Vuosiluku, jolla Eppu Normaali ratsasti – tänä vuonna 40 vuotta täyttävät albumit
“On vuosi -85, kauan on aikaa siis” lauloi Eppu Normaali vuonna 1985 julkaistulla “Kahdeksas ihme” -albumillaan. Tuostakin tulee tänä vuonna kuluneeksi 40 vuotta. Listasimme jo aikaisemmin 50-vuotispäiviään juhlivat albumit, ja nyt on vuorossa kurkata, mitä albumeita vuosi 1985 piti sisällään.
1. Dire Straits – “Brothers In Arms”:
Dire Straitsin viidennettä studioalbumia voidaan ehdottomasti tituleerata yhtyeen läpimurtoalbumiksi. “Brothers In Arms” oli ensimmäinen CD-painos, joka myi yli miljoona konkreettista CD-levyä. Eikä ihme, sillä sisältäähän albumi yhdeksän huikeaa raitaa, joista kolme, “Money For Nothing”, “Walk of Life” ja “Brothers in Arms”, soivat edelleen radiossa.
2. W.A.S.P. – “The Last Command”:
W.A.S.P. eli kultavuosiaan. Edellisenä vuonna julkaistu debyyttialbumi “W.A.S.P.” nosti shokeeravuudellaan yhtyeen laajemman yleisön tietoisuuteen. Yhtyeen toinen albumi “The Last Command” kulki debyytin jalanjäljissä tykittäen klassikkokappaletta klassikkokappaleen perään. Albumilta löytyvät kappaleet “Wild Child”, “Blind In Texas” ja “Fistful of Diamonds”.
3. Mötley Crüe – “Theatre Of Pain”:
Mötley Crüen kolmas albumi “Theatre of Pain” tarjosi bluesahtavampaa materiaalia pari vuotta aikaisemmin julkaistuun “Shout At The Deviliin” verrattuna. Albumi sisältää cover-version Brownsville Stationin “Smokin’ in the Boys Roomista”, mutta ehkä koko levyn tunnetuin biisi on kaikkien power balladien power balladi “Home Sweet Home”. “Theatre of Pain” on omistettu Hanoi Rocksin rumpalille Nicholas “Razzle” Dingleylle, joka menehtyi humalaisen Vince Neilin ajamassa autokolarissa.
4. Megadeth – “Killing Is My Business… And Business Is Good”:
Metallicasta erotetulla Dave Mustainella oli kova näyttämisen halu entisille bändikavereilleen. Megadethin debyyttialbumi “Killing Is My Business… And Business Is Good” sisältääkin varsin aggressiivista ja nopeaa thrash metalia verrattuna esimerkiksi bändin seuraavana vuonna julkaistuun “Peace Sells… But Who’s Buyingiin”. Keskisormena Metallican suuntaan toimii “Mechanix”, joka on alkuperäinen versio Metallican “The Four Horsemenista”.
5. Exodus – “Bonded By Blood”:
Exoduksen debyyttialbumia saatiin odottaa jonkin aikaa. Vuonna 1979 perustettu yhtye julkaisi debyyttialbuminsa “Bonded By Bloodin” vasta vuonna 1985. Ja hyvää kannatti odottaa, sillä pelkästään nimikkokappaleen väkivaltaa uhkuvat lyriikat ja tiukat kitarariffit tekevät albumista tärkeän thrash metal -klassikkoalbumin. “Bonded By Bloodin” nimen piti olla alun perin “A Lesson In Violence”, mutta koska nimeen sopivaa kansikuvaa ei löytynyt, päätyi bändi nimeämään albumin “Bonded By Bloodiksi”.
6. Anthrax – “Spreading The Disease”:
Edellisenä vuonna debyyttialbuminsa “Fistful of Metalin” julkaissut Anthrax potki bändin alkuperäisen laulajan Neil Turbinin pois levynjulkaisukiertueensa jälkeen. Yhtye meni studioon nauhoittamaan toista albumiaan “Spreading The Diseasea” ilman laulajaa, ja pahimmassa tapauksessa kitaristi Scott Ian ja basisti Frank Bello hoitaisivat levyn vokaaliosuudet Paul Stanley–Gene Simmons-tyylisesti. Onneksi solistin paikalle löytyi kuitenkin Joey Belladonna, joka on omasta mielestäni ainoa oikea Anthrax-solisti. Anthraxin klassisen kokoonpanon (Scott Ian, Frank Bello, Charlie Benante, Joey Belladonna ja Dan Spitz) ensimmäinen albumi tarjosi liudan uskomattomia Anthrax-klassikoita kuten “Madhouse”, “Medusa” ja “A.I.R.”.
