”Uusi levy tulee olemaan paljon edellistä tiukempi” – haastattelussa Serpico ja tuottaja Anssi Kippo

Porista lähtöisin oleva, hard rockia soittava Serpico on perustettu vuonna 2005. Bändin uralla on ehtinyt tapahtua paljon: julkaisuja on ilmestynyt jo useampi, yhtye on nähty Suomessa esimerkiksi Michael Monroen ja The 69 Eyesin lämmittelijänä, he ovat matkustaneet pikakomennuksella Lontooseen lämmittelemään Geoff Tatea, sekä takana on myös tapahtumarikkaita ulkomaan kiertueita Rust ’n’ Ragen, Bloody Heelsin ja Princessin kanssa. Nyt Serpico on kääntänyt jälleen uuden lehden, kun yhtye solmi levytyssopimuksen yhdysvaltalaisen Golden Robot Recordsin kanssa. Kierrokset vain kasvavat syksyä kohti, kun uusi albumi ”Dressed in Flesh” julkaistaan 12. syyskuuta. Levyn tiiseriksi on jo pudotettu singlet ”Hard as a Cannonball” ja ”Rock n’ Roll is Not Dead”. Seuraava sinkku, ”Sweet Rebel Darling”, jysähtää ilmoille 15. elokuuta.

Kaaoszine sai viime syksynä kutsun tulla piipahtamaan Astia-studiolla seuraamassa uuden pitkäsoiton äänityksiä. Samalla keskusteltiin siitä, mitä kaikkea yhtyeelle tällä hetkellä kuuluu ja mitä on odotettavissa. Ääneen pääsivät kaikki Serpicon jäsenet, kuin myös levyn tuottaja, eli Astia-studion perustaja Anssi Kippo. Lue koko haastattelu sekä katso dokumentti studiosessioista alta!

Moikka Serpicon pojat ja tervetuloa jälleen Kaaoszinen juttusille! Sitten viime kerran teille on tapahtunut vaikka mitä: kävitte esimerkiksi heittämässä pistokeikan Lontoossa, Geoff Tate’s Operation: Mindcrimen lämppärinä. Mitkä fiilikset jäivät siitä?

Vee Dour: Kun soundcheckin jälkeen ilmestyi barrikadi lavan eteen, niin silloin viimeistään tajusi, että tämä onkin aika iso juttu. Tupa oli ihan täysi, eli 600 ihmistä keikalla ja vielä sunnuntai-iltana! Oli hienoa, kun lavalta näki kaiken, yleisön mieleenpainuvat ilmeet ja hymyt. Vaikka kyseessä oli vain puolen tunnin veto, niin onneksi tuli lähdettyä. Samalla tuli myös verkostoiduttua ja luotua yhteyksiä, sillä paikalla oli useita musiikkitoimittajia. He kiittelivät paljon, eli ilmeisesti tykkäsivät näkemästään.

Matt Gee: Lontoon keikat olivat uusi, hieno kokemus verrattuna Suomen klubeihin. Kun keikka alkoi, niin pari biisiä meni kuin itsestään, ennen kuin hahmotin yleisön määrän. Siinä se sitten konkretisoitui itsellekin, että mistä on kysymys. Toki olisi saanut olla vähän pidempi soittoaika! Kokemus oli hieno ja toivottavasti näitä tulee paljon lisää.

Jani: Oli mahtavaa vetää täpötäydelle salille! Kun yleisö taputti ja hurrasi, niin tuli hieman epäuskoinen olo. Ainakin osa yleisöstä tiesi meidät entuudestaan, koska he lauloivat biisien mukana.

Snage: Olihan tämä pistokeikkana oma kustannuseränsä toki, mutta hyvä fiilis siitä jäi. Toivottavasti myös yleisössä edes muutamalle henkilölle on jäänyt nimi mieleen.

Myös levy-yhtiö on vaihtunut sen jälkeen, kun Golden Robot Records kiinnostui teistä?

