Tässä jutussa esittelen omia poimintojani viikon aikana julkaistuista hyvistä ja ei-niin-hyvistä kappaleista sekä kerron omia mietteitäni niistä. Luonnollisesti kaikkia viikon aikana julkaistuja kappaleita ei tällä listalla ole, vaan nostan esille muutamia omia valintojani.

Hyvät

Bent Knee – Land Animal

Artikkeli jatkuu mainoksen jälkeenMainos päättyy

Yhden viime vuoden kovimmista albumeista julkaissut avant-progen parissa operoiva taiderock -yhtye Bent Knee on päässyt legendaarisen progelafkan Inside Out Musicin perheeseen ja on julkaisemassa jälleen uutta musiikkia iloksemme. Courtney Swainin maaninen lauluääni on välillä kevyt kuin höyhen ja välillä kuin noidan loitsuamista. Eeppinen aloitus tasoittuu yhtyeelle tuttuun vinksahtaneen tanssivan tyylin ja lapsenomaisen sinisilmäisyyden pariin, josta juurevasti ja taidokkaasti kehitellään uusia maailmoja vaihtuvilla tunnelmilla. Väliosassa voi kuulla kitaristi-säveltäjä-neron Ben Levinin viehätystä elektroniseen musiikkiin ja jopa hip hoppiin. Jos tällä menolla jatketaan, on luvassa jälleen yksi vuoden top 10 -listan kärkisijoille pääsevä albumi. Tämä ainakin on oma suosikkini viikon biisijulkaisuista.

Roger Waters – Smell The Roses

Heti kun kappale lähti käyntiin, minut heitettiin ajassa taaksepäin aikaan, jolloin en kuunnellut muuta kuin Pink Floydia ja bändin jäsenten soolotuotantoa. Kappaleen groovesta tulee mieleen selvästi Floydin “Animals” -levyn tunnelmat, erityisesti kappaleesta “Pigs (Three Different Ones)” ja väliosassa mieleen tulee “Dogs”. Lisäksi “Have A Cigar” -kappaleen hieman jännittynyt tunne on läsnä. Watersilla on aina ollut todella tunnistettava ja viihdyttävä tyyli. Mielestäni kappale on virkistävä tuulahdus moderniin musiikkimaailmaan maanläheisyydellään ja tunnistettavuudellaan.

Dying Fetus – Fixated On Devastation

Death metal -legenda Dying Fetus on ollut kehissä jo pitkään, mutta ote ei ole ruostunut tai pehmentynyt. Riffit ovat tuttuun tapaan monipuolisia aina melodisesta soitosta raskaaseen junttaukseen ja rumputyöskentely ensiluokkaista. Tällä ei voi mennä metsään.

Artikkeli jatkuu mainoksen jälkeenMainos päättyy

Chon – Sleepy Tea

Pitkästä aikaa uutta musiikkia tältä instrumentaalista progea soittavalta bändiltä. “Sleepy Tea” on virkistävä keitos bändille tyypillistä, äärimmäisen groovaavaa ja hyväntuulista fuusiojazzin tuoksuista musiikkia. Rento kappale on yhdistelmä Polyphiaa, Hiromi Ueharaa, Nobuo Uematsua ja Legend of Zeldaa soitettuna helmitaulu ja NES-ohjain kädessä.

Artikkeli jatkuu mainoksen jälkeenMainos päättyy

Abduktio – Waterloo

Yksi suomalaisen hardcore punkin suurimmista ja voimakkaimmista on palannut haudasta ja on julkaisemassa uuden EP:n. ”Waterloo” on osoitus siitä, että porukka jaksaa vielä takoa ilmoille ärhäkkää ja vahvoin mielipitein latautuneita kappaleita täynnä säpinää ja tarttuvuutta. Kappale on ehkä hivenen suoraviivaisempi ja laadultaan puhtaampaa kuin moni bändin aikaisista hieman rosoisista julkaisuista.

Red Moon Architect – Tormented

Artikkeli jatkuu mainoksen jälkeenMainos päättyy

Tässäpä herkkua kaikille Swallow The Sunin suuntaan nojaavan funeral doomin ystäville. Red Moon Architect on kotoisin Kouvostoliitosta, mikä ei ole yllätys, kun puhutaan synkeästä ja mollivoittoisesta musiikista. “Tormentedin” raskasta ja haudanharmaata meininkiä värittää Anni Viljasen samalla sekä surulliset että kauniit vokaaliosuudet, jotka sopivat hyvin yhteen murinoiden kanssa.

