”Viro-punkit huolehtivat hyvinvoinnistasi” – Klassikkoarvostelussa J.M.K.E.:n 20-vuotias ”Õhtumaa viimased tunnid”
Tallinnalaisen punk rockin legenda J.M.K.E. nousi kansan tietoisuuteen myös täällä Suomenlahden pohjoisella puolella vuoden 1989 läpilyöntialbumillaan ”Külmale maale” hittikappaleensa ”Tere Perestroika” myötä. Yhtyeen biisien pääasiallinen sanoma oli pienen, alistetun Baltian maan kansan tunteiden kuvaaminen sortuvan Neuvostovallan ikeestä irroittautumisen aikakautena ja Viron kansalaisten ihmisoikeuksien saavuttamisen riemussa.
Mainos päättyy
Läpilyöntinsä jälkeen yhtye keikkaili tiuhaan ja teki kolme napakkaa levytystä: Vuonna 1991 ilmestyneen sen aikaista läpensä korruptoituneesta Venäjä-mielisestä pääministeristä nimikkokappaleessaan kertovan EP:n ”Savist Saar” ja kokeilevammat pitkäsoitot ”Gringode Kultuur” (1993), venäläisistä hymneistä kuuostuvan Sputniks In Restoran (1995) ja sittemmin loppuunmyydyn menestyslevyn ”Jäneste Invasioon” (1996).
Reilun kymmenen vuoden aikana, vuosituhannen vaihteeseen mennessä J.M.K.E.:n kokoonpanossa oli tapahtunut jokunen muutoskin. Yhtyeen keulahahmo Villu Tammen rinnalla yhtyeessä bassoa vuodesta 1993 lähtien oli soittanut basisti Sten Šeripov, metallisempaan, monimutkaisempaan ja hardcorempaan materiaaliin mieltyneen basisti Lembit Krullin (mm. Hot Kommunist) jätettyä yhtyeen. J.M.K.E.:n Alkuperäisen rumpalin, Venno Vanamölderin kadottua kuvioista yhtyeen debyyttialbumin jälkeen, yhtyeen rumpalin paikalle istahti tallinnalaisesta thrash metal-yhtye Showerista tuttu, nopeakätinen ja tarkkalyöntinen Ardo Põder. Põderin jäätyä yhtyeestä pois vuonna 1996, mukaan tuli nuori, tallinnalaisen 82-punkia soittaneen Psychoterrorin alkuperäisrumpali, metronomin tarkka punk-kannuttaja Andres Aru (mm. Hot Kommunist).
Mainos päättyy
Kesäkuussa 2000 Stupido Recordsin ja tallinnalaisen Kaljukotkas Oü:n yhteisjulkaisuna toteutettu, monimerkityksellinen viides J.M.K.E.-albumi ”Õhtumaa viimased tunnid” (suom. Hämärämaan viimeiset tunnit) – albumi näki päivänvalon. Albumi oli tavallaan yhtyeen ”all stars”-kokoonpanolla toteutettu, sillä sen 17 kappaleen bassoista osan soitti yhtyeen ensilevyjen vakiojäsen Krull. Näihin aikoihin J.M.K.E. alkoi käyttää myös ensimäistä kertaa naislaulajia Villun laulujen tukemiseksi ja täydentämiseksi. Nuoret laulajattaret Tirts ja Promille Promille muodostivatkin omalla panoksellaan kyseiselle albumille merkittävän osan uudistunutta J.M.K.E.-soundia. Levyn spektaakkelimaisuutta alleviivatakseen joidenkin kappaleiden välissä kuullaan spiikkaajaa, joka sattui olemaan Tammen varhaisen rock-yhtye Velikije Lukin laulaja, Viro-punkin legenda Ivo Uukkivi.
J.M.K.E.:n ja Tammen lyyrisen terävyyden kärki oli Viron itsenäistymisen jälkeisten vuosien jälkeen kääntynyt hiljan osoittamaan köyhän ja kansallista identiteettikriisiä potevan Baltian maan kohtuuttoman nopeaa kulttuurista murrosta kohti totaalista länsimaistumista pienenä Naton ja Euroopan unionin tryffelipossuna. Yhtyeen alkuaikojen kappaleiden lyriikoihin verrattuna Tammen ilmaisutyyli oli samaan aikaan jalostunut levy levyltä yhä runollisempaan suuntaan.
”Õhtumaa viimased tunnid” -albumin kappaleet ovat lähes poikkeuksetta aggressiivisempia yhtyeen aiempiin levyjen materiaaleihin verrattuna. Ne olivat enemmän hardcorepohjaisia, melodisuudellaan helposti mieleen tarttuvia rypistyksiä. Kappaleiden suoraviivaisuutta ja sähäkkyyttä tasapainottivat yhtyeen nuorten naistaustalaulajien Promille Promillen ja Tiitsin eksoottisen rujoilla laulusoundeilla vedetyt taustalaulut, jotka rikastuttivat Villun lauluja hienosti. Tallinnan Linnahallin studiolla äänitetty ja tuotettu albumin kirkas soundimaisema tuki samalla kappaleiden potkivuutta viimeisen päälle jykevästi ja selkeän kuuloisesti.
