Kælan Mikla On The Rocksissa

Viettelevä tanssi kylmyyden sydämeen – synth-punk-yhtye Kælan Mikla On the Rocksissa

Kirjoittanut Teemu Esko - 5.5.2022

”Jäärouva tanssii kylmien revontulien alla”, kaikuu kylmän hennossa talvimaisemassa islannin kielellä. Se sama jäärouva, joka Muumilaakson tarinoissa jäädytti Pikku-Myyn pelkällä katseellaan. Se sama jäärouva, jolta islantilainen synth-punk-trio Kælan Mikla on lainannut nimensä. Se sama jäärouva, jonka eteerisyys kietoutuu folkloren mysteereihin ja sielua kutkuttelevaan äänimaailmaan Helsingin On the Rocksissa 3. toukokuuta 2022. Se sama jäärouva, jonka hyytävä tanssi sulatti sydämiä ja sai yleisön villiintymään. Mutta ennen kuin katsomme kylmyyttä silmiin, saanen esitellä: yhdysvaltalainen, post-apokalyptistä poppia ja darkwavea esittävä Kanga.

Kanga sai genressään suitsutusta jo ensimmäisellä, vuonna 2016 ilmestyneellä albumillaan. Omiin korviini hänen pop- ja darkwave-sävelensä kantautuivat kuitenkin vasta keikkailtana. Sana oli selvästi kiertänyt, sillä viime vuoden maaliskuussa kolmannen albuminsa julkaissutta artistia saapui katsomaan kiitettävä määrä yleisöä. Enkä suinkaan ihmettele miksi. Kylmän tarttuvat rytmit ja syntikat kutsuivat lumoavaan tanssiin, ja kuiskailusta kauniiseen puhtaaseen lauluun vaihtelevat vokaalit tukivat kokonaisuutta pääosin hyvin.

Samaan hengenvetoon on todettava, että kaikki nyanssit eivät olleet makuuni. Joidenkin biisien kertosäkeet olivat liian sokerista poppia – siitäkin huolimatta, että rakastan kahta uusinta Ghost-albumia. Tunnelmoivat biisit ja osuudet taas tuntuivat jäävän menevämpien varjoon. Toisaalta olisi ollut tylsää kuulla vain keskenään samanlaisia kappaleita, ja monesti kappaleet oli sävelletty nerokkaalla, pala palalta kohti mahtipontista kliimaksia rakentuvalla tavalla.

Artikkeli jatkuu mainoksen jälkeen

Mainos päättyy

Kanga kantoi esityksen kunniakkaasti alusta loppuun saakka lavaenergiallaan. Vaikka hänellä oli käytössään metallipuritanistien pahasti kammoksuma läppäri, esiintyminen oli fyysistä ja innostavaa. Keikan päätyttyä en voinut olla ajattelematta, että tässäpä vasta on hyvä tarjous, jos samalla 20€ keikkalipulla pääsee näkemään sekä Kælan Miklan että näin hyvän lämppärin.

Kaelan Mikla

Revontulten valaisema talvimaisema piirtyy On the Rocksin seinään, ja kolme eteeristä hahmoa hellii yleisöä hämyisellä tanssimusiikillaan. Syntikat kuulostavat revontulilta ja taustanauhalta tulevat perkussiot sykkivät kuin toisiinsa törmäävät jäälautat. Basso vihjailee ikiroudan alla uinuvasta keväästä. Unenomaisesti tanssahteleva vokalisti kiljuu kuin unohdettu luonnonhenki. Toisella hetkellä hän nostattaa luonnon mystisellä kuiskimisella ja laulaa kuin seireeni. Koko trio kanavoi jokaisella sekunnilla pohjoista taikaa aivan poikkeuksellisella tavalla varsinkin goottimusiikin kontekstissa. Kælan Mikla, Jäärouva, on saapunut.

Islannissa vuonna 2013 perustettu Kælan Mikla konsertoi Suomessa viimeksi alkuvuodesta 2020, kun trio lämppäsi ranskalaista Alcestia vain hetki ennen kuin täällä siirryttiin poikkeusoloihin. Nyt kun rajoitukset on purettu, koettiin On the Rocksissa odotettu jälleennäkeminen. Yhtye oli iloinen päästessään jälleen Helsinkiin, ja yleisö taputti ja kiljui aivan villinä.

Artikkeli jatkuu mainoksen jälkeen

Mainos päättyy

Tässä välissä on ehtinyt ilmestyä myös Kælan Miklan neljäs albumi ”Undir Köldum Norðurljósum”, joka vaikuttaa muutaman kuuntelun perusteella yhtyeen parhaalta julkaisulta tähän mennessä. Albumilta kuultiin keikalla mm. kaunistakin kauniimpi ”Sólstöður” sekä ”Hvítir Sandar”, joka tehtiin yhdessä Alcestin kanssa.

Kælan Mikla oli rakentanut settilistansa mielenkiintoisesti. Alussa kuultiin paljon tunnelmoivia kappaleita, myöhemmin jännitys taas purkautui todellisiin tanssihitteihin. Hetken aikaa mietin, että nämä intensiiviset kappaleet ovat selkeästi parempia. Toisaalta ne olisivat tuskin kuulostaneet näin voimakkailta, jos tunnelmaa ei olisi ensin ladattu hämyisemmällä materiaalilla. Joka tapauksessa yksi keikan parhaista hetkistä oli, kun jäänsirpaleet tanssivat taustalla ja musiikki kuulosti siltä kuin Muumien Mörkö olisi jahdannut.

Lopussa palattiin jälleen tunnelmoivaan ilmaisuun, ja nämäkin kappaleet onnistuivat kuulostamaan vielä paremmilta tässä kontekstissa. Dynamiikka siis toimi. Yhtyeen poistuttua lavalta yleisö jäi pyytämään lisää, ja niin vain sieltä tulikin encorena nimikkoalbumin päätösraita ”Glimmer og Aska”. Keikka sai arvoisensa päätöksen, ja merchandise-tiskillä oli jonoa vielä varmaan tunti soiton päättymisen jälkeen.

Kælan Miklalla on selvästi uskollisia faneja. Miksipä ei olisi: taianomainen esiintyminen ja tanssimusiikki yhdistettynä silmiä hiveleviin visuaaleihin on koskettava kokonaisuus. Ainoaksi merkittäväksi valittamisen aiheeksi jää, että On the Rocksissa oli niin täyttä, että yhtyettä ei meinannut nähdä peremmältä. Musiikkia ei myöskään ollut tilaa fiilistellä niin paljon kuin haluaisi. Nämä seikat eivät kuitenkaan onnistuneet pilaamaan sitä upeaa iltaa, jonka Kælan Mikla, Kanga ja tapahtuman järjestäjät tarjosivat.

Artikkeli jatkuu mainoksen jälkeen