Jani: Management etsi meille levy-yhtiötä, ja päätimme kartoittaa tilannetta itsekin. Otimme yhteyttä Golden Robot Recordsiin, lähetimme heille musiikkiamme kuultavaksi, ja he pitivät siitä kovin. Golden Robot Records omistaa monta levy-yhtiötä ympäri maailmaa, joten se mahdollistaa musiikillemme hyvän levikin. Keikoille lähdetään sitten uuden levyn myötä, ja toivottavasti päästään kiertämään myös ulkomailla! Muutenkin taustavoimat ovat kunnossa: keikkamyynnin hoitaa Stupido Bookingilla Jasmin Anglén ja tiedotuksesta vastaa Heta Hyttisen luotsaama Ginger Vine Management & PR. Euroopan ja brittien tiedotuksesta levy-yhtiön rinnalla huolehtii Rock’N’Growl Promotion (Alice Cooper, Ghost, Marilyn Manson, Sabaton) ja Jenkeissä puolestaan Metal Devastation PR (Napalm Death).

Vee Dour: Vaikka en ole mikään kovin innokas sosiaalisen median kannattaja, niin se mahdollisti omalta osaltaan uuden levy-yhtiön löytymisen. Golden Robot Records oli seurannut myös sitä kautta Serpicon meininkiä ja piti näkemästään.

Matt Gee: Jännityksellä ja innolla odotamme, että mihin suuntaan homma tästä kehittyy!

Snage: Eihän tätä musiikkia itselle tehdä, vaan kuulijoille. Uuden levy-yhtiön suhteen on oikein optimistinen fiilis.

Mitä voisitte tulevasta albumista kertoa? Onko esimerkiksi jotain muuttunut sitten viime levyn?

Vee Dour: Nyt kun Anssi Kipon kanssa on useampi sessio vedettynä, niin hänen metodeihinsa on tullut totuttua. Anssilla on se meininki, että hän haluaa soiton kuulostavan studiossa tismalleen samalta kuin livenä. Aitous on tärkeää ja levylle tulevat biisit on valittu tarkkaan. Yleensä minä olen säveltänyt ja sanoittanut, mutta nyt kitaristimme Snage on ottanut enemmän vastuuta. Biisien teko on siis meidän kahden vastuulla, mutta toki lopputulos viilataan sitten koko bändin kanssa treeniksellä kasaan.

Matt Gee: Itsehän en viime levyllä vielä soittanut, koska tulin vuoden 2021 syksyllä bändiin basistinvaihdoksen myötä. Toki bändi oli ennestäänkin minulle hyvinkin tuttu jo ihan senkin takia, että tunsin Janin ja Vee Dourin entuudestaan. Omasta näkökulmastani katsottuna uusi albumi tulee olemaan vielä hivenen raskaampi, ja joissakin biiseissä kuullaan ihan Black Sabbath -osastoa.

Jani: Uudella levyllä tulee olemaan paljon tiukempaa tavaraa. Anssin kanssa on tehty tiiviisti yhteistyötä siinä, että mitkä biisit tulee valittua levylle mukaan.

Snage: Itsestäni tuntuu, että olen tällä välin kehittynyt soittajana. Ylipäätään soittaminen tuntuu helpommalle, ja se rullaa paremmin verrattuna viime levyn sessioihin. En oikein osaa kuvata, että mikä siinä on takana: onko treenattu paremmin, kiinnitetty oikeisiin asioihin huomiota jo harjoitteluvaiheessa, tai jätetty epäolennaiset jutut vähemmälle. Anssi on meitä ohjannut niin, että on opittu tekemään asioita paremmin.

Oliko Anssi ja Astia-studio itsestään selvä vaihtoehto tällekin levylle, vai harkitsitteko jotain muuta vaihtoehtoa?

Vee Dour: Ei tullut harkittua muuta sen jälkeen, kun oli ensimmäisen kerran täällä käyty.

Matt Gee: Tämä toimii molempiin suuntiin: Anssi on kiinnostunut Serpicosta ja me hänen tyylistään, sekä analogisesta mahdollisuudesta. Hän on tuottajan roolissaan täydellisesti mukana, ikään kuin yksi bändin jäsenistä, ja häneltä tulee todella hyviä ohjeita, sekä vinkkejä. Tämä rohkaisee kokeilemaan joskus jotain aivan muuta, kuin mitä itse ajattelisi.

Jani: Tässä mainitsen saman kuin viime haastattelussa: kun etsimme tuottajaa viime levylle, niin ainut, joka vastasi oli Anssi. Hän ilmaisi kiinnostuksensa meihin, ja sellaisen henkilön kanssa on erittäin helppoa jatkaa yhteistyötä. Työskentelyä helpottaa toki myös se, että ei olla pelkästään työkavereita, vaan olemme ystävystyneet muutenkin.

