Ville Laihialan debyyttisooloalbumi pursuaa suomalaista melankoliaa – Arviossa ”Ei meillä ole kuin loisemme”

Kirjoittanut Ilona Pakarinen - 2.10.2022

Ex-Sentenced – ja ex-Poisonblack -vokalisti Ville Laihiala on saanut valmiiksi ensimmäisen sooloalbuminsa ”Ei meillä ole kuin loisemme”. Sanoitusten vaihtaminen englanniksi on ollut pitkä prosessi, ja idea suomenkieliseen sooloalbumiin syntyi jo vuonna 2011. Laihiala kertoi Kaaoszinen videohaastattelussa albumin lyriikoiden sisältävän niin isyyttä, lapsuutta kuin rakkautta. Sooloalbumin tiimoilta Ville Laihiala & Saattajat nähdään Suomen keikkalavoilla tänä syksynä.

Albumin aloittaa varsin iskevästi ”Maailma loppuu” -kappale, josta siirrytään kappaleeseen ”Tyhjää täynnä”, joka pursuaa itseinhoa ja patoutunutta aggressiota. Kappale on kokonaisuudessaan ärhäkän röyhkeä, eikä se jätä kuulijaa kylmäksi. Seuraavan pyörityksen tarjoilee ”Erhe”. Kappaleessa on hyvää kontrastia raskaan yleisvaikutelman ja kertosäkeen hivenen herkempien melodioiden välillä.

Laihiala ottaa debyyttialbumillaan coveroidun Ismo Alanko Säätiön ”Rakkaus on ruma sana” -kappaleen täysin omiin nimiinsä säilyttäen kappaleen alkuperäisversioon vangitun taiteilijasielun. Seuraavana kuultu ”Mantra” on kompakti kokonaisuus, joka swengaa kuin hirvi. Albumin nimikkokappale ”Ei meillä ole kuin loisemme” nousee albumin hiomattomaksi timantiksi. Kappaleen tarkoituksellisen kompuroiva tempo herättää mielenkiinnon, ja se sisältää hienoa dramatiikkaa jättäen jälkeensä liikuttavan kauniin muiston. Rauhoittumisen jälkeen ”Minä asun vaan” palauttaa kuulijan takaisin raskaiden riffien luvattuun mekkaan.

Kiinni juuriin maan” kauniit lyriikat syleilevät hyvin rakennettuja melodioita saattaen kuulijan kohti albumin viimeistä kappaletta varsin komeasti. Albumin päätöskappale ”Vainoharhapaatos” on mieletön artistiuden taidonnnäyte, joka tiivistää hyvin albumin kokonaisilmeen.

”Ei meillä ole kuin loisemme” sisältää nipun varsin perisuomalaista melankoliaa, joka onnistuu puhuttelemaan tummanpuhuvuudellaan. Albumi on räävitön ja sisältää taiteilijuutta isolla T:llä melkein mielenhäiriöiseen hulluuteen asti.