Taidokasta, mutta puuduttavaa. Weltesserin ”Crestfallen” tarjoilee ihan hyvää perussoppaa, mutta mausteita olisi voinut heittää sekaan hyppysellisen lisää. Kun operoidaan näin yksinkertaisilla palikoilla, tarvitaan kristallinkirkas visio ja paljon taitoa. Weltesser ei saa vietyä hommaa vaadittavalle tasolle saakka. Floridan tyypit olisivat voineet onnistua, mutta nyanssit puuttuvat.

Bändi on saanut arvostusta soundillaan, joka on perinteille uskollinen, erittäin raskas ja hyvin, hyvin synkkä. Allekirjoitan tämän. Levy alkaa erittäin lupaavasti. ”Regret” aloittaa levyn synkän vakuuttavalla junttauksella, joka lupaa paljon. Tästä ei tule mitään vaivaannuttavaa progekikkailua tai mielenköyhää kaahaamista. Kuulijalle asetetaan vaatimus. On keskityttävä kuuntelemaan ja annettava biisin jyrätä. Toinen biisi ”Guide” jatkaa samalla linjalla. Ja kolmas biisi. Neljäs. Koko levy. Noin puolen tunnin mittaiseen kuuden biisin kattaukseen ei mahdu vaihtelua ja kuulijalle asetettu vaatimus uhkaa käydä vähän liian kovaksi. Mielenkiinto ei oikein pysy yllä ja junttaus kuulostaa biisi biisiltä löysemmältä.

Vertailukohdaksi päässäni nousee toinen tuore doomahtava bänditulokas Bathsheba, jonka 24. helmikuuta ilmestyvä albumi ”Servus” on huomattavasti kiinnostavampi ja monipuolisempi. Siitä on samalla paljon vaikeampi muodostaa mielipidettä, eikä sen skitsofreenisuus välttämättä tarkoita laatua. Doomissa yksinkertaisuus on tehokeino, joka usein toimii. Ei ”Crestfallen” paljoa hiomista vaatisi ollakseen kenties jopa kympin levy, vaikka se nyt jäikin kutoseen. Esimerkiksi kappale ”Rats” on jo niin lähellä.

Artikkeli jatkuu mainoksen jälkeenMainos päättyy

Motörhead saattoi soittaa tismalleen samoja asioita vuosi toisensa ja levy levyn perään ja se toimi, koska kyseessä on Motörhead. Weltesserin kulttuurinen pääoma ei ole vielä lähelläkään sellaista, että se saisi mukisematta läpi kuusi hyvin samanlaista, uuvuttavan simppeliä biisiään. Levyltä kuuluu silti selvästi se potentiaali, jonka takia arvelen Prosthetic Recordsin bändin sainanneen talliinsa. Joko bändi hioo tämän jutun niin tappiin, että siitä tulee sille oma, uskottava soundi tai sitten se keksii jotain maustetta soppaansa.

Doomia pukataan nyt markkinoille paljon ja tämä ei ole lainkaan huonommasta päästä. ”Crestfallen” on bändin esikoinen, joten ei vielä heitetä kirvestä kaivoon. Nimi Weltesser tarkoittaa maailmansyöjää. Ei poppoo näillä näytöillä vielä maailmaa syö, mutta kuka tietää tulevaisuudesta.

6/10

Kappalelistaus:
1. Regret
2. Guide
3. Living to Try
4. Terminal
5. Rats
6. Crestfallen

Artikkeli jatkuu mainoksen jälkeenMainos päättyy

Kirjoittaja: Pasi Huttunen