Snage: Oli itsestään selvää, että tänne tullaan uudelleen. Välimatka on toki aika pitkä, kun Porista tänne tullaan, mutta vastaavaa studiota ei ole muualla.

Onko kaikki uuden levyn biisit ihan uutta materiaalia, vai onko mukana jostain aiemmasta jääneitä aihioita?

Vee Dour: Osa on hieman vanhempia aihioita, mutta myös mustia hevosia on tullut mukaan, siis sellaisia, mitkä ovat ihan viime kädessä tehtyjä ennen tätä sessiota. Esimerkiksi ”Magma Hound” on sellainen, joka vain loksahti paikalleen.

Snage: Varmaankaan mikään ei ole jäänyt viime levyltä pois, joka olisi nyt mukana. Niin tätä uutta, kuin edellistäkin albumia varten tehtiin paljon aihioita, mutta onkohan niihin palattu lainkaan…

Montako sessiota tämän levyn tiimoilta teillä on ollut täällä Lappeenrannassa?

Vee Dour: Yhteensä kolme sessiota, joissa jokaisessa on tehty kolme biisiä. Viime kerralta jäi joitakin taustoja uupumaan, jotka viimeistellään nyt. Ehditään hyvin, ja ollaan ihan suunnitellussa aikataulussa.

Snage: Kolme biisiä on tehty joka sessiossa. Tästä siis voi päätellä levylle tulevan yhteensä yhdeksän biisiä!

Miten studiopäivä kulkee bändin näkökulmasta katsottuna, vai onko siihen mitään samanlaista kaavaa?

Vee Dour: Aamuisin klo 10 aloitellaan ja klo 20 lopetellaan, eli kyseessä on ihan kunnon työpäivä. Rutiineista on hyvä pitää kiinni, eli ensin aamutoimet ja sitten hommiin. Päivät ovat täynnä tiukkaa työskentelyä, eli helpolla ei pääse.

Matt Gee: Aamupalan aikana tulee usein vaihdeltua Anssin kanssa ideoita. Studiopäivä sisältää kovaa työtä: välillä saa oton nopeammin purkkiin ja välillä siihen menee sitten hieman pidempään. Aikataulussa ollaan hyvin ja ainakaan vielä ei ole tullut mitään yllätyksiä, jotka olisivat vaikuttaneet asiaan.

Jani: Ihan täysin samanlaisia päiviä ei ole sen suhteen mitä tehdään työtuntien aikana, vaan se vaihtelee. Studiopäivät ovat intensiivistä tekemistä ja työtä tehdään niin kauan kuin sitä riittää. Klo 20 aikaan pyritään lopettelemaan, mutta jos on tarve, niin sitten venytään hieman pidemmälle.

Snage: Päivien aikataulutus menee samalla tavalla, mutta se on sitten eri asia, että mitä siellä studion puolella tapahtuu. Kun keskiviikkoiltana saavuttiin tänne Lappeenrantaan, niin laitettiin kamat kasaan ja tehtiin soundcheck. Näin kaikki oli aamuksi valmista ja päästiin heti aloittamaan työt. Ensiksi nauhoitetaan rummut ja basso, sitten järjestyksessä kitara ja laulu. Kaikki sujuu omalla painollaan eteenpäin: Anssi on jämpti ja pitää hyvin ohjat käsissä.

Visuaalisen puolen suhteen teitte viime levyn tiimoilta yhteistyötä Ville Juurikkalan kanssa – onko hän nytkin mukana?

Vee Dour: Kyllä, hänen kanssaan kuvataan ensimmäisen singlen ”Hard as a Cannonball” -musiikkivideo ja samalla otetaan myös uudet promokuvat. Ville on aivan mahtava tyyppi ja on hienoa päästä hänen kanssaan taas touhuamaan!

Jani: Ville oli heti valmis lähtemään meidän kanssa uudelleen hommiin. Hän on erittäin mukava tyyppi ja samalla omanlaisensa, luova persoona. Hän keksii aina lennosta ideoita, jotka ovat todella toimivia, eli ei mennä minkään etukäteen tehdyn tiukan käsikirjoituksen mukaan.

Entä onko teillä jotain mottoa?

Vee Dour: Ainakin on yritetty!

