”Uusi albumimme tekee kunniaa koko musiikilliselle urallemme” – Kaaoszinen haastattelussa 20-vuotiaan Soulfly:n keulamies Max Cavalera

Aivan juhlajulkaisun korvilla päätoimittajamme Arto Mäenpää sai langan päähän haastateltavakseen Soulfly:n keulamiehen, klassisen Sepulturan sepän, Massimiliano Antonio ”Max” Cavaleran. Haastattelu tehtiin päivää ennen yhtyeensä yhdennentoista albumin, ”Ritualin” julkaisua 18.10. Pidemmittä puheitta paneudummekin syvälle heimotunnelmiin ja musiikillisesti painavaan asiaan.

Hei Max, ja pahoittelut pienestä viivästyksestä haastattelun aloittamisen suhteen.

Max Cavalera: Eipä mitään.

Missä olet tällä hetkellä?

Max: Olen kotonani, Arizonan Phonexissa (Yhdysvalloissa).

Hieno homma! Kuinka syksysi on yleensä ottaen alkanut?

Max: Erittäin hyvin. Odotan innolla ”Ritual” -albumimme julkaisua, joka tapahtuu huomenna (18.10.). Itse asiassa juuri nyt tulee kuluneeksi vuoden verran siitä, kun aloitimme uuden albumimme työstämisen tuolloin kasassa olleista riffeistä ja biisi-ideoista.  Menimme äänittämään levyä studioon heti uuden vuoden jälkeen, 2. tammikuuta kuluvaa vuotta, ja olemme nyt lopultakin saaneet albumimme valmiiksi. Kerkesin myöskin lukea pari tosi mairittelevaa arviota uudesta levystämme ja näyttää siltä, että ihmiset todella pitävät siitä. Olen siitä itse asiassa todella innoissani.

Olin juuri sanomassa, että itsekin nautin uuden albuminne ensikuulemasta todella paljon, koska olette tuoneet uudelle albumillenne taas tribal-rytmiikkaa sisältäviä elementtejä, joista on tullut ikään kuin Soulfly:n tavaramerkki.  Kertoisitko hieman, kuinka päädyitte taas pidemmän tauon jälkeen tuomaan tätä heimomusiikkiin viittaavaa äänimaisemaa uudelle albumillenne?

Max: Kyllä, halusin tehdä tämän tyyppisen levyn taas pitkästä aikaa. Tavoitteeni oli toki tehdä albumi jollaista en ollut koskaan aiemmin tehnyt. Äänitysten jälkeen minulle valkeni, että nyt kun elämme Soulfly:n ja debyyttialbumimme 20-vuotisjuhlien keskellä, kohdallamme aika oli taas kypsä luoda niin sanottu tribal-metallialbumi, ja niin päädyimme tuomaan yhtyeemme alkuaikojen juurielementtejä taas mausteeksi uudelle albumikokonaisuudellemme. Studiossa heitinkin vitsinä, että olemme tekemässä heimomusiikin ja death metalin yhdistävää kokonaisuutta, eikä lopputulos itse asiassa osunut kauas tuosta herjastani. Yritin tehdä albumin, joka yhdistää heimomusiikki-, death-, thrash- ja jopa black metal -elementtejä. Lisäksi toimme mukaan kaikuja punkista ja rock’n rollista, joista esimerkkinä kappaleemme ”Feedback!”. Mukana on jopa progahtavaa aspektia saksofonin mukaan tuonnin myötä, tyyliin King Crimson ja Pink Floyd. Navajo-intiaanien rituaalilauluosuudet toivat myös osaltaan kokonaisuteen mukaan heimomusiikkielementtejä. Mielestäni Navajo-heimon kanssa työskentely albumimme tiimoilta oli äärimmäisen tärkeää tämän levyn luonteen muodostumiselle.

Soitit myös veljesi Iggorin kanssa teemakiertueen, jonka livesetti piti sisällään koko tribal-metallivaiheen urallasi aloittaneen Sepulturan ”Roots” -albumin soitettuna alusta loppuun.  Voisi kuvitella, että ”Return To Roots” -kiertueen tekemisellä oli myös vaikutusta uuden levyn äänimaisemien syntyyn, vai oliko?