Mainos päättyy
Kokonaisuudelta edukseen kohoavat humoristisen ’naula takamuksessa’ -teemaisen räväkän yhtyeen esittelybiisin ”Nail” jälkeen lennokkaat anarkistibileet käynnistävä ”Ultratolerants”, maalailevampi pikanumero ”Sitapotirevolutsionäär”, Promille Promillen komeilla leadilauluilla varustettu ”Keemia”, hilpeän ytimekäs, wannabe-punkkareille vinoileva kumousralli ”Paneme punki”, albumin komea nimikkobiisi ja irkkupunkin ja slaavilaisen kansanlaulun poljennon mieleenjäävästi sekoittava ”Mille kulul me elame”. Albumin loppupuolen kappalemateriaali on alkupään biiseihin verrattuna lähempänä ”Gringode Kultuur” -albumin tyyliin kokeilevampaa, polveilevampaa ja vaikeammin kategorisoitavissa olevaa materiaalia. Venkoilevaa hardcorea tarjoavat ”Kassiahastus”, disko-rockin ja lakonisen kuorolaulun avuin tajuntaan porautuva ”Plastiliinist jänesed” täyttävät paikkansa albumilla vaihtoehtoisempina biiseinä. Indie-rockia ja jazzia sekoitteleva ”Mees” sekä The Beatlesin ”Come Together” -biisistä muistuttavasta rumpufillistä muotoutuvan kompin varaan rakentuva, mainiolla, Märt Sultsin (Tallinnan taidekoulun rehtori ja poliitikko) soittamalla ja kertosäelaulujen kanssa oivasti vuoropuhelevalla trumpettisektiolla varustettu ”Löga” on ehdottomasti albumin loppupään parhaita biisejä.
Villu Tammen väkevän, CMX:stä musituttavan, polyrytmisen voimariffin ja flanger-efektoidun, oudon kiehtovan kitaralurittelun sekä komeasti mieleen painuvan huutokertosäkeen varaan rakentuva ”Pööbel!” nousee myös levyn B-puolen parhaimmistoon. Albumin päättävät kaksi cover-biisiä, joista viimeistä edellinen on turboahdettu, kieroon kasvaneeksi versioksi väännetty tulkinta Viron ensimmäisenä punk-yhtyeenä pidetyn Propeller-yhtyeen kappaleesta ”Üks sõna”. Jälkimmäinen on puolestaan albumin iskelmällisen riehakkaasti päättävä, Henrik Laksin tekemä, paikallisesti tunnetun Viro-rock-yhtyeen Seitsmes Meel -cover ”Opettja”. J.M.K.E.:n käsittelyssä kyseinen biisi nimettiin uudelleen suorasukaisempaan muotoon ”Vabana võid”.
”Õhtumaa viimased tunnid” on albumina harmittavasti jäänyt kulttuurisesti merkittävämmiksi tituleerattujen, maailmanpoliittisesti otollisempaan aikaan ilmestyneiden, varhaisempien J.M.K.E. -julkaisujen varjoon. Silti sen musiikillinen anti ei kalpene edelleenkään vuosikymmentä aiemmin julkaistujen yhtyeen levytysten rinnalla.
Yhtäältä J.M.K.E.:n musiikillinen melodinen tarttuvuus, brutaali hyökkäävyys ja toisaalta Villun yleismaailmallisemmat, ihmisläheisemmät ja lempeämmät sanoitukset olivat ainoastaan kypsyttäneet yhtyeen ilmaisun tehokkaammaksi, soljuvammaksi ja vakuuttavammaksi. Kyseinen edistysaskel tapahtui pitkälti sinnikkään virolaisyhtyeen soittamien, lukuisten kansainvälisten kiertueiden ja keikkojen myötä.
Tällä, tähän päivään mennessä ehkä parhaiten tuotetulla albumillaan J.M.K.E. kuulostaa myös vihaisemmalta, soitannollisesti taitavammalta, tiukemmalta ja energisemmältä kuin koskaan.
Mitä albumin lyyriseen viesti tulee, yhtenäistyvän Euroopan autuus ei näyttäytynyt näiden punkkareiden silmissä niin vapauttavalta kuin mitä rahvaan kansan siitä annettiin ymmärtää. Vapauduttuaan totalitarismin helvetistä, aikuistuneet punkkarit näkivät tämänkin systeemin korruptoituneisuuden ja petollisuuden läpi. Ainoa keino, millä ihmisten oli mahdollista selviytyä tässä kolkossa maailmassa oli huumori sekä kyky pitää huolta toisistaan.