Thrash-Vernissa 14.9.2012

Vaikka kesän festarit onkin vuodelta 2012 takana, ei se estä nauttimasta laadukkaasta livemusiikista useamman yhtyeen voimin. Ei se estänyt myöskään toimittajanretkua, joka katsoi asiakseen lähteä ihan kehä kolmosen ulkopuolelle asti katsomaan neljällä yhtyeellä varustettua thrash metal -tapahtumaa. Tämä Suomi–Ruotsi-rässimaaottelu meni esiintyjälistan mukaan Suomelle 3–1, mutta itseoikeutetusti illan päätähti oli rakkaasta länsinaapuristamme. Joten ei kun VR:n kyytiin ja kohti Tikkurilaa. Can you thrash metal?

Kaatosateen helliessä pääkaupunkiseutua sujui matkani Espoosta Tikkurilaan jokseenkin ongelmitta. Ainoa asia, mikä ihmetytti, oli VR:n muuttuvat säännökset eri kaupungeissa. Harva se kerta olen Espoosta Helsinkiin siirtyessäni juonut sen yhden kotimaisen keskikaljatölkin, ilman että siitä sen suuremmin kukaan on koskaan valittanut. Tämä ei muuten onnistu Helsinki–Vantaa-välillä, vaan matka meinasi tyssätä jo Malmilla avatun kaljatölkin ansiosta. Aina oppii jotain uutta.

Mutta sitten itse tapahtumaan! Saavuttuani paikalle noin puoli tuntia ennen ensimmäisen yhtyeen, Nuclear Omniciden, soittoaikaa olin hyvin hämmästynyt. Tuntui, että olin henkilökuntaa ja yhtyeiden jäsenistöä lukuun ottamatta käytännössä ainoa paikallaolija, roskamedian edustajana. Tässäpä pieni vinkki erinäköisten tapahtumien järjestäjille: se pelkkä FB-mainostus ei riitä, etenkään jos sitä ei jaeta tarpeeksi. Itsekin sain kuullakseni tästä tapahtumasta ihan puolituurilla erään ystävän kautta, vaikka paikalla soittaa yhtyeitä, jotka todellakin haluan livenä katsastaa! Mainostusta, sitä pitää olla.

No, saapuihan sitä väkeäkin kuitenkin paikalle, ja Nuclear Omniciden aikana olinkin yllättynyt, kuinka rajun mosh pitin voi saada aikaiseksi lavan edessä olevat 20 henkilöä. Toimittajanretku heilui mukana sen minkä pystyi, yrittäen samalla pitää järjestelmäkameransa ehjänä. Yhtye oli tapahtumasta itselleni se ”jokerikortti”, jonka musiikilliseen antiin en ollut aiemmin juurikaan perehtynyt. Liveshow oli kuitenkin energinen ja puoleensa vetävä. Yleisö nautti ja päätöskappaleen aikana nähtiinkin lavalla melkoinen määrä ”taustalaulajia”. Kaiken kaikkiaan siis hieno fiilis ja hieno aloitus tapahtumalle.

Seuraavana lavan valloittanut Forced Kill tuli edellisen kerran nähtyä livenä Metal Warning IV
-tapahtumassa, ja tuo kyseinen esiintyminen jätti niin hyvän maun orkesterin live-esiintymisestä, että into nähdä pumppu uudestaan lauteilla oli suuri. Valitettavasti bändin esiintyminen oli vähän kuin sm-liigan avauksesta HIFK–Jokerit, turhan varovainen. Mitään moitittavaa yhtyeen soitossa ei ollut, mutta omasta mielestäni se hetkittäin jopa ylitse ampuva liveshow oli Metal Warningissa yhtyeen valttikortteja. Vernissassa sitä ei pientä mikkiständin heiluttelua lukuun ottamatta nähty. Ei siinä mitään, keikka oli hyvä, mutta ei yhtä maaginen kuin aiemmin todistettu.

Architorture oli tuossa samassa yllämainitussa tapahtumassa mukana, ja silloin yhtyeen esiintyminen jäi omalta osaltani hiukan taka-alalle, koska en orkesterin musiikkiin ollut liiemmin tutustunut. Tällä kertaa tilanne oli toinen, ja vaikka yhtyeen perusrässi on mielestäni vieläkin suhteellisen tasapaksua, alkoi sieltä niitä helmiäkin mudan joukosta löytyä. ”Spare No One” sekä ”At The Gates Of Sodom” toimivat livenä kuin se kuuluisa junan vessa. Architorture juhlisti keikallaan debyyttilevynsä julkaisua ja luonnollisesti soitti koko levyn lävitse. Oma budjettini oli valitettavasti sen verran vajavainen, ettei kyseinen lätty löytänyt tietään mukaansa eikä naamataulukaan ole näköjään vielä niin tunnettu, että levyä olisi käteen tarjottu ilmaiseksi. Tämä asia täytyy kyllä korjata! Joka tapauksessa, yhtye jätti itsestään positiiviset merkit ilmoille, ja jos ei se levy tipu kohta postiluukusta, niin sitten mä vittu ostan sen.

Tapahtuman päättänyt ruotsalainen Tyranex olikin sitten asia erikseen. Yhtyeen debyyttialbumia ”Extermination Has Begun” viikon ajan kuunneltuani nousivat odotukset korkealle, eikä yhtye pettänyt laisinkaan. Yhtyeen keulahahmona toimiva vokalisti/ kitaristi Linnea Landstedt tietää, miten yleisö saadaan mukaan; toki neidillä on etuna sukupuolensa ja kohtuullinen ulkonäkö, mutta myös soittotaito sekä rässin laulaminen ovat kauttaaltaan kunnossa. ”Tormentor” sekä levyn nimikappale jäivät energisestä esiintymisestä parhaiten mieleen, kuten myös uutena kappaleena esitelty ”Visions Of My Grave” (toim.huom. kappaleen nimi ei välttämättä ole täydellisesti oikein).

Mitä itse tapahtumaan tulee, niin uskoisinpa, että paremmalla mainostuksella väkeä olisi saattanut paikalle löytyä enemmänkin, toki sitä oli tälläkin kertaa ihan kohtuullisesti. Lipun inhimillinen hinta 7e ja ennen kaikkea euron narikka tuskin tuntuivat kenenkään lompakossa ylivoimaisilta. Eikä se kaljakaan kovin kallista ollut, mutta ihmetystä herätti kaljanmyynnin loppuminen selkeästi ennen tapahtumaa. Itsekin olin menossa hakemaan yhden janojuoman Tyranexin päätöskappaleiden aikana, vaan eipä sitä enää saanut. Onneksi henkilökohtaiset suhteet veivät takahuoneeseen juomaan yhtyeiden raidereita (anteeksi siitä!), mutta tosiaan, tätä kannattaa järjestäjän taholta pohtia ensi kerralla hiukan paremmin.

Pitemmittä puheitta, tämäntasoisella kattauksella olisin ehdottomasti valmis tulemaan toistekin paikalle! Can you thrash metal? Yes, I can!

Kirjoittanut Riku Mäkinen

 Kuvat (ylhäältä alas):

-Nuclear Omnicide
-Nuclear Omnicide
-Nuclear Omnicide
-Forced Kill
-Architorture
-Tyranex
-Architorture

Kommentoi julkaisua