Max: Kyllä. Return To Roots -kiertue oli upea kokemus. Teimme sen puitteissa todella suuria keikkoja Euroopassa, Amerikassa ja Australiassa. Teimme myös Nailbombia juhlistaneen kiertueen, joka oli aivan älyttömän siistiä. Kaikkien näiden kokemusteni yhteisvaikutuksesta halusin tehdä albumin joka tekee kunniaa menneelle musiikkiuralleni, mutta samalla halusin myös suunnata luomistyöni tulevaisuuden teemoihin ja futuristiseen metalli-ilmaisuun. Tästä esimerkkeinä mainittakoon erityisesti kappaleet, kuten ”Dead Behind The Eyes” ja ”Under Rapture”. Siihen suuntaan haluamme viedä Soulfly:n musiikkia jatkossa. Nautin kuitenkin myös aiemmilta vuosilta meille tutumpien groove-orientoituneiden elementtien varaan rakennetuoista kappaleista, kuten ”The Ritual” ja”Bite The Bullet”.

Ross Dolan (Immolation)

 Levyllänne vierailevat Randy Blythe Lamb Of Godista ja Ross Dolan Immolationista. Kuinka helppoa työskentely vierailijoiden kanssa yleensä ottaen on, ja kuinka helppoa on saada teidän kaltaistenne kiireisten muusikoiden aikataulut natsaamaan yhteen tämänkaltaisen albumiprojektin toteuttamiseksi?

Max: Ei se itse asiassa niinkään vaikeaa ole saada onnistumaan. Nämäkin jätkät kiertävät paljon, mutta pitävät myös kiertuiden välissä taukoja kuten minä, jolloin yhteisten äänitysprojektien toteutus mahdollistuu. Muistan, kun olin studiossa ja soitin Rossille, joka sattui olemaan juuri tuolloin Immolationin kanssa kiertueella Etelä-Amerikassa. Pyysin häntä mukaan feattaamaan uudelle levyllemme ”Under Rapture” -biisiin, ja Ross epäili, etteivät he ehdi palata rundiltaan äänitysten deadlineen mennessä. Sanoin hänelle,  että koin että Ross on ainoa oikea henkilö hoitamaan kyseisen biisin osuudet albumillemme, sanoin hänelle: ”Hei, se on ihan ok. Voin lykäytä albumimme ilmestymispäivää hieman ihan vaan sen takia, että haluan sinut (Rossin) mukaan albumillemme, ja äänitetään osuutesi sitten kun olet tullut takaisin Yhdysvaltoihin kiertueeltasi.” Niin saimme homman onnistumaan. ”Dead Behind the Eyesin” kohdalla olin laulanut kappaleen alun perin kokonaan itse, mutta kuultuaan biisin raakaversion Randy suorastaan ihastui kappaleeseen ja halusi välttämättä päästä laulamaan sille. Se on erittäin mielenkiintoinen kappale, ja päädyimme lopulta käyttämään kappaleessa sekä minun että Randyn lauluosuuksia. Kappale kertoo Cenobyteistä, Hellraiserista, ja se on itseasiassa tribuutti koko Clive Barkerin kauhuleffatuotannolle. Vaikka lauluosuutemme äänitettiinkin erikseen, minun ja Randyn äänet saavat yhdessä aikaan sellaisen vaikutelman, kuin se olisi toteen käyvä metallifanin painajainen.

 

Kuinka te yleensä ottaen yhtyeenä päätätte, mitkä albumisessioissa syntyneistä kappaleista valikoituvat lopulta albumeillenne?

