Tyttöenergiaa ja punkin aikakauden alku: nämä albumit täyttävät tänä vuonna 50 vuotta

Vuosi 2025 on nyt historiaa ja on aika toivottaa vuosi 2026 tervetulleeksi. Nyt on siis hyvä hetki myös aikamatkailla vuoteen 1976 ja fiilistellä, mitkä albumit tänä vuonna tulevat ruhtinaaseen 50 vuoden ikään: 

1. KISS – “Destroyer”:

Ei voi olla parempaa tapaa aloittaa KISS-albumia, kuin “Detroit Rock City”. Vuonna 1976 julkaistulla KISSin neljännellä pitkäsoitolla “Destroyerilla” klassikkokappaletta puskee klassikkokappaleen perään. Tältä albumilta nimittäin löytyy mm. Gene Simmonsin laulama “God Of Thunder”, “Shout Out Loud” ja “Do You Love Me” – unohtamatta tietenkään rumpali Peter Crissin esittämää “Bethiä”, joka alunperin julkaistiin “Detroit Rock Cityn” singlen B-puolella. 

2. Ramones – “Ramones”: 

Ramonesin debyyttialbumia on usein kutsuttu ensimmäiseksi punk-albumiksi. Yhtyeen omaa nimeä kantava levy sisältää 14 kappaletta, joista yksikään ei ylitä kolmen minuutin rajaa. Yksinkertaisuus kuuluu edukseen sekä musiikissa, että sanoituksissakin, mistä esimerkkinä “Now I Wanna Sniff Some Glue”. Heti ensimmäisellä levyllään Ramones tarjoili punkin klassikoita, kuten “Blitzkrieg Bop”, “Judy Is a Punk” ja “I Wanna Be Your Boyfriend”.

3. Rainbow – “Rising”:

Edellisenä vuonna julkaistun debyyttialbumin ilmestymisen jälkeen Ritchie Blackmore näytti ovea muille Rainbow’n jäsenille, ja jatkoi yhtyeen taivalta yhdessä laulajavirtuoosi Ronnie James Dion kanssa. Ulos heitettyjen muusikoiden tilalle pestattiin legendaarinen rumpali Cozy Powell, basisti Jimmy Bain ja kosketinsoittaja Tony Carey. Jälkeenpäin tarkasteltuna, Blackmore taisi (tällä kertaa) tehdä oikean ratkaisun, sillä tämä kokoonpano julkaisikin vuonna 1976 Rainbow’n legendaarisimman albumin “Risingin”, joka on ansainnut klassikkoalbumin arvonimen. Tältä levyltä löytyy liuta huikeita Rainbow-klassikoita, kuten maaginen “Stargazer”, avausraita “Tarot Woman” ja vauhdikas “A Light in the Black”.  

4. AC/DC – “High Voltage”:

Edellisvuoden puolella Australian maalla ilmestynyt “High Voltage” julkaistiin muualla maailmassa vuoden 1976 keväällä – tosin hieman muokattuna versiona, joka sisälsi kappaleita “High Voltagen” australialaiselta versiolta ja pelkästään Australiassa julkaistulta “T.N.T.”-albumilta. “High Voltage” määritteli heti muulle maailmalle mikä AC/DC oli, tarjoten liudan legendaarisia kappaleita, kuten “It’s a Long Way to the Top (If You Wanna Rock ’N’ Roll)” ja “T.N.T.”. Myöhemmin saman vuoden syksyllä päivänvalon näki yhtyeen seuraava studioalbumi “Dirty Deeds, Done Dirt Cheap”. 

