Todellinen täysosuma! – Arvostelussa Marko Hietalan ”Roses From The Deep”

Suomen tuotteliaimpiin ja arvostetuimpiin muusikoihin lukeutuva Marko Hietala julkaisee kauan odotetun toisen sooloalbuminsa ”Roses From The Deep” 7. helmikuuta 2025. Ensimmäisestä, vuonna 2019 julkaistusta debyytistä ”Mustan Sydämen Rovio” (kansainvälisenä julkaisuna myöhemmin nimellä ”Pyre of The Black Heart”) on vierähtänyt jo hyvä tovi aikaa, ja tulevalta levyltä julkaistut maistiaiset ja mm. ”Left On Mars” -kappaleesta julkaistu video, jossa Hietala duetoi entisen Nightwish-bändikaverinsa Tarja Turusen kanssa ovat herättäneet paitsi mielenkiintoa, myös odotuksia siitä, että tulossahan lienee varsin kovatasoinen tekele. Hietala itse sanoo uuden albumin olevan ensimmäinen merkittävä projekti debyyttialbuminsa jälkeen. Levyn julkaisun jälkeen onkin sitten luvassa Suomen-kiertue, joten uutta musiikkia pääsee saman tien kuuntelemaan myös livenä.

Yhtye Hietalan taustalla on pysynyt kokoonpanoltaan ainakin pääosin muuttumattomana: kitarassa on monista muistakin yhteisistä projekteista tuttu Tuomas Wäinölä, rumpuja takoo Anssi Nykänen ja koskettimien takaa löytyy Vili Ollila. Samalla kokoonpanolla soitetaan myös ainakin valtaosa keikoista.

Sitten itse albumiin: ”Roses From The Deep” -albumilla Hietala lupaa tarjota ainutlaatuisen yhdistelmän tummia, introspektiivisiä sanoituksia ja elokuvamaisia äänimaisemia. Myyteistä, luonnosta ja inhimillisistä kokemuksista inspiraationsa ammentaen Hietala kertoo luoneensa albumin, joka ylittää genrerajat yhdistäen saumattomasti progressiivisen rockin, folkin ja sinfonisen metallin elementtejä.
Tämä lupaus täyttyy täydellisesti. Lisäksi ilahduttaa kappaleiden monipuolisuus: vaikutteita on tosiaan imetty monista suunnista, ja jokainen biisi kertoo omanlaisensa tarinan, joista syntyvä tunnelma johdattaa kuulijan kuin jonkin taideteoksen tai tarunhohtoisen maailman läpi. Välillä ollaan kohtalokkaissa ja dramaattisissa tunnelmissa ja perään syöksytään jopa keskiaikaisiin tunnelmiin, loppua kohden noustaan uudestaan täyteen pauhuun – vaihtaen kieltä suomeksi, ja lopussa päätetään matka taas herkkään tunnelmointiin.

Kuuntelin albumin useaan kertaan ennen tätä arvostelua, kuten useimmat muutkin arvostelemani albumit. Tavoitteenani on aina löytää sekä plussia että miinuksia ja kirjoittaa sitä kautta rehellisesti ja realistisesti. Tämän albumin kohdalla se oli poikkeuksellisen vaikeaa: en löytänyt tältä albumilta yhtään hetkeä, josta en olisi pitänyt. Kaikki kappaleet puhuttelivat minua jollakin tasolla ja iho oli kananlihalla moneen otteeseen. Mihinkään ei siis päästä siitä, että jotakin maagista tässä levyssä on!

Ykkösraita ”Frankenstein’s Wife” toimii avausbiisinä aivan erinomaisesti. Uhmakkaat kitarariffit vyöryvät päälle sellaisella voimalla, että tietää jo siinä kohtaa kuulevansa vasta alkutahteja siitä, mitä tuleman pitää. Sama vauhti jatkuu seuraavissakin biiseissä: perässä seuraa jo aikaisemmin mainittu duetto ”Left On Mars”. Kolmantena kuullaan upean kuuloinen ”Proud Whore”, joka päästää myös Hietalan tunnistettavan lauluäänen hienosti oikeuksiinsa. Tämän jälkeen tunnelma rauhoittuu hetkeksi. Niin ikään duetto, kitaristi Tuomas Wäinölän kanssa laulettu ”Two Soldiers” on paitsi hieno kappale, myös tulkintana suorastaan pysäyttävä. Tämän perään kuullaan elokuvallinen, kahdeksanminuuttinen eepos ”The Dragon Must Die”, jonka vaihtuvat osiot pitävät kuulijan helposti otteessaan biisin loppuun asti. ”The Devil You Know” groovaa hyvällä poljennolla ja tuo taas sopivasti lisämaustetta keitokseen: se toimisi erinomaisesti alusta asti raskaampana, mutta alku on tyylikkäästi maltettu pitää puoliakustisena, ja täysi pauhu alkaa vasta kappaleen puolivälissä. Ratkaisu on hyvä ja tuo tällä tavalla biisistä todella paljon eri vivahteita esiin.

Samalla rullaavalla poljennolla jatketaan ”Rebel Of The North” -nimiseen biisiin, joka on mukavan kitara- ja riffivoittoinen biisi. Uhmakkaita sanoituksia kuunnellessa (”Rebel Never Dies!”) voikin miettiä, puhutaanko tässä kapinasta käsitteenä vai kenties artistista itsestään, jos kerran Pohjoisen Paholaisesta on kyse.

Viimeisenä menobiisinä kuullaan kolmantena singlelohkaisuna julkaistu ”Impatient Zero”. Sanoituspuolella liikutaan päänsisäisissä tunnelmissa ja henkisissä kamppailuissa. Jos niitä pysähtyy kuuntelemaan ajatuksella, ymmärtää kappaleen rohkeuden ja tarpeellisuudenkin: varmasti jokaisella meistä on ne omat kamppailumme. Hyvä poljento pelastaa kappaleen myös toivottomuudelta, eikä se reippautensa ansiosta sorru surkuttelemaan liikaa.

Levyn viimeiset kappaleet painuvat todella vahvasti mieleen. Toiseksi viimeisenä kuultava ”Tammikuu” on upea tarina lähtemisestä ja kaipuusta johonkin, josta ei ehkä itsekään ole ihan varma. Biisi on laulettu suomeksi ja omasta mielestäni juuri tästä syystä se on niin mieleenpainuva ja saa kuuntelemaan esimerkiksi juuri sanoituksia ihan eri tavalla.

Viimeisenä kuullaan levyn nimikkobiisi ”Roses From The Deep”. Koskettava kappale kertoo kuoleman jälkeisestä rakkaudesta ja sai ainakin itselläni ihon kananlihalle ja pienen tipan silmäkulmaan. Tämä on oikea valinta päätösbiisiksi: tämän jälkeen ei enää paljon sanottavaa jää.

Kaikesta kuulee, miten huolella tämän levyn parissa on aherrettu. Kokonaisuus on poikkeuksellisen onnistunut ja saa kuulijan kokemaan monia tunteita ja hienoja hetkiä. Tästä saa olla ylpeä!

Kappalelista:

1. Frankenstein’s Wife
2. Left On Mars
3. Proud Whore
4. Two Soldiers
5. Dragon Must Die
6. The Devil You Know
7. Rebel Of The North
8. Impatient Zero
9. Tammikuu
10. Roses From The Deep