Scale The Summit – Witch House

Instrumentaalisen nypläysprogen mestarin Scale The Summitin kolmas näyte tulevalta “In A World Of Fear” -levyltä on jo enemmän yhtyeen elementissä kuin edellinen “Astral Kids” -single. Tässä kappaleessa kuuluu hieman Animals As Leadersin vaikutteita, vaikka samaa yltiöteknisyyttä ei tässä olekaan. Kappaleena tämä ei yllä ihan samalle tasolle kaikkien bändin muiden biisien kanssa ja äänimaailmaltaan se on huomattavasti simppelimpi, kuivempi ja suoraviivaisempi. Taustalla on hieman syntetisaattoriakin, mutta se ei miksauksensa puolesta erotu kitaroista kauhean hyvin. Kappaleella vierailee myös kitarisit Angel Vivaldi, joka tarjoaa itselleen tyypillisen kitarasoolon.

Nervecell – Proxy War

Tarjolla extreme metallia suoraan Dubaista! Nervecell on takonut raskasta kuolonmetalliaan jo hyvän tovin aikaa, mutta lopputulos on nyt äärettömän brutaalia ja rautaista. Jo pelkkä rumputyöskentely tällä kappaleella on todella vakuuttavaa, puhumattakaan kitarasoolosta. Äkilliset purskahdukset kesken kappaleen takaavat sen, että tästä ei löydy juuri hengitystilaa tai pakomahdollisuutta kaikesta mäiskimisestä.

Paramore – Hard Times

Pop-punk suuruus Paramore on aikojen saatossa kehittänyt tyyliään eteenpäin, eikä ole jäänyt jumittamaan 2000-luvun soundiinsa. “Hard Times” hakee inspiraatiota 80-luvulta, mikä on kasvavassa määrin trendikästä populaarimusiikissa tällä hetkellä. Kappale on kuin yhdistelmä Yeah Yeah Yeahsia, Real Estatea, Daft Punkia ja Bruno Marsia. On hyvin mahdollista, että kaikki fanit eivät tästä tykkää, mutta kuultavissa on selkeästi Paramoren innokkuus siinä, mitä he tekevät. Groovaavaa ja tanssittavaa musiikkia, joka hakee niin modernista tuotantotyylistä kuin retro -aineksistakin uusia ja virkistäviä mausteita.

Oceano – Human Harvest

Tuomionpäivän jälkeisissä fiiliksissä liikkuva toinen single Oceanolta lupailee rautaista uutta albumia. Murskaavat, lyijyn ja veren makuiset rymistelyt tasapainottuvat ilmavilla ja melodisilla elementeillä, jotka ovat kuitenkin kaukana kauniista tai rauhallisesta. Musiikillisesti “Human Harvest” on kuin Aversions Crownin maalaaman invaasion jälkeinen, kuolleen auringon jälkeisessä maailmassa viemäreissä elävä mutantti.

FM2000 – Saona

Sitä luulisi, että kun humppa jää taka-alalle olisi luvassa enemmän ns. “normaalia” punkkia. Mutta eihän se niin toimi, kun kyseessä on FM2000. Alestormin levyt laitettiin soimaan heti Maj Karman perään ja tässä on lopputulos. “Saona” on jälleen yksi hieman absurdi tarina, jossa bändi pääsee kunnolla revittelemään erikoisella huumorintajullaan ja energisellä soitollaan. Erityisesti väliosassa päästään kunnolla vauhtiin maukkaasta rumpugroovesta hevitykitykseen.

Sithu Aye – Anime As Leaders (The Woven Weeab)

Kitaravirtuoosi Sithu Aye on jonkin asteinen kulttisuosikki djent- ja progemetallipiireissä jazzahtavan tekniikkansa ja murean raskaan soundinsa vuoksi. Myös hyvät biisit ja eeppiset melodiat ovat läsnä miehen tuotannossa. Tässä kappaleessa yhdistellään Animals As Leadersin vaikutteita miehen omaan kirkkaaseen ja sokeriseen tyyliin tavalla, joka tosiaan voisi soida jossain animessa.

Ei niin hyvät

Volumes – Left For Dead

Raskailla soundeilla kuorrutettu kappale, joka hakee selvästi vaikutteita Meshuggahilta. Taustalla on kuultavissa “No Sleep” -levyn tunnelmia, mutta jotenkin tämä ei vain iske. Kappale tuntuu hätäisesti tehdyltä, eikä sillä ole tarjota mitään muuta kuin chuggailua, joka ei itsessään riitä kappaleen tekemiseen. Tämä voi toimia ihan hyvin itse levykokonaisuudessa, mutta itsenäisenä raitana tässä ei oikein ole sisältöä.

Kuuntele kappale: https://www.youtube.com/watch?v=U4Ue3nXABuk