5. Blue Öyster Cult – “Agents Of Fortune”:

“More cowbell!” – tuo ikoninen lausahdus Saturday Night Liven sketsistä nosti 2000-luvun alussa uudelleen parrasvaloihin Blue Öyster Cultin suurimman hitin “(Don’t Fear) The Reaper”. Kyseinen kappale löytyy tältä yhtyeen neljänneltä studioalbumilta. Edellisenä vuonna julkaistu livealbumi “On Your Feet Or On Your Knees” petasi yhtyeen suosiota, mutta lopulta se oli “Agents Of Fortune”, joka räjäytti Blue Öyster Cultin maineen. Tältä albumilta löytyy “(Don’t Fear) The Reaperin” lisäksi myös uskomaton avausraita “This Ain’t the Summer of Love” sekä “The Revenge of Vera Gemini”, jossa lumoavasti ääntään taustalla lainaa Patti Smith. 

6. Eagles – “Hotel California”:

Kukapa ei tunnistaisi tämän albumin nimikkokappaleen ikonista kitarariffiä! Vuonna 1976 julkaistu Eaglesin viides albumi toimi yhtyeen uran huippukohtana – ja tästä alkoikin sitten yhtyeen alamäki. Albumin nimikkokappale “Hotel California” ei nimestään huolimatta kerro tietystä hotellista, vaan on kuvaus Kalifornian materialismista ja Amerikkalaisen unelman varjopuolista. Edellä mainitun klassikkokappaleen lisäksi tältä albumilta löytyvät myös “New Kid in Town” ja “Life in the Fast Lane”.

7. Queen – “A Day at the Races”:

Kun Queenin edellinen “A Night at the Opera” -albumi oli nimetty brittiläisen komediaryhmä Marx Brothersin elokuvan mukaan, jatkoi yhtye samalla linjalla ja nimesi myös seuraavan levyn edellämainittua komediaryhmää kunnioittaen. Menestyksekkään “A Night at the Operan” seuraaja “A Day at the Races” on ensimmäinen Queenin itsensä tuottama albumi. Tämä yhtyeen viides levy tarjosi maailmalle hitit “Somebody to Love” ja “Tie Your Mother Down”, joka toimi pitkään keikkojen avauskappaleena. 

8. Rush – “2112”:

Levy-yhtiö toivoi Rushilta kaupallisempaa materiaalia, mutta yhtye piti päänsä ja julkaisi vuonna 1976 yhden tunnetuimmista albumeistaan. Rushin neljäs pitkäsoitto “2112” käynnistyy kevyellä yli 20 minuuttia kestävällä nimikkoraidalla, joka kertoo tarinan vuodesta 2112, jolloin luovuus ja eritoten musiikki ovat kiellettyjä. Tarinan päähenkilö löytääkin kitaran ja toivon kipinän paremmasta elämästä, jonka vallassa oleva hallinto lopulta tuhoaa – jäljelle jää vain epätoivo. Tästä varsin hilpeästä tarinastaan huolimatta, kappale soljuu upeasti progressiivisten elementtien siivittämänä eteenpäin. “2112”-levyn B-puolen viisi kappaletta puolestaan loistavat omina teoksinaan: “Tears” tarjoaa melankolisen ja herkän puolen Rushista, kun taas “Something for Nothing” ottaa voimakkaasti kantaa yksilön vapauden ja vastuun puolesta.

9. Boston – “Boston”:

Bostonin debyyttialbumi nosti tämän amerikkalaisyhtyeen heti suuren yleisön tietoisuuteen ja nousi Yhdysvaltojen eniten myydyimmäksi debyyttialbumiksi – kunnes Guns N’ Rosesin “Appetite For Destruction” ohitti sen vuonna 1987. “Bostonin” sävellyksistä ja tuotannosta vastasi lähes yksinomaan Tom Scholz. Upeaääninen laulaja Brad Delp osallistui “Smokin’”-kappaleen sävellystyöhön ja sävelsi kokonaan itse “Let Me Take You Home Tonight”. Edellä mainittujen kappaleiden lisäksi kevyempiä pop-elementtejä hard rockiin yhdistävä albumi sisältää myös “Peace of Mindin”, “Foreplay/Long Timen” ja kenties Bostonin uran suurimman hitin “More Than A Feeling”.