Max: Joka levyn kohdalla kappaleet valikoituvat omalla painollaan ja eri tavoin. ”The Ritualin” kappaleista ”Under Rapture” kirjoitettiin alun perinkin, täysin tarkoituksella Rossin laulettavaksi. Biisin riffejä säveltäessäni ajatukseni oli saada biisiin vanhan liiton Floridan death metal -fiilistä ja tyyliä Morbid Angel– ja Immolation-viboilla. Kappaleet syntyvät, saavat lopullisen muodon, feattaajat aina jotain kummallista kautta päätyvät albumeillemme, yleensä aina positiivisten vahinkojen ja onnekkaiden sattumusten seurauksina. Hyvänä esimerkkinä tästä on kakkosalbumimme ”Primitive”, jolla kaikki heistä: Slayerin Tom Araya, Slipknotin ja Stone Sourin Corey Taylor, Sean Lennon ja Deftonesin Chino Moreno päätyivät laulamaan.Jumalauta, nämä äijät laulavat meidän yhdellä ja samalla levyllä! Sitä ei todellakaan tapahdu ihan joka päivä! Se (”Primitive”) on aivan erityislaatuinen albumi. On hienoa, että jatkamme ideaa ottaa jokaiselle albumillemme mukaan vierailijoita. On myös hienoa nähdä muidenkin yhtyeiden toimivan nykyään samalla tavalla. Esimerkiksi Deftones työstää parhaillaan omaa levyään ja on kutsunut vierailijoita tulevalla levylleen. Tiedän myös Lamb Of Godin tekevän yhteistyötä Gojiran kanssa, ja paljon muita kollaboraatioita, minkä tiedostaminen saa minut erittäin iloiseksi.

Randy Blythe (Lamb Of God)

Minusta vierailijoiden ottaminen tekee albumeille pelkästään hyvää, koska se syventää ja vahvistaa levyä tekevän yhtyeen ilmaisun voimaa. Ottaessasi vierailijan levyllesi, voit kuulla suosikkilaulajasi laulavan musiikillisesti täysin erityyppisessä ääniympäristössä, kuin missä olet tottunut kuulemaan hänen lauluaan aiemmin. Hyvänä esimerkkinä tästä on Tom Araya, joka on laulanut ainoastaan parissa yhteydessä muiden muusikoiden kuin Slayerin biisillä. Minun mielestäni hänen laulunsa muussa ääniympäristössä, ilman Slayerin thrash metal -taustasoundia, kuulostaa paitsi hauskalta, mutta myös upealta ja kiinnostavalta, ja se luo ihan omanlaisensa tunnelman ympärilleen. Se mitä Rossin ja Randyn vierailut uudella albumillamme toivat mukanaan, oli että ne tekivät meidän oman soundimme  kuuntelemisesta nautinnollisempaa. ”The Ritual” on mielenkiintoisempi albumi jo ihan pelkästään heidän panoksensa ansiosta.

Urasi varrella olet mieluummin nimennyt albumisi ytimekkäästi yhdellä tai kahdella sanalla, kuin että nimeäisit ne moniosaisilla nimillä.  Miksi näin, ja mitä albumin nimen yhteydessä tarkoittaa ”Ritual”?

Max: Pisin albumin nimi, minkä olen koskaan millekään albumilleni antanut on Nailbombin live-albumi ”Proud to Commit Commercial Suicide”, ja se on pitkä nimi. Jotkut albumimme olen nimennyt ainoastaan kahden sanan pituisiksi, kuten ”Chaos A.D.” tai ”Beneath The Remains”. Loppujen lopuksi pidän kuitenkin lyhyistä albumien nimistä, koska ne ovat suoria ja voimakkaampia kuin pidemmät. Kun keksin sanan, joka on monitulkintainen, pidän niistä kaikista poikkeuksetta. Monet ihmiset jäävätkin pohtimaan, mitä ”Ritual” [suom. Rituaali] tarkoittaa. Se on monitulkintainen sana ja se voi tarkoittaa montaa eri asiaa: Heimorituaalia, yhteiskunnallista rituaalia, saatanallista rituaalia, mitä tahansa rituaalia.  Se saa ihmiset ajattelemaan, käyttämään mielikuvitustaan, ja jokaiselle ihmiselle Rituaali voi tarkoittaa hieman eri asiaa. Minun kohdallani Rituaali-sana on peräisin aborginaaliheimojen elämästä, yhtenä tärkeänä ne keskenään yhdistävänä tekijänä.

