Kuopion rääväsuinen konemetallijyrä Turmion Kätilöt on tehnyt jo pitkän ja kiitettävän uran. Asema, jonka yhtye on kotimaisella metallikentällä saavuttanut, on monessa mielessä sekä ihailtava että toisille jopa kadehdittava. Turmion Kätilöt on yhtä tuttu näky kaikilla kesän metalli- ja rockfestivaaleilla kuin bajamajassa jo iltapäivällä humalassa hoiperteleva herrasmies tai maahan pudonnut pahvilautasellinen makkaraperunoita.

Suomalaisen lenkkimakkarametallin kaanoniin jo varhaisilla hiteillään kohonnut retkue on sementoinut asemansa osana yleistä tietoutta samaan aikaan sekä radiokanavien soittolistoja hyväilevillä hiteillään että sanoituksillaan ja visuaalisella ilmeellään, joka on shokeeraanut kukkakuoseihin luottavia täti-ihmisiä. Siinä vaiheessa kun jopa minä muistan ala-asteella laulettaneen ”Teurastajaa”, voidaan puhua jo koko kansan metallibändistä.

Uudella ”Global Warning” -albumillaan (joka on sanaleikkiasteikolla yhdestä kymmeneen arvosanaltaan sen verran kehno, että moni teini-ikäinen moponrassaajakin on saanut ruotsinkokeistakin kovempia numeroita) yhtye on astunut arvostetun kansainvälisen Nuclear Blastin talliin. Ja tämä myös kuuluu, sillä albumi on varmasti yhtyeen koko uran laadukkaimmin tuotettu albumi, jonka soundit on selvästi räätälöity etukäteen bemarin äänentoistoon parhaiten sopiviksi. Soundimaailma on yhtenäinen ja tarkasti siloteltu läpi koko albumin, joten se täyttää soonisesti ehdottomasti kaikki vaatimukset, mitä suuren levy-yhtiön julkaisulta voi odottaa.

Levyn musiikki ei myöskään jää jälkeen kuulokuvan laadukkuudessa. Turmion Kätilöt on ahtanut yhteen pakettiin sen verran suuren määrän tarttuvia kertosäkeitä, korvaan kiinni jääviä syntetisaattorimelodioita ja edgyja hokemia, että kuulijakunta on varmasti kylläinen vielä seuraavaan jouluun asti. Kappaleet, kuten ”Naitu”, ”Kyntövuohi”, ”Kuoleman Juuret” ja ”Jumalauta” ovat juuri niin tarttuvia, algoritmiseksikkäitä ja turboahdettuja yleisön hoilatuksia, että ne tulevat taatusti saamaan keikkakansan hurmokseen ja radionkuuntelijat joko laittamaan ääntä kovemmalle tai vaihtamaan kanavaa kokonaan.

”Naitu” ja ”Jumalauta” sisältävät yllättävänkin hyvällä maulla toteutettuja eurodance-syntikoita, ja ”Kyntövuohi” puolestaan on kertosäkeensä melodiakielen puolesta kuin erikoinen fuusio Viikatetta, Mokomaa ja Kätilöiden omaa signature-soundia. ”Kuoleman juuret” on kertosäkeeltään rakennettu erittäin hyvin: melodia on samaan aikaan sekä polveileva että tarttuva, ja sen kaari soljuu luonnollisen miellyttävästi ja laulettavasti.

Musiikissa on aina tärkeää huomioida sen funktiot. ”Global Warning” on tarkoitettu metallilevyksi, joka ottaa vähän riskejä ja pyrkii tarttuvuudellaan ja kaavamaisuudellaan saamaan uusia faneja ja pitämään vanhat tyytyväisenä samalla, kun yhtye pääsee kanavoimaan omaa estetiikkaansa samanmielisten ihmisten pariin. Siinä mielessä levy on onnistunut tarkoituksessaan: se sisältää juuri sellaista musiikkia, mitä yhtyeeltä on totuttu kuulemaan, mutta huomattavasti siistitymmässä paketissa, jota on helppo markkinoida.

Objektiivisen funktion ulkopuolelle siirryttäessä saavutaan taiteellisiin ja esteettisiin ratkaisuihin toisesta näkökulmasta, ja se on hieman rasvaisempi ja keskikaljapitoisempi.

”Global Warningin” kappaleista tulee välillä sellainen kuva, että niiden sisältö on roiskaistu nopeasti ja määrätietoisesti, ja osa kappaleista kärsii siitä. Valtaosassa kappaleista kesto on jossain kolmen minuutin hujakoilla, ja lähes kaikki kappaleet loppuvat röyhkeästi kertosäkeeseen – ikään kuin bändi haluaisi itsekin mahdollisimman pian pois, eikä kertosäkeen gravitaatiovoimasta haluta luopua edes kappaleen lopussa.