7. Slayer – “Hell Awaits”:
SLAAAYEEEEEERRR!!!! Legendaarisen thrash metalin Big Four -jäsenen toinen pitkäsoitto otti debyyttialbumi “Show No Mercyyn” verrattuna askeleen kohti tutumpaa Slayeriä. “Hell Awaitsillä” on kuultavissa samoja elementtejä, joita yhtye tarjosi seuraavana vuonna julkaistavalla “Reign in Blood” -albumillaan. Albumilta löytyy Slayer-timantteja kuten albumin nimikkobiisi “At Dawn They Sleep” ja “Necrophiliac”.
8. AC/DC – “Fly on the Wall”:
“Fly on the Wall” kärsi saman kohtalon kuin AC/DC:n edellinen, vuonna 1983 julkaistu “Flick of the Switch” ja jäi aika pahasti bändin aikaisempien albumien “Back in Blackin” ja “For Those About to Rock (We Salute Youn)” varjoon. Kyseessä ei ole kuitenkaan niin huono albumi kuin voisi ajatella: “Playing With Girlsin” kertosäkeen kitarariffit edustavat aivan parhautta, ja “Shake Your Foundationsin” kertosäe jää takuulla kummittelemaan päähän bändille ominaisella tavalla. “Fly on the Wall” on myös ensimmäinen AC/DC-albumi, jossa rumpalin paikalla istuu alkuperäisen rumpalin Phil Ruddin paikalle tullut Simon Wright.
9. Twisted Sister – “Come Out And Play”:
Twisted Sisterin neljäs albumi “Come Out And Play” ei ollut sen edellisenä vuonna julkaistun “Stay Hungryn” veroinen menestys. Albumilta julkaistu single “Leader of the Pack” on alun perin The Shangri-Las -yhtyeen kappale, jota Twisted Sister soitti keikoillaan jo 70-luvulla. Toisena singlenä julkaistussa “Be Chrool To Your Scuel” -kappaleessa vierailevina tähtinä toimivat Alice Cooper ja Billy Joel.
10. Faith No More – “We Care a Lot”:
Mike Patton on tunnettu Faith No Moren solistina, mutta yhtyeen debyyttialbumilla “We Care a Lotilla” mikin varressa toimi yhtyeen alkuperäinen solisti Chuck Mosley, joka lähti Faith No Moren riveistä vuonna 1988. Mosley nousi lavalle “We Care a Lotin” 30-vuotiskiertueella esittäen “We Care a Lotin” ja vuonna 1987 julkaistun “Introduce Yourselfin” kappaleita. Bändi teki jälkimmäiselle albumille uuden version “We Care a Lot” -kappaleesta. Mosley kuoli vuonna 2017 huumeiden yliannostukseen.
11. Dingo – “Kerjäläisten valtakunta”:
Dingo julkaisi edellisenä vuonna “Nimeni on Dingo” -debyyttialbuminsa, josta alkoi aivan järjetön Dingo-hysteria. Eikä Dingomania todellakaan laantunut “Kerjäläisten valtakunta” -levyn myötä. Kyseessä on ehdottomasti Dingon menestynein albumi eikä suotta. “Kerjäläisten valtakunta” tarjosi Dingon ehdottomasti tunnetuimmat kappaleet kuten “Autiotalo”, “Nahkatakkinen tyttö” ja “Rio ohoi”.
12. Accept – “Metal Heart”:
Saksalaisen heavy metal -ryhmittymä Acceptin kuudennen albumin “Metal Heartin” konsepti pyöri vahvasti mekaanisten ruumiinosien ympärillä ja siinä, miten tulevaisuudessa ihmisten elimet (sydän mukaan lukien) ovatkin mekaanisia koneita. Albumin nimikkokappale sisältää lainauksia kahdesta klassisen musiikin kappaleesta (Tchaikovskyn “Slavonic March” ja Beethovenin “Für Elise”), joista ensimmäinen kuuluu heti introssa ja jälkimmäinen kitarasoolossa.
13. ZZ Top – “Afterburner”:
Texasilaisen blues rockin kuninkaan ZZ Topin vuonna 1983 julkaistu “Eliminator” oli myyntimenestys. Aivan kuten jokainen järkevä rahan päälle ymmärtävä muusikko päätti myös ZZ Top tuoda yhdeksännellä “Afterburner”-levyllään uudestaan esiin “Eliminatorilla” kuultuja elementtejä. ZZ Top vei kuitenkin syntetisaattorit, rumpukoneet ja seksuaaliset viitteet sanoituksissaan täysin uudelle levelille, minkä vuoksi “Afterburner” ei saanut samankaltaista ylistystä kuin vuonna 1983 julkaistu “Eliminator”. “Afterburner” jätti jälkeensä kuitenkin ihanan “Rough Boy” -balladin, kasaria uhkuvan “Sleeping Bagin” ja rokkaavan “Can’t Stop Rockin’”, joita jaksaa kuunnella vielä tänäkin päivänä.
