Vahvoja tunteita ja vihanhallintaa – Arviossa Oceansin ”Hell Is Where The Heart Is – Part I: Love”

Saksasta ja Itävallasta lähtöisin oleva post-metal-yhtye Oceans julkaisi alkuvuodesta EP-kokonaisuuden ensimmäisen osan ”Hell Is Where The Heart Is – Part I: Love”. Yhtye on tehnyt sitkeästi töitä rikkoakseen musiikin keinoin mielenterveyteen liittyviä stigmoja. Yhtye on aiemmin julkaissut muun muassa ”Voices”-kappaleen, joka kertoo skitsofreniasta. Kappaleella vierailee Infected Rain -yhtyeestä tuttu Lena Scissorhands.

”Hell Is Where The Heart Is” -EP:n aloittaa sykkivääkin sykkivämpi intro ”Love”, josta siirrytään särökitaroiden siivittämänä ”The Awakening” -kappaleeseen. Se sisältää sekä voimakasta räyhäämistä että varsin nätin kuuloista laulantaa. Kertosäe on tarttuva, ja sen seurassa viihtyy. ”Sulfur” jatkaa vahvan aggression tiellä melkein ahdistavuuteen asti. Ahdistavia elementtejä sisältävässä, Slipknotin jalanjäljissä kulkevassa kappaleessa kaikuvat vaikertavat tuskanhuudot. Kappaleen lopussa on rauhoittumisen aika, mikä repii kaikessa riipivyydessään kappaleiksi. EP:n päättää kohtalokas ”Skin”, joka on karu kertomus ihmisen riittämättömyydestä.

Kokonaisuutena EP jättää melko vihaisen yleisvaikutelman, johon kaipaisi lisää persoonallisuuttta. Toivonkin, että EP-kokonaisuuden toinen osa yltää raapimaan vihanhallintaa syvemmältä.