10. Aerosmith – “Rocks”:

Vuonna 1975 menestyksekkään “Toys in the Atticin” julkaissut Aerosmith päätti takoa, kun rauta on vielä kuumaa. Yhtye julkaisikin vuonna 1976 ulos neljännen studioalbuminsa, joka menestyi edeltäjäänsä paremmin yltäen Billboardin listalla sijalle 3. Vaikka Aerosmith käytti tässä vaiheessa uraansa jo jonkin verran vehnäjauhoja vahvempia aineita, yhtye onnistui silti luomaan raskaimman albuminsa todistaen, ettei tämä ryhmärämä ole köyhän miehen Rolling Stones. “Rocks” tarjosi rock-maailmalle liudan Aerosmith-klassikoita, kuten “Back in the Saddle”, “Last Child” ja “Home Tonight”. 

11. Judas Priest – “Sad Wings of Destiny”:

Vaikka Black Sabbath onkin heavy metallin keksijä, Judas Priest näytti toisella pitkäsoitollaan, mitä kyseinen genre voi parhaimmillaan olla. “Sad Wings of Destinya” onkin tituleerattu heavy metallin kulmakiveksi. Levyn avausraita “Victim of Changes” syntyi yhdistämällä Judas Priestin entisen laulaja Al Atkinsinin aikaista “Whiskey Womania” ja Rob Halfordin aikaisemman bändin Hiroshiman “Red Light Ladya”. Kappaleet “Tyrant”, “The Ripper” ja “Deceiver” kuulostavat jo huomattavasti enemmän siltä Judas Priestiltä, jonka tunnemme, verrattuna pari vuotta aikaisemmin julkaistuun “Rocka Rolla” -debyyttiin. 

12. Thin Lizzy – “Jailbreak”:

Thin Lizzyn “Jailbreak” ilmestyi yhtyeen uran kriittisellä hetkellä: levy-yhtiö harkitsi yhtyeen tiputtamista listaltaan, ellei tämä kuudes albumi toisi menestystä. Thin Lizzy yllätti kaikki ja julkaisikin bändin uran menestyneimmän albumin. “Jailbreak” sisältää yhtyeen yhden suurimmista hiteistä “The Boys Are Back in Town”.

13. Kansas – “Leftoverture” 

Kansas koki Thin Lizzyn tavoin painetta levy-yhtiön suunnalta, ja tämän neljännen studioalbumin oli pakko tuoda hitti pöytään. Yhtye toimitti ja viimeisenä kappaleena “Leftoverturelle” syntyi Kansasin isoin hitti “Carry on Wayward Son”, jonka a cappella -intro saa edelleen kylmät väreet aikaan. Uutta materiaalia ei muutenkaan ollut juuri valmiina, sillä bändi vietti suurimman osan ajasta tien päällä. Niinpä esimerkiksi eeppisiä mittasuhteita hipova päätösraita “Magnum Opus” on kasattu soundcheckeissä kehitetyistä osista ja edellisenä vuonna julkaistun “Masque”-albumin jämistä. Kappaleen työnimi oli alunperin “Leftoverture”, mutta Kansas ihastui nimeen niin paljon, että se päätyi koko albumin nimeksi. 

14. Black Sabbath – “Technical Ecstasy”:

Kauas oli tultu Black Sabbathin synkästä ”Black Sabbath” debyytistä, kun vuonna 1976 julkaistu yhtyeen seitsemäs levy “Technical Ecstasy” tarjosi kokeilevampaa materiaalia. Erikoisuutena tällä albumilla on kappale “It’s Alright”, jossa lauluosuudet hoitaa Ozzy Osbournen sijaan rumpali Bill Ward. “Technical Ecstasy” menestyi edeltäjäänsä “Sabotagea” huonommin, eikä albumilta jäänyt juuri elämään muita kappaleita kuin päätösraita “Dirty Women”. 

