Uudelleensyntymistä ja kasvukipuja – Stam1na Tampereen Olympialla

Lemiläisen metalliyhtyeen Stam1nan ex man 2024 -kiertue pysähtyi tampereen olympiassa 25. huhtikuuta. Illan aikana sivuttiin yhtyeen lähinnä 10. studioalbumin kappaleita ja nyt tuntuivat jäävän varjoon kaikki aikaisemmat hittibiisit. Ei laukauksia päähän, ei lääkkeitä, ei kadonneita kolmea sanaa, eikä edes ”Panzerfaustia”. Että piti tämäkin päivä kokea.

Keikka pamautettiin käyntiin ”Viimeinen Atlantis” -albumin avauksella, ”Piste, jolta ei ollut paluuta”. Hieman ruosteisuutta oli alusta havaittavissa, liekö bändi säästellyt paukkuja seuraavan päivän Metal Nightia varten. En jaksanut itsekään tällä kertaa riehaantua, vaan seurasin keikan seinän vierestä, soittajien ammattitaitoa ihaillen. Teppo Velin, yksi aliarvostetuimpia rumpaleita Suomessa, jaksaa yllättää joka kerta kummallisilla rumpufilleillä, jotka tuovat mieleen Sepulturan ja Slipknotin.

Tunnelma olympialla oli harras, ehkä hieman liiankin. Kyseessä on kuitenkin heittämällä suomen energisimpiä bändejä – tai ainakin on ollut ennen. Tukka putkella keski-ikäistynyt yhtye on saanut uusia sävyjä levy levyltä ja vuosi vuodelta. Laulaja Antti Hyyrysen entistäkin laajemmat tulkinnan kanavat sekä vaativat lauluosuudet ovat pyöristäneet yhtyeen rosoisia pintoja. Eikä lähes lainkaan negatiivisesti. Ainoa pala mikä yhtyeestä enää puuttuu ovat kekseliäämmät riffit. Musiikillisen ilmaisun vakiintuessa pääsi vähän käymään niin, että kappaleiden perusideat ovat kangistuneet oomiin kaavoihinsa. Vaikka uusi levy on mielestäni Stam1nan uudelleensyntyminen ja edellisten levyjen mittapuulla mestariteos, niin kaipaan vielä sitä vasemmalta tulevaa yllättävää iskua.

Illan aikana koettiin huvittava hetki, kun Antti polkaisi pedaalilautaansa ja onnistui kytkemään vahvistimen pois päältä. Kihisevä kitaranuppi innosti Antin improvisoimaan black metallia, johon yhtye lähti spontaanisti mukaan. Digitaalisten vahvistinten käyttö ei ole Stam1nalla vielä hallussa, sillä asiaa pohdittiin tovikin kunnes kaappi saatiin kytkettyä takaisin päälle.

Jos jotain varsinaista nalkutettavaa pitää keksiä, niin olen todella kyllästynyt muutamaankin viime vuosikymmenen aikana julkaistuun kappaleeseen. On kuitenkin jokseenkin loogista, että niitä edeltävät hitit ovat välillä vaihtopenkillä. Kuitenkin bändistä on kasvanut tuotannoltaan niin suuri kokonaisuus, että vaikeaksihan settilistojen kokoaminen menee.

Viimeksi jäähallilla viime vuoden lopulla todistamani yhtye oli kuitenkin tänään eri vedossa. Olympialle taiottu soundimaailma oli kovin puuroisen kuuloinen. Rummut jyskäsivät kaiken päälle ja kitaran sihinä ei varsinaisesti tehnyt työtään melskeen koristelussa. Suorituksena kelpo veto, mutta ehkä keikkapaikka oli väärä tai äänisuunnittelua pitää vielä jatkaa. Jäähallilla ensimmäisen kerran eläväni kokemani ”X” -albumin kappaleet olivat entistäkin nautittavampia Olympialla, eikä mikään hifistely niiden energiaa voinut pilata.

Settilista:
1. Piste, jolta ei ollut paluuta
2. Vereen piirretty viiva
3. Meidänkaltaisillemme
4. Kuudet raamit
5. Utopia
6. Kivun kieli
7. Blivet
8. Kannoin sinut läpi hiljaisen huoneen
9. Taivas
10. Eloonjäänyt
11. X
12. Sirkkeli
13. Solar
14. Enkelinmurskain
15. Muistipalatsi