Tyyntä seuraavan myrskyn edellä 20 vuotta sitten – Green Dayn ”Warning” 20 vuotta

Green Dayn kolmas albumi, vuonna 1994 julkaistu ”Dookie” toi yhtyeen suuren yleisön tietoisuuteen, ja se on myynyt yli 20 miljoonaa kappaletta maailmanlaajuisesti. ”Dookie” on myös yhtyeen ensimmäinen Reprise Recordsille tekemä levy. Albumin suosion seurauksena Green Daystä tuli yksi tärkeimmistä yhtyeistä punkrockin noustessa takaisin valtavirran suosioon. Vuonna 1994 myös The Offspring räjäytti pankin ”Smash”-albumillaan ja oli osaltaan vaikuttamassa punkin uuteen nousuun ja menestykseen.

”Dookieta” seurasi tyyliltään samanlaiset ”Insomniac” (1995) ja ”Nimrod” (1997). ”Insomniac” on sävyltään edeltäjäänsä hiukan tummempi levy. Toisaalta ”Nimrodin” suurin hitti ”Good Riddance (Time of Your Life)” olisi voinut tyyliltään olla hyvin yhtyeen ”Warning”-levyltä. Levyillä on kuultavissa luonnollista saundillista siirtymää seuraavaan albumiin. ”Nimrodin” jälkeen yhtye piti siihen mennessä uransa pisimmän breikin keskittyen muun muassa perheiden perustamiseen. – Sitten vaihtui vuosituhat…

Yhtyeen kuudes albumi ”Warning” () esittelee yhtyeen erilaista ja popimpaa puolta sitten 90-luvun säröisten menestysalbumien jälkeen. Levyn tuottajaksi kaavailtiin bändin aikaisemmat albumit tuottaneen Rob Cavallon sijaan Scott Littia, mutta musiikillisten näkemyserojen vuoksi yhtye päätyi tuottamaan levyn itse Cavallon toimiessa vastaavana tuottajana.

Green Dayn uusi tyyli herätti osassa faneissa pettymystä, kun taas kriitikoilta levy sai pääosin ylistystä. Levyn ilmestyessä eräs suomalainen toimittaja antoi sille */***** ja kirjoitti suosittuun musiikkialan lehteen samaisessa levyn arvostelussa muun muassa seuraavasti: ”Kitarat kaniin ja varhaiseläkkeelle. Musiikilliset eväät ja nuoruuden into kuukahtivat kovin vikkelästi, mutta jollain ilveellä bändi on sinnitellyt hengissä uudelle vuosituhannelle.” Levy on myynyt esimerkiksi Yhdysvalloissa ja Britanniassa ”vain” kultaa.

En ollut levyn ilmestyessä kovin innostunut siitä, mutta just nyt se kuulostaa ja saundaa älyttömän freesiltä. Yhtyeen uraa kokonaisuutena ajatellen ymmärrän oikein hyvin, että Billie, Tré ja Mike halusivat siinä kohtaa uraansa tehdä hieman erilaisen, riisutumman ja rauhallisemman levyn – ”Warning”, tyyntä seuraavan myrskyn edellä.

”Warningilla” särökitaravallit ovat vaihtuneet akustisiin ja vähemmän säröisiin kitaroihin, eikä kitaroiden tuplauksiakaan juuri kuule. Levyn rumpu- ja bassosaundit sekä soitto luovat tiukan biitin ja sykkeen läpi levyn. Tamburiinia kuullaan lähes joka kappaleessa. Levyn musiikillisena inspiraationa toimi Bob Dylanin ”Bringing It All Back Home” (1965), jota Armstrong oli kuunnellut toistuvasti albumia valmisteltaessa. Levyssä on hyvää irkku- ja country-henkeä. Levyllä kuullaan myös popia, folkia ja punkia; simppeleitä biisejä, joista kuulijan on helppo saada kiinni.

Levyltä  ”Church On Sunday” -biisi nousee omaksi suosikikseni. Siinä kuullaan Hammond-urkuja, ja kappaleessa on myös jotenkin hyvää surf-henkistä imua: ”If I promise to go to church on Sunday, will you go with me on Friday night?” Levyn sanoitukset pyörivät bändille tyypillisten aiheiden, kuten seksin, bilettämisen, väkivallan sekä politiikan ympärillä.

Noin levyn puolivälissä kuullaan humpahtava hassuttelu ”Misery”. Kappaleeseen on ujutettu ”markan urkuja”, balalaikkaa, puhallinsoittimia ja slaavilaista melankoliaa, jota on ajoittain kuulunut Green Dayn melodioissa läpi koko yhtyeen uran ajan, vaikka kyseessä onkin jenkkibändi. Olen jo aikaisemminkin miettinyt, mistä tuo itäeurooppalainen melankolia yhtyeen kappaleisiin oikein tulee…

Levyllä käytettävä soitinvalikoima on suhteellisen laaja. ”Hold On” -biisissä kuullaan huuliharppua ja ”Jackass-biisissä messevää saksofonia. ”Waiting”-biisi muistuttaa sävellyksellisesti varhaista The Beatlesin tuotantoa – tosin tiukemmilla saundeilla ja soittotatsilla vedettynä. Albumin kappaleista ”Minority” ja ”Warning” nousivat kaupallisesti levyn suosituimmiksi kappaleiksi.

”Warning” on mainio levy esimerkiksi punk-keikan etkoiluille fiiliksen nostatukseen – helmi pop-punk-musiikin ystäville.

Kirjoittanut: Hade Tuovinen

Kommentoi julkaisua