Tässä jutussa esittelen omia poimintojani viikon aikana julkaistuista hyvistä ja ei-niin-hyvistä kappaleista sekä kerron omia mietteitäni niistä. Luonnollisesti kaikkia viikon aikana julkaistuja kappaleita ei tällä listalla ole, vaan nostan esille muutamia omia valintojani.

Hyvät

Leprous – Illuminate

Artikkeli jatkuu mainoksen jälkeenMainos päättyy

Norjalainen progressiivisen metallin uuteen aaltoon kuuluva Leprous on ilahduttanut progemaailmaa nyrjähtäneillä grooveillaan, iskevillä soundeillaan sekä maukkailla sävellyksillään. Pian julkaistavan ”Malina” -albumin kolmas näyte ”Illuminate” on kuin rauhallisempi jatko-osa yhtyeen ”The Price” -kappaleelle. Kevyesti särötetty, synabassoa matkiva bassoriffi ajaa kappaletta eteenpäin ja pian mukaan yhtyy myös sähköpiano. Synkopoitu groove on rauhallinen mutta jännittynyt ja solisti Einar Soldbergin vahva ääni on todella lumoava. Kappaleen lopussa mukaan tulevat sähköurut, joiden sointi sopii hienosti kappaleen tunteeseen ja kuvaan, jota se maalaa.

Wöyh! – Kellonpurija

Tämä yhtye on ihastuttanut minua aina vinksahtaneella avant-garde -tyylisellä, koukeroisella ja poikkeuksellisen humoristisella tyylillään. Kappaleen aloittava lyyrinen ja salaperäinen osio muistuttaa huomattavasti YUP:ta, tuoden mieleen yhdistelmän ”Homo Sapiens” ja ”Yövieraat” -albumeita. Porcupine Tree -tyylinen välisoitto johdattelee kappaleen häiritsevän tanssittavaan ja funkahtavaan osioon, jota hallitsee pomppiva bassoriffi. Väliosa kehittyy uuteen säkeistöön, jonka maraton -rock on hyvin tyypillistä Wöyh!:iä. Moniosainen kappale kehittyy todella saumattomasti loppuunsa ja jättää todella hämmentyneen, mutta ilahtuneen tunteen kuulijalleen.

Crimfall – Until Falls The Rain

Kotimainen folk metal -yhtye Crimfall julkaisee pian kolmannen studioalbuminsa nimeltä ”Amain”, jonka päätöskappale on kuusiminuuttinen ”Until Falls The Rain”. Dramaattisesti alkava kappale on todellakin sopiva päätös albumille. Kappaletta hallitsee vahvat kontrastit; riipiviä black metalista ammentavia kitarasointuja, heleitä syntikkaosuuksia taustalla, kaunisääninen naislaulaja ja voimakkaat murinaosuudet. Mukana on myös munniharpun tyylisiä etnisiä soittimia. Todella elokuvallinen kappale on pakattu todella täyteen kaikkea, joten monet eri tunnekuohut ovat taattuja. Jos tahdot eeppistä ja komeaa folk metalia, valitse Crimfall.

Artikkeli jatkuu mainoksen jälkeenMainos päättyy

Grave Pleasures – Be My Hiroshima

Beastmilkin reinkarnaatio Grave Pleasures työstää samanlaista musiikkia kuin sen sisar Hello Black Hole ja aikaisempi olomuotonsa. Kyseessähän on todella tyylikästä post-punkkia, jossa Jess And The Ancient Ones ja Hexvessel yhdistyy Echo & Bunnymeniin sekä New Orderiin. Kaiutetut kitaramelodiat huokuvat myös hieman kaikuja The Chameleonsiin. Melodiset kitaralinjat syntyvät tietenkin Juho Vanhasen käsistä, jotka ovat ehtineet loihtia loistavaa musiikkia jo ties kuinka monessa yhtyeessä.

Artikkeli jatkuu mainoksen jälkeenMainos päättyy

Converge – Under Duress

Legendaarinen metalcorea, mathcorea ja hardcorea yhdistelevä Converge on viiden vuoden levytystauon jälkeen julkaisemassa jälleen uutta albumia. ”Under Duress” alkaa korvia riipivien dissonanssien ja hälyäänien saattelemana, kunnes sen keskeltä alkaa pikkuhiljaa nousta esiin melodisia aineksia, jotka ovat kuin valepukuisia teriä odottaen kuulijan laskevan valmiustasoaan. Kappale runnoo voimakkaasti ja todistaa yhtyeen olevan edelleen iskussa.