 Kuinka vaikeaa ytimekkäitten, albumin nimeksi kelvollisten nimien keksiminen sitten lopulta on?

Max: Joskus, jos onni suo, saatat keksiä tai kopata sanan jostain helposti, hyvin äkkiä. ”Roots” on eräs sellaisista. Se on ytimekäs sana,  tai vaikkapa ”Prophecy”. Joskus albumien nimet tulevat syvemmistä vesistä, kuten esimerkiksi ”Psychosis”, joka oli erittäin vahva albumin nimi. ”Ritualin” nimi putkahti eteeni puolessa matkaa albumin tuotantoa sen myötä, kun ”Ritual” -kappale syntyi kesken äänityssessioiden. Mennessämme studioon levyttämään albumikokonaisuutta, minulla ei  siis ollut vielä mitään käsitystä sen mahdollisesta nimestä. On erittäin huojentava kokemus, kun lopultakin löydät sopivan nimen albumisi otsikoksi. Se auttaa hahmottamaan kokonaisuutta ja antamaan työskentelyysi ja musiikilliseen tekemiseesi enemmän fokusta.

Palasit vastikään veljesi Iggorin kanssa Venäjän-kiertueelta, jolla siis soititte setissä Sepulturan ”Beneath The Remains”- ja ”Arise” -albumien biisejä. Kuinka kiertueenne sujui?

Max: Matkasimme koko maan läpi, alkaen Vladivostokista Habarovskin kautta Siperian läpi Krasnodariin ja Rostov On Doriin, sitten Jekaterinburgiin ja lopulta Pietarin kautta Moskovaan. On todella hauskaa soittaa biisejä noilta molemmilta albumeilta keikoilla. Soitimme näiltä molemmilta albumeilta niiden parhaita biisejä, joten settilista on järkälemäisen vahva. Ensi viikolla lähdemme jatkamaan noiden albumien kiertuetta Etelä-Amerikkaan kuukauden ajaksi. Se sivuprojekti tekee meille erittäin hyvää. Saamme samalla pidettyä taukoa omista pääprojekteistamme ja otettua niihin etäisyyttä.  Ne biisit ovat hyviä ja niitä on erityisen hauska soittaa livenä, ja yhtyeemme arvostaa, että teemme tämän kiertueen.

Oletteko missään kohtaa ehtineet tekemään suunnitelmia esimerkiksi ”Beneath Arise” -kiertueen tuomisesta (läntiseen) Eurooppaan festivaalikauden koittaessa tulevana vuonna?

Max: Me emme oikeastaan tee suunnitelmia sen projektin suhteen. Ainoat suunnitelmat mitä meillä tällä hetkellä on, on tämä Etelä-Amerikan -kiertue ja sen lisäksi Soulflyn ”Ritual” -kiertue, joka starttaa tammikuussa Yhdysvalloista. Teemme myös 70 000 Tons of Metal -risteilijäkeikan Floridassa. Toistaiseksi emme ole tosiaan buukanneet mitään tulevia kiertueita näiden lisäksi, mutta olen varma siitä, että mitä esiintymisiä ikinä tulevaisuudessa tulemmekin buukkaamaan, ne tulevat olemaan huikeita tuotantoja.

Kävin katsomassa viime vuonna Hämeenlinnassa ”Back To The Roots” -kiertueenne keikan ja haastattelin vastikään mm. Terveiden Käsien ja Lapin Helvetin Läjä Äijälää. Häneltä on juuri julkaistu omaelämäkertakirja, jossa hän muisteli yhteistä keikkaanne ja kohtaamisianne lämmöllä. Mitä muistoja sinulla on tuolta Hämeenlinnan-keikalta?