Matt Gee: Nyt hieman varastan tuttavalta, joka on joskus sanonut näin: ”if it isn’t a hell yes, then it is a hell no”! Asioiden pitää siis oikeasti tuntua jossakin.

Jani: Tämä ei yllätä ketään: Rock ’n’ roll is not dead!

Snage: En ole koskaan edes miettinyt mottoa, enkä taida sitä tässä nyt lennostakaan lähteä päättämään!

Mitä terveisiä lähettäisit Kaaoszinen lukijoille?

Vee Dour: Nauttikaa musiikin kuuntelusta ja keskittykää siihen! Älkää selatko somea samaan aikaan, vaan keskittykää siihen mitä artistit ovat taiteellaan saaneet aikaan.

Matt Gee: Ostakaa levy, kun se ilmestyy ja käykää keikoilla, muidenkin kuin Serpicon. Musiikki on hieno asia.

Jani: Voikaa hyvin ja terveyttä kaikille! Kuunnelkaa uutta levyä, kun se ilmestyy!

Snage: Ostakaa levy ja tervetuloa keikoille.

Legendaarinen, Lappeenrannassa sijaitseva Astia-studio on perustettu Anssi Kipon toimesta vuonna 1994. Äänitysstudiolla soundi hiotaan kohdalleen täysin analogisesti vanhan liiton malliin ja siellä on työstetty monia mieleen, sekä historiaan jääneitä äänitteitä. Annetaan Anssin itsensä kertoa studion historiasta ja Serpicon, sekä muiden asiakkaiden kanssa työskentelystä hieman tarkemmin:

Moikka Anssi, ja tervetuloa Kaaoszinen haastatteluun! Kerrotko aluksi, että missä me olemme?

Anssi: Olemme nyt Astia-studiolla Lappeenrannassa. Studio perustettiin vuonna 1994, mutta periaatteessa toiminta alkoi jo vuotta aikaisemmin. Mennään kuitenkin perustamisvuoden mukaan, eli Astia-studio on nyt tätä kirjoitettaessa 30-vuotias. Tämä on kolmas toimitila, jossa studio sijaitsee, ja toivottavasti myös se lopullinen.

Mistä sait alun perin idean studion perustamiseen?

Anssi: Soitin bändissä, ja haluttiin mennä äänittämään. Täällä Lappeenrannassa ei kuitenkaan ollut paikkaa, jossa tämä olisi ollut mahdollista, joten piti ryhtyä omatoimiseksi. Haalittiin nauhuri yhdestä paikkaa, Yleltä löytyi sopiva tila ja niin edelleen. Kaiken kaikkiaan äänitysmahdollisuuden järjestäminen oli hyvin työläs operaatio. Myöhemmin sain hankittua itselleni 8-raitaisen analogisen magneettinauhurin, sekä pienen miksauspöydän. Kun paikalliset bändit saivat kuulla, että silloisella treenikämpällämme oli äänityslaitteet, niin yhtäkkiä alkoi äänityspyyntöjä satelemaan. Pian ei ollutkaan enää aikaa omalle musiikille, vaan piti laittaa firma pystyyn. Siitä tämä homma lähti sitten eskaloitumaan.

Mistä tulee studion nimi?

Anssi: Kuten saattaa huomata, se on villi viittaus sukunimeeni! Alun perin nimen keksi Psycho Ward -yhtye, jossa vaikutti eräskin laulaja-kitaristi nimeltä Miitri Aaltonen. He olivat ensimmäinen bändi, jota ikinä äänitin silloisessa studiolokaatiossani, eli kirkon pommisuojassa. Heidän demonsa kansipapereista luin, että ”Recorded in Astia-studios on September”. Ajattelin, että kun se on painettu ihan demon kansiin asti, niin ei sitä enää auta muuttaa! Eihän tällaisia nimiä näe kuin Aku Ankassa.

Tämä kuitenkin aiheutti alussa hieman uskottavuusongelmia. Kun vuonna 1994 soitin Helsinkiin studiolaitteita myyvään firmaan ja kerroin että täällä on Anssi Kippo Astia-studiolta, niin toisessa päässä kysyttiin ensimmäisenä, että onko tämä joku vitsi? Useampi minuutti meni siinä vakuutellessa. Lopulta he uskoivat ja kysyivät osoitetta, johon laittaa esitteet tulemaan. Asuin tuolloin äitini kanssa Lappeenrannan yliopiston lähellä osoitteessa Linnunrata 1. Kun kerroin tuon puhelimeen, sain luurin korvaan – eivätkä esitteetkään koskaan saapuneet!