Kappaleiden rakenne noudattaa odotetusti pop-kappaleiden tyypillistä kaavaa, mutta mukana on myös erittäin paljon Kätilöiden oman kaavan noudattamista. Basari iskee jykevästi ykköselle ja kolmoselle ja virveli sivaltaa kakkoselle ja neloselle, kitara säksättää mekaanisena taustalla ja Raaka Pee sekä Shag-U vaihtavat lauluvuoroa pahimmillaan tahdeittain tai kahden tahdin välein (”Naitu”, ”Kyntövuohi”, ”Sylkekää Siihen”). Miksei levyllä voisi olla kappaletta, jossa jompikumpi vastaisi koko kappaleen vokaaleista?

Iso osa levyn kappaleista tuntuu myös puuduttavilta ja hieman persoonattomilta. Jos ”Viha ja rakkaus” -kappaleesta ottaa säröt ja likaiset vokaalit pois, se voisi olla kuin jonkin Seiska-lehden Tähtitytön esittämä kappale, josta pop-uran toivottiin aukeavan. ”Turvasana” on puolestaan kuin Ruoskan viimeiseksi jääneen levyn ylijäämäkappale, ja ”Jumalauta” taas on varmasti peräisin Googlen kehittämältä tekoälyltä, jonka tehtävänä on luoda uusi Turmion Kätilöt -kappale sille annetun datan perusteella.  Okei, on siinä pari hyvää asiaa; syntikkasoundit sekä vuohi-sample. Albumin päättää jo pitkään jatkunut irtiottokappaleiden sarja, ja tällä kertaa vuorossa on Kummelimainen kappale ”Mosquito A La Carte”, joka pyrkii samaan aikaan yhdistelemään tangoa, bossa novaa ja flamencoa – unohtamatta sitä Kätilöiden omaa nyrkkitangoa.

Kappaleiden puuduttavuus ja ideoiden lopullinen homogeenisyys ovat yllättäviä myös siksi, että levyltä löytyy selvästi myös ideoita, joissa olisi ollut potentiaalia. ”Sano kun riittää” ja ”Mosquito A La Carte” sisältävät hienovaraista laulusamplejen käyttöä, ja myös vocoderia on joissakin kohtaa käytetty. Niitä olisi voinut varmasti käyttää vielä näkyvämminkin. ”Kuoleman juuret” lähtee käyntiin groovella ja pulssilla, joka on suorastaan kiintoisa, mutta sen päältä jyrää hyvin nopeasti pakollinen industrial metal -komppi.

Harvoin käsittelen arvosteluissani sanoitusten sisältöä, mutta Kätilöiden tapauksessa on pakko asiaa hieman sivuta. On hämmästyttävää, miten jokaisessa kappaleessa voidaan mainita jokin seuraavista asioista: ”laukeaminen”, ”jumala”, ”viina”, ”ase”, ”orgia”, ”saatana” tai sitten jokin tässä mainitsematta jäänyt kaksimielinen viittaus tai sitten ihan vain suora maininta. Jos kuulen ”sykkii valtikka rakkauden” -lainin vielä kerran niin lähden vapaaehtoisesti luostariin.

”Global Warning” onnistuu ehdottomasti kaikessa siinä, missä sen on tarkoituskin: se on laadukkaasti tuotettu ja toteutettu pop metal -albumi, jota kelpaa lähteä viemään maailmalle tarttuvien kappaleidensa, ronskin estetiikkansa ja silotellun soundimaailmansa puolesta. Mikään taiteen kruunu se ei kuitenkaan ole, vaan korkeintaan sinappihuntu kinkkuviipaleen kyljessä – ja siinä ei ole mitään vikaa, koska ei Turmion Kätilöiden mitään taidelevyä tarvitsekaan tehdä (vaikka se varmasti mielenkiintoista olisikin). Faneille tässä on kaikkea sitä mitä he ovat odottaneetkin, ja Turmion Kätilöt jatkaa täten onnistuneesti voitokkaiden albumeidensa sarjaa.

5½/10

Kappalelista:

1. Naitu
2. Kyntövuohi
3. Sylkekää siihen
4. Viha ja rakkaus
5. Turvasana
6. Kuoleman juuret
7. Syvissä vesissä
8. Sano kun riittää
9. Jumalauta
10. Revi minut auki
11. Syntisten laulu
12. Ikävä
13. Mosquito A La Carte (To Be Contiuned 5)