14. Zero Nine – “White Lines”:
Kotimainen Zero Nine koki samanmoisen kohtalon kuin Hanoi Rocks ja Smack: ulkomaisilla markkinoilla olisi ollut potentiaalia, mutta hommat kusi. Yhtyeen “White Lines” -albumi oli ensimmäinen, joka oli tehty ulkomaisia markkinoita silmällä pitäen. Vaikka albumilla ei päästykään valloittamaan ulkomaita, sisältää se kuitenkin kappaleiden ”White Lines” ja “Never Stop Runnin’” kaltaiset hitit, joita voi fiilistellä vielä 40 vuoden jälkeen.
15. Kreator – “Endless Pain”:
Myös Saksanmaalla alettiin herätä thrash metalin aaltoon, kun debyyttialbumin laittoi ulos saksalainen Kreator. “Endless Pain” ei soundillisesti muistuta täysin nykypäivän Kreatoria, vaan yhtye yhdistelee albumilla Metallican 80-luvun alun thrash metal -raivoa Venomin speed/black metal -elementteihin. Lauluraidat on jaettu puoliksi Mille Petrozzan ja rumpali Ventor Reilin välillä.
16. Dio – “Sacred Heart”:
Menestyneiden “Holy Diverin” ja”The Last in Linen” jälkeen julkaistu Dion kolmas albumi “Sacred Heart” jäi selkeästi edeltäjiensä varjoon. “Sacred Heart” jäi myös viimeiseksi alkuperäisen Dio-yhtyeen albumiksi, sillä kitaristi Vivian Campbellille näytettiin kesken albumin julkaisukiertueen ovea ja tilalle pestattiin Craig Goldy. Albumilta jäivät elämään “Rock ‘n’ Roll Children” ja “Hungry For Heaven”.
17. Possessed – “Seven Churches”:
Death/thrash metal -yhtye Possessedin debyyttialbumi “Seven Churches” ravisteli synkemmän ja nopeamman metallin saralla. “Seven Churchesin” ensimmäisenä kappaleena kuultava “The Exorcist” on saanut aika vahvasti vaikutteita saman nimisestä vuonna 1973 julkaistusta kauhuelokuvasta. Albumin päätösraitana toimii kappale nimeltään “Death Metal”, mikä osaltaan osoittaa, miksi Possessediä pidetään joissakin piireissä ensimmäisenä death metal -bändinä tai vähintään kyseisen genren kummisetänä.
18. Peer Günt – Peer Günt:
Suomen Motörheadiksikin tituleerattu Peer Günt pisti ulos yhtyeen nimeä kantavan debyyttinsä. Levy on ehtaa, raskasta ja rouheaa Peer Güntiä ensimmäisestä raidasta viimeiseen. Hittiä tykitetään hitin perään. Albumilta löytyvät muun muassa “I Don’t Wanna Be a Rock’n’Roll Star”, “Fuck the Jazz”, “Street 69” ja “Train Train”.
19. Popeda – “Pohjantähden Alla”:
“Pitkä Kuuma Kesä” täyttää tänä vuonna 40 vuotta – miettikääpä sitä! Popedan seitsemäs albumi “Pohjantähden Alla” jäi kitaristi Arwo Mikkosen viimeiseksi, kun hän menehtyi vuoden 1986 helmikuussa sydämen aortan repeämiseen. Hajoamisen partaalla käynyt Popeda jatkoi kuitenkin Mikkosen lesken pyynnöstä uraansa, ja yhtye omisti “Eläinten vallankumous” -kappaleen Mikkoselle. Legendaarisen “Pitkä Kuuma Kesä” -kesähitin lisäksi albumilta löytyy myös muita Popeda-klassikkoja kuten kieli poskessa tehty “John Holmes”, “Tää on se yö” ja synkkä nimikappale “Pohjantähden Alla”, joka kuuluu ainakin omiin Popeda-lemppareihini.
20. Eppu Normaali – “Kahdeksas Ihme”:
Viimeisenä tälle listalle oli vielä pakko lisätä Eppu Normaalin “Kahdeksas Ihme”, joka sisältää tuon ensimmäisessä tekstikappaleessa mainitun “Vuonna ‘85” -kappaleen. Eppujen kahdeksas albumi on monelle THE Eppu-albumi. “Vuonna ‘85” -kappaleen lisäksi “Kahdeksas Ihme” pitää sisällään myös kappaleet “Vihreän Joen Rannalla (Kauan Sitten)” ja “Kitara, Taivas Ja Tähdet”.
Kirjoittanut: Tia Salmela