Muistatko vielä, minkälaisia ajatuksia heräsi, kun Serpicolta tuli ensimmäinen yhteydenotto?

Anssi: Tsekkasin musiikin, ajattelin että hyviä rokkibiisejä, mutta vaaran tunne ja soittotiukkuus voitaisiin saada nostettua vielä pykälän ylemmäs. Painotin, että kelanauhaäänittäminen sopisi heille erittäin hyvin.

Nyt ollaan tekemässä toista levyä – mille meininki vaikuttaa? Onko omasta näkökulmastasi jotain muutosta edelliseen kertaan?

Anssi: Ei varmaankaan edelliseen käyntikertaan, mutta ihan ensimmäiseen on valtava muutos. Hyvänä esimerkkinä voisin mainita Astia-studion blogista löytyvän Serpicosta kertovan Case Study -kirjoituksen. Autan heitä jatkuvasti kehittymään muusikkoina ja pyrimme saamaan aiempaa energisempää lopputulosta. Toki ”Anssin musiikkikoulussa” rima nousee sitä mukaa, kun soittaja kehittyy!

Itselleni on tullut eilen ja tänään touhua seuratessani se tunne, että olet tavallaan kuin yksi jäsen bändissä?

Anssi: Kyllä näin voi sanoa. Tuottajan rooli on toki tilanteesta riippuen hieman häilyvä. Suhtaudun kaikkiin sessioihin sellaisella intohimolla, kuin ne olisivat omaa musiikkiani. En kuitenkaan muokkaa bändejä kuulostamaan minulta, vaan pyrin korostamaan heidän ja musiikkinsa vahvuuksia. Mitä enemmän tehdään yhdessä, niin sitä enemmän löytyy sitä yhteistä historiaa, josta lähteä ammentamaan. Voisi kuvailla, että kappaleet tuntuvat kuin omilta lapsilta, jota ei voi pakottaa mihinkään muottiin, vaan täytyy löytää ne lapsen omat vahvuudet.

Työssäsi tarvitaan varmaan aika paljon psykologista silmää ja ihmistuntemusta?

Anssi: Voisi sanoa, että kolme prosenttia on laitteiden käyttöä ja hallintaa. Se jo itsessään vie vuosikausia oppia, etenkin analogisen signaalitien laitteiden haltuunotto. Loppuosa on sitten psykologiaa: jos studiossa on innoton muusikko, joka on henkisesti mukiloitu sellaiseen tilaan, ettei hänestä saa mitään irti, niin silloin hyvästä soundista ei ole mitään apua. Tärkeää on aina saada se fiilis sieltä esille ja joka ikinen nuotti pitää vetää niin kuin se olisi viimeinen, mitä ikinä tulee elämän aikana soittamaan.

Minkälainen on omasta näkökulmastasi normaali studiopäivä?

Anssi: Tietyllä tavalla tämä on päiväni murmelina: yhdeksältä otetaan aamupalaa, kuunnellaan hieman musiikkia kasetilta tai vinyyliltä, ja kymmeneltä aloitetaan. Sopivassa kohtaa iltapäivää pidetään lounastauko ja jatketaan hommia iltakahdeksaan. Noilta osin päivä on samanlainen, mutta koskaan ei voi tietää etukäteen, mitä kaikkea siistiä studion seinien sisällä voikaan tapahtua.

Meillä on yhteinen päämäärä, ja sinne pääsemiseksi on monia eri reittejä. Jokainen päivä on erilainen, koska on kyse kemioista. Miten pystytään luomaan tiettyjä jännitteitä, joilla saadaan fiilis kasvatettua. Esimerkiksi kun laulaja menee lauluhuoneeseen, kuinka hänen olonsa tehdään alusta saakka niin kotoisaksi, että kaikki mahdolliset häiriötekijät saadaan minimoitua.

Sinulla kun on pitkä kokemus, niin miten näkisit, että musiikkimaailma on muuttunut vuosien ja vuosikymmenien varrella? Vai onko se?

