista puolta esillä. Eikä pelkästään ensimmäinen raita ole tätä. Tätä monipuolisuutta on tällä levyllä paljon enemmän mitä ”IreWorksilla ”, sillä sitä on ahdattu lähes jokaiseen biisin. Itseasiassa koko levyssä on kaksi ”alusta loppuun mättäämistä”-biisiä. Kaikkiin muihin on ahdattu molempia, lukuunottamatta viimeistä raitaa, ”Parasitic Twinsia” joka on alusta loppuun rauhallinen ja kaunis, mikä on yksi toimivimmista levyn lopetusbiiseistä mitä olen kuullut.  Kaikkien biisien joukosta omaksi suosikiksi pääsee levyn toiseksi viimeinen, ”I Woundn’t If You Didn’t”. Se on juuri niin täydellinen kokonaisuudessaan kuin olla ja voi. Levyltä ei silti myöskään löydy huonoa biisiä, tai biisiä mikä ei sopisi levyn kokonaisuuteen. Biisit ovat juuri oikeissa kohdissa.

Kokonaisuutena levy on varma hankinta jokaiselle Dillingeristä pitävälle, ja varmaan parempi kuin aikaisempi ”Ire Works”. Levy toimii alusta loppuun eikä jätä kylmäksi, mutta ei myöskään pakkosyötä samaa mättäämistä. Ehdottomasti monipuolisin Dillingerin levy, mikä tulee pyörimään ainakin omilla soittolistoillani pidemmän aikaa. Greg Puciato on nykypäivänä yksi monipuolisimmista laulajista mitä tiedän ja on tärkeä tukipilari Dillingerille. Matemaattinen musiikki on itselleni mieluista joten levyn riffit ja sekoilu on myös erittäin lähellä sydäntä. Tätäkään levyä ei saa jättää yhden kuuntelukerran varaan, sillä tämänkin sulattelu vaatii aikaa. Levy on silti tähän mennessä yksi vuoden 2010 parhaita julkaisuja mitä suosittelen lämpimästi kaikille sekopäisyyden ja monimutkaisuuden ystäville. The Dillinger Escape Plan on kolmentoista vuoden sisällä kehittynyt paljon ja jatkaa hyvin uraansa. Ehdottomasti yksi uniikeimmista bändeistä mitä löytyy.

8/10

Kappalelista:

1. Farewell, Mona Lisa
2. Good Neighbor
3. Gold Teeth On A Bum
4. Crystal Morning
5. Endless Endings
6. Widower
7. Room Full of Eyes
8. Chinese Whispers
9. I Wouldn’t If You Didn’t
10. Parasitic Twins

http://www.myspace.com/dillingerescapeplan

Kirjoittanut: Markus Tervamäki

Kommentoi julkaisua

Yksi kommentti

  1. Arto Mäenpää Arto Mäenpää

    Hyvä teksti ja loistava yhtye kyllä kyseessä! Olis makee joskus ite päästä todistamaan poikien keikka livenä :)