Vanhojen kettujen uusvanhat temput — Arvostelussa The Halo Effectin “March of the Unheard”

Göteborg-metalli ei kuole koskaan. Ei ainakaan, jos kysytään vuonna 2021 debytoineen superkokoonpano The Halo Effectin jäseniltä. Superkokoonpano siksi, että kaikki siinä soittavat muusikot ovat kukin olleet aikoinaan myös genren pioneereihin kuuluvan In Flamesin jäseniä. Sen saman In Flamesin, joka on vuosien aikana genrepuritaanien harmiksi tehnyt melko isojakin syrjähyppyjä metalcoren ja muidenkin vaihtoehtometallin alalajikkeiden puolelle. Tulokset ovat olleet vaihtelevia, ja niin ovat olleet fanien reaktiotkin.

Vaikka muuta ovat väittäneet, niin The Halo Effect on ainakin allekirjoittaneen mielessä vaikuttanut alusta asti eräänlaiselta, vähintäänkin puolitahalliselta pelastusrenkaalta pettyneiden In Flames -fanien hätähuutoihin. Lupaava debyyttialbumi “Days of the Lost” oli monella tapaa paluu ruotsalaisen melodisen kuolometallin alkulähteille. Jopa niin lupaava, että se pakotti itse In Flamesinkin tarkistamaan kurssiaan vuoden 2023 “Foregone”-albumillaan.

Näiden kahden yhtyeen vertailemista on sen jäsenten yhteisestä historiasta johtuen vaikea välttää. Kuitenkin kokoonpanot kuulostavat sen verran itseltään, ettei The Halo Effect jää pelkäksi nostalgiseksi In Flames -pastissiksi. Siitä huolen pitää myös uusi, tyylillä ja taidolla tehty kakkosalbumi “March of the Unheard”.

Jo avauskappale “Conspire To Deceive” viitoittaa tien sille, mistä yhtyeessä on kyse. Isoja melodioita ja jylhiä kitaravalleja, joiden päällä murisee tänä päivänä jo melko monessakin yhtyeessä puuhasteleva, mutta kenties parhaiten Dark Tranquilityn vokalistina tunnettu Mikael Stanne. Stannesta on todettava, että miehen ääni on huutolauluksi yllättävänkin helposti lähestyttävää kuunneltavaa, ja pääseepä mies myös esittelemään puhtaampaa laulullista ilmaisuaan “Forever Astray”- ja “Between Directions” -kappaleissa. Pääsääntöisesti örinällä kuitenkin mennään, kuten tyylisuunnan käsikirja edellyttääkin.

“March of the Unheard” huokuu ammattitaitoa ja ihmekös tuo, kun sen takana on joukko Jesper Strömbladin ja Daniel Svenssonin kaltaisia veteraaneja. Homma ei missään vaiheessa mene kierrätyksen puolelle, mutta toisaalta ei “March of the Unheard” albumina myöskään tarjoa mitään isompia yllätyksiä suuntaan tai toiseen. Perinteisen “melodödön” ystävät tulevat varmasti pitämään kuulemastaan ja hyvä niin – heillehän tämä albumi ja oikeastaan koko bändikin on suunnattu.

Levyn viimeisenä kappaleena kuultava intrumentaaliraita “Coda” heittää kehään kuitenkin pienen yllätyksen ja samalla vihjeen siitä, että tilaisuuden tullen vanhat koiratkin saattavat ottaa haltuun uusia temppuja. Se, onko näille tempuille tilausta, onkin sitten jo aivan toinen kysymys.

Kappalelista

1. Conspire To Deceive
2. Detonate
3. Our Channel To The Darkness
4. Cruel Perception
5. What We Become
6. This Curse Of Silence
7. March Of The Unheard
8. Forever Astray
9. Between Directions
10. A Death That Becomes Us
11. The Burning Point
12. Coda