Morbid Evils – Case IV: Tumour

Artikkeli jatkuu mainoksen jälkeenMainos päättyy

Kotimainen Morbid Evils vie doom metallin syvemmälle kuin kuusi raskasta syylää uudella kappaleellaan. Rotten Soundin Keijo Niinimaan perustama yhtye suorittaa makaabereja tutkimuksiaan oktaaveissa ja äänivalleissa, jotka pystyy korvien sijaan aistimaan parhaiten keholla. Tunkeilevia ja raskaita värähtelyjä synnyttävä kappale on raskaampaa kuin raskain objekti, jota olet koskaan joutunut kantamaan. Nyt vain joudut kantamaan sen koko kehollasi, tuplana.

The Haunted – Preachers Of Death

On hienoa kuulla, että ruotsalainen The Haunted on yhä voimissaan. Uskaltaisin melkein sanoa, että bändi ei ole pitkään aikaan kuulostanut näin hyvältä ja menevältä. Vaikka peliä ei pelatakaan kovin uusilla panoksilla on ”Preachers Of Death” tarttuva ja raskas. Thrash -groovet kuulostavat hyvältä ja melodisemmat kitarakikkailut viittovat paikoitellen perinteisemmän heavy metalin ja hard rockin suuntaan. Mukana on myös kaikuja Nevermore -yhtyeen musiikkiin.

Ensiferum – Way Of The Warrior

Kotimainen viikinkimetalli -legenda Ensiferum kuulostaa uudella kappaleellaan hakevan selkeästi vaikutteita omasta historiastaan. Saunalta tuoksuva kappale ei varsinaisesti tarjoile mitään uutta, mutta riittää varmasti ilahduttamaan yhtyeen faneja.

Cannabis Corpse – Left Hand Pass

Marihuanan katkuista death metalia soittava Cannabis Corpse tunnetaan lievästä humoristisuudestaan, joka näkyy yhtyeen teemassa sekä muiden metalliyhtyeiden kappaleiden nimien parodioinnissa. Tälla kertaa Entombedin ”Left Hand Path” saa kunnian päästä kannabis -nimigeneraattoriin. Hyvän kuuloista death metalia, joka ei tunnu ottavan itseään ainakaan haudan vakavasti.

Anti-Flag – Racists ja American Attraction

Punk -veteraani Anti-Flag ottaa kantaa Charlottesvillen tapahtumiin uudella kappaleellaan ”Racists”. Tarttuvan kertosäkeen omaava ralli henkii punkin juuria kantaaottavuudellaan sekä solidaarisella asenteellaan. Ei ehkä bändin hienoimpia teoksia, mutta päähän se ainakin jää soimaan. Lisäksi bändi julkaisi toisenkin uuden kappaleen nimeltä ”American Attraction”, joka kuulostaa hieman siloitellummalta radiosoittoon suunnitellulta kappaleelta. Solisti laulaa huomattavasti pidättäytyväisemmin kuin yleensä ja muutoinkin suoraviivaisempi kappale on huomattavasti erilaisempi ja kesympi kuin tyypillinen Anti-Flag -kappale.

Unsane – Aberration

Merkittävä noise rock -yhtye Unsane on julkaisemassa uutta levyä seuraajana vuoden 2012 ”Wreck” -albumille. Äänekkäiden noise -veteraanien uusi kappale on kuin betoniharkko tehosekoittimessa, hyvällä tavalla.

Fleshkiller – Warfare

Intensiivinen kappale on sekoitus progressiivista metalia sekä thrashia ja deathia. Kipakka aloitus tarjoilee hienoa rytmikitarointia, jonka päälle heitetään paikoitellen melodisempia mausteita. Riffittely on juuri niin maukasta kuin voi odottaa mestarilta Ole Børudilta. Kappaleen rauhallisemmat osat muistuttavat huomattavasti miehen aikaisempaa Extol -yhtyettä, jonka luonnollinen jatke Fleshkiller kuulostaa olevan. Kappale lupailee todella loistavaa debyyttialbumia.

Ei niin hyvät

Threshold – Small Dark Lines

Jylhästä ja komeasta progressiivisesta metalistaan tunnettu brittiläinen Threshold tunnetaan myös aktiivisesta ovien käymisestä laulajiensa kohdalla. Headspace -yhtyeestä tunnettu Damian Wilson nimittäin vaihtui hiljattain yhtyeessä vuosina 1994 – 1996 laulaneeseen Glynn Morganiin. Miehellä on todella komea ääni, mutta se ei ole yhtä persoonallinen kuin Wilsonin. Persoonallisuutta ei myöskään löydy uudesta ”Small Dark Lines” -kappaleesta, joka löytyy yhtyeen tulevalta albumilta. Power metal -tyylinen kappale on todella suoraviivaista jyystöä ja juustoa, jota värittää ainoastaan väliosan dubstep -tyyliset efektit, jotka nekin kuulostavat veden alla soitetuilta.

Kuuntele kappale: https://www.youtube.com/watch?v=e9NCuOe4zJk