15. Led Zeppelin – “Presence”

Black Sabbathin tavoin myös Led Zeppelin julkaisi seitsemännen levynsä, joka jäi vähiten myydyimmäksi Led Zeppelin -albumiksi. “Presencen” työstö ei ollut Led Zeppelinille helppoa: Robert Plant oli toipumassa syksyn 1975 autokolarista, jonka vuoksi keikkoja piti perua. Lisäksi Münchenin Musicland Studiosillakin oli tiukka aikataulu, kun Led Zeppelinen jälkeen äänitysvuorossa oli The Rolling Stones. Näistä haasteista huolimatta “Presence” kuitenkin saatiin kuin saatiinkin valmiiksi kolmessa viikossa. “Presenceltä” löytyy liuta Led Zeppelin -klassikoita, kuten “Achilles Last Stand”, “Nobody’s Fault But Mine” ja “For Your Life”.

16. The Runaways – “The Runaways”:

The Runaways näytti vanhoille rokkikukoille, että kyllä me naisetkin osataan rokata! Tässä kokoonpanossa oli mukana liuta rock-maailman kovimpia mimmejä, kuten Joan Jett ja Lita Ford, jotka ovat pärjänneet loistavasti The Runawaysin hajoamisen jälkeen. The Runawaysin debyyttialbumi sisältää yhtyeen tunnetuimman kappaleen “Cherry Bombin”.

17. Blondie – “Blondie”:

Kukapa ei tykkäisi Blondiesta? Debbie Harryn upea ääni lumosi kaikki jo yhtyeen ensimmäisellä levyllä. Tämä Blondien debyyttialbumi yhdistelee hävyttömästi 60-luvun tyttöbändien poppia, punkkia ja new wavea. “Blondie” sisältää punk-asenteisen “Rip Her To Shreds”, tunnelmoivan “In The Flesh” ja avauskappaleen “X Offender”, joka oli alun perin nimeltään “Sex Offender”, mutta jouduttiin siistimään “X Offenderiksi”. 

18. UFO – “No Heavy Petting”:

“Phenomenonin” ja “Force Itin” menestyksen jälkeen UFO:n viides studioalbumi “No Heavy Petting” ei yltänyt aivan vastaavaan suosioon. Ensimmäistä kertaa yhtyeen riveissä oli vakituinen kosketinsoittaja, kun Heavy Metal Kidsista tuttu Danny Peyronel liittyi mukaan. “No Heavy Petting” kuitenkin jäi Peyronelin ainoaksi UFO-albumiksi. 

19. Genesis – “A Trick of the Tail”:

“A Trick of the Tail” on ensimmäinen Genesiksen albumi, jolla ei laula Peter Gabriel. Gabrielin lähdön jälkeen yhtye harkitsi jatkavansa instrumentaaliyhtyeenä, mutta päätyikin etsimään uutta laulajaa anonyymillä ilmoituksella. Rumpali Phil Collins järjesti koelaulutilaisuuksia, mutta lopulta selvisi, ettei kukaan pystynyt esittämään tuoreita kappaleita yhtä hyvin kuin Collins itse. Siispä Collins sai laulajan roolin harteilleen. 

20. Tom Petty & The Heartbreakers – “Tom Petty & The Heartbreakers”:

Tom Petty & The Heartbreakersin debyyttialbumi tarjosi hitaan, mutta varman läpimurron yhtyeelle. Levy oli julkaisunsa aikana menestys Britanniassa lähinnä “Anything That’s Rock ‘n’ Roll” -kappaleen ansiosta. Kun Yhdysvalloissa huomattiin levyn menestys Atlantin tuolla puolen, albumi alkoi saada sielläkin ansaitsemaansa huomiota. Uudelleenjulkaistu “Breakdown” nousi jopa Billboard-listalle asti, ja “American Girlistä” muodostui yksi Tom Petty & The Heartbreakersin klassikoista.