Anssi: Tilanne on muuttunut valtavasti. Vielä 90-luvulla muusikoita oli vähemmän, koska yleisö ei käynyt keikoilla eikä ostanut levyjä, ellei artistilla ollut oikeasti osaamista. Nykyään taas osaamisen puute ei estä ketään ryhtymästä soittajaksi tai laulajaksi. Teknologian ansiosta kuka tahansa voi kuulostaa näennäisesti hyvältä – eikä ole helppo sanoa, kuka oikeasti on. Tämä on osaltaan aiheuttanut inflaatiota bänditoiminnassa, kun tarjontaa on niin paljon.

Levymyynnit ovat romahtaneet, mutta uskon muutoksen olevan tulossa, sillä kehitys kulkee usein aaltoliikkeessä. Musiikki ei enää herätä samanlaista tunne-elämystä kuin ennen – siitä on tullut enemmän kontenttia, kuin koskettavaa taidetta.

Mitä mieltä olet tästä: yksittäiset singlejulkaisut vai kokonainen albumi?

Anssi: Molemmissa on kyllä puolensa. Itse näin vanhan liiton musiikinkuluttajana hyvin harvoin kuuntelen yksittäisiä biisejä, koska kuuntelen musiikin vinyylilevyiltä tai c-kaseteilta. Pidän siitä, että laitan kokonaisen albumin soimaan, ja keskityn sen kuuntelemiseen sellaisena kuin se on tarkoitettu. Toki kuuntelen niitä myös taustamusiikkina, mutta se on hieman harvinaisempaa. Albumikokonaisuudessa on se tietty draaman kaari, joka kuljettaa meidät tunnelmasta toiseen.

Minkälaisena näet musiikin tulevaisuuden noin ylipäätään?

Anssi: Näen tulevaisuuden erittäin valoisana. Vinyylien suosion myötä uskon, että myös c-kasetit tekevät paluun. Ne tarjoavat keinon palauttaa tulovirtaa, joka on pitkälti puuttunut musiikkibisneksestä viimeisten 15 vuoden aikana. Kun musiikkia kuunnellaan pelkästään suoratoistopalveluista, bändit eivät siitä juurikaan hyödy. Tämä pakottaa artistit tinkimään laadusta, eikä siinä voita kukaan.

Haluan myös nostaa esiin analogisen signaalitien äänenlaadun, jolla on tutkitusti positiivisia terveysvaikutuksia. Tähän aiheeseen voi perehtyä tarkemmin esimerkiksi Astia-studion sivuilta löytyvien videoiden kautta, lukemalla Suomen Kuvalehden numerossa 8/2024 olleen artikkelin tai katsomalla TerveysSummitin haastattelumme.

Millaisena näet Serpicon potentiaalin?

Anssi: Koen, että heidän potentiaalinsa on valtava. Toivon, että Golden Robot Records on valmis panostamaan heihin ja tarjoamaan mahdollisuuksia, joita he todella ansaitsevat. Serpicolla on upea energia ja heidän kappaleensa ovat mielestäni todella vaikuttavia.
Eilen, kun aloitimme tämän kertaiset sessiot, sain kylmät väreet pelkästään rumpu- ja bassoraidoista – ja se on aina hyvä merkki. Näin ei käy ihan kaikkien bändien tai biisien kohdalla.

Millainen on mottosi?

Anssi: Tehdään parhaamme sekä annetaan kaikkemme, joka päivä ja kaikissa asioissa.

Millaisia terveisiä sinulla olisi Kaaoszinen lukijoille?

Anssi: Suosittelen lämpimästi kuuntelemaan analogisen signaalitien julkaisuja vinyylilevyiltä tai c-kaseteilta, ei digitaalivahvistimen kautta. Nauti kuulemastasi, voin luvata, että se sykähdyttää valtavasti!

”Dressed in Flesh” -albumin äänityksistä on tehty myös tuore studiodokumentti, jonka pääset katsomaan tästä:

Uuden pitkäsoiton julkaisua juhlitaan 25. syyskuuta Helsingin On the Rocksissa. Serpico lähtee aiheen tiimoilta myös kiertueelle, jonka keikat myy Stupido Bookingilla Jasmin Anglén. Hänen yhteystietonsa löydät täältä.

Kokoonpano:
Vee Dour – laulu
Snage – kitara
Matt Gee – basso
Jani Serpico – rummut

Tutustu bändiin enemmän Linktreen kautta.

Astia-studioon ja sen palveluihin voit tutustua enemmän tästä linkistä.