Max: Kyllä! Olen erittäin kova Terveet Kädet -fani, ja oli hienoa tavata Läjä, keskustella hänen kanssaan, ottaa yhteisiä kuvia. Ylipäätään minä rakastan Suomea. Minulla on Suomesta valtavasti hienoja muistoja viimeisen parin vuosikymmenen ajalta niin Sepulturan, Soulflyn kuin muidenkin bändiprojektieni tiimoilta. Teidän metalliyleisönne on lisäksi todella hienoa jengiä.

Max ja Läjä Äijälä yhdessä lavalla Hämeenlinnan Return To Roots -kiertueen keikan encore-osion aikana.

Viime heinäkuussa kiersitte Suomea muutaman klubikeikan turneella. Ne keikat taisivat olla, jos eivät kaikki, niin melkein kaikki loppuunmyytyjä, eikö niin?

Max: Joo, ne kaikki myytiin loppuun. Kiersimme Eurooppaa kokonaisuudessaan yhdeksän viikon ajan. Teimme paljon festivaalikeikkoja Puolassa, Saksassa ja Tsekeissä, mutta myös paljon omia keikkojamme, joissa olimme pääesiintyjinä.  Monet niistä klubeista olivat pienempiä mestoja, mutta erittäin siistejä, täynnä porukkaa, ja tunnelma niissä oli erittäin intensiivinen. Minulle tuollaiset pienet klubikeikat, joissa yleisöä on paljon, ovat suosikkejani. Niillä yleisöstä välittyvä energia kantautuu parhaiten lavalle, ja vuorovaikutus välillämme toimii parhaiten.

Jos sinä saisit valita näkeväsi jonkin omista suosikkialbumeistasi soitettavan livenä keikallanne, minkä niistä haluaisit itse ensisijassa nähdä ja miksi?

Max: ””Chaos A.D.:n”, koska se on minun suosikkialbumini, ja tietysti ”Beneath The Remainsin”, koska ensi vuonna tulee kuluneeksi 30 vuotta sen julkaisusta. Olisi siis siistiä soittaa se albumi kokonaisuudessaan livesetissä. Ihmiset pyytävät keikoilla myös usein ”Schizophrenia:n” läpi soittamista…. Unohtamatta ”Morbid Visionsia”. Se kun on käytännössä puhtaasti black metal -albumi. Olisi kieltämättä todella hienoa tehdä uusi black metal -versiointi ”Morbid Visions” -albumikokonaisuudesta.

Entä millaisena näet Soulflyn tulevaisuuden ja uran 10 tai 20 vuoden päästä?

Max: En näe syytä miksi emme olisi vielä silloinkin kehissä. Nimittäin, kun ajan saatossa metallimusiikista tulee entistä hyväksytympää ympäri maailmaa, ja ihmiset tottuvat siihen äärimmäisen musiikillisen ilmaisun tyylilajina, keikoista tulee isompia ja parempia tapahtumia. Toivottavasti tavoitamme vuosien vieriessä yhä enemmän diggareita puolellemme. On myös tärkeää kyetä säilyttämään tasonsa, tekemään säännöllisesti uutta, laadukasta musiikkia ja järeitä albumeja. Olen nyt 49-vuotias ja koen, että minulla on vielä paljon annettavaa faneilleni ja tankistani löytyy vielä kosolti bensaa. Minulla on alati kiire, tiedäthän? Eläköitymistä näistä hommista en ole koskaan tullut ajatelleeksikaan.

Soulfly: ylärivi: Mike Leon (basso) ja Marc Rizzo (soolokitara) alarivi: Zyon Cavelera (Maxin poika, rummut) ja Max Cavalera

Kiitos Max ajastasi Kaaoszinen haastattelulle, ja onnea Soulflylle 20-vuotisesta taipaleesta. Millaiset terveiset haluaisit vielä lopuksi välittää suomalaisille faneillesi?

Max: Kiitos teille kaikille. Nauttikaa ”Ritualistamme”. Se on rakkaudella, sydänverellä ja käsityöllä tehty albumikokonaisuus. Tuskin maltamme odottaa, että näemme teidät jälleen kerran ensi vuonna tulevalla kiertueellamme.

 

Käännös ja teksti: Mikko Nissinen

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

Kommentit