Where have they gone? – Norjalaista black metalia 90-luvulta (pt.1)

Thou Shalt SufferSanotaan, että norjalainen black metal eli kulta-aikojaan 1990-luvulla. Ja kun katsoo edes hiukan, mitä black metal -julkaisuja tuolloin vuonomaasta tuli, ei sitä oikein kiistämäänkään pysty. Emperorin ”In the Nightside Eclipse”, Immortalin ”Pure Holocaust”, Darkthronen ””Under a Funeral Moon”, Mayhemin ”De Mysteriis Dom Sathanas”, mainitakseni vain muutamia omia suosikkejani noilta ajoilta. Mutta unohtaaksemme täysin nämä suhteellisen tunnetut yhtyeet ja teokset, keskittyy seuraava artikkeli yhtyeisiin, jotka vaikuttivat norjalaisessa äärimetalliskenessä 90-luvulla mutta joista ei liiemmin ole sen jälkeen kuulunut. Kovin tiukasti ei portteja ole kiinni pidetty, vaan mukaan on kelpuutettu myös 2000-luvulle asti selvinneitä yhtyeitä. Mukana on myös muutamia yhtyeitä, joiden väitetään olevan aktiivisia tänäkin päivänä, vaikka mitään varsinaisia elonmerkkejä ei julkaisuiden muodossa ole hetkeen kuulunut. Genrerajatkin artikkelissa on pidetty tarkoituksella hyvin löysällä, eikä artikkelisarja koostu siksi silkasta perus- black metalista. Yksi asia näitä yhtyeitä kuitenkin yhdistää: jokainen niistä on omalla tavallaan vaikuttanut siihen, mitä norjalainen metallimusiikki joskus oli ja mitä se nykypäivänä on.

Obtained Enslavement - Centuries of SorrowObtained Enslavement
Alun perin death metal -yhtyeenä perustettu ja sittemmin sinfoniseksi black metaliksi tyylinsä vaihtanut Obtained Enslavement toimi aktiivisesti vuoteen 2000 asti, jolloin yhtye julkaisi ”The Shepherd and the Hounds of Hell” -levyn, joka on viimeisin bändin kaiken kaikkiaan neljästä täyspitkästä. Kyseinen levy jäi hiukan pettymykseksi, mutta sen sijaan yhtyeen 90-luvulla julkaistut kolme täyspitkää ”Centuries of Sorrow” (1994), ”Witchcraft” (1997) sekä ”Soulblight” (1998) elävät tänäkin päivänä todellisina black metalin klassikkoina.

Mundanus ImperiumMundanus Imperium
Mundanus Imperiumin ainoaksi täyspitkäksi jääneeltä albumilta, vuonna 1998 julkaistulta ”The Spectral Spheres Coronationilta”, ei juuri enää black metal -vivahteita löydy. Oikeastaan tämän alun perin Nattefall-nimellä vuonna 1994 perustetun bändin lyhyehkön uran musiikillista kehityskulkua voisi helposti verrata maanmiehiinsä Arcturukseen. Melodisena ja sinfonisena black metal -yhtyeenä perustetun bändin ainoa täyspitkä on kokeellisuudessaan hyvin pitkälle sitä, mihin Arcturus myös omalla urallaan lähti.

Bak De Syv Fjell - From HaavardstunBak De Syv Fjell
Vuodesta 1995 toiminut folk/ black metal -duetto Bak De Syv Fjell ei ehtinyt 90-luvulla julkaista kuin yhden treenidemon ja yhden seiskatuumaisen EP:n ennen hajoamistaan, mutta kyseinen EP ”From Haavardstun” on jo itsessään niin hieno, että yhtyeelle olisi suonut pidemmänkin uran. Yhtyeen tosin huhuttiin tekevän paluuta muutamia vuosia sitten, mutta viime aikoina uutisia tästä paluusta ei ole liiemmin kuultu.

Carpathian Full Moon
Hitaanpuoleiseen doom/black metaliin keskittyneen Carpathian Full Moonin diskografia sekä ura vuosissa mitattuna jäi hyvin lyhyeksi, mutta arvokkaaksi. Yhtye julkaisi alun perin Pendulum-nimellä muutaman demonauhan ja sittemmin Carpathian Full Moon -nimellä yhden seiskatuumaisen EP:n ”Caedes Sacrilegae (Alzbety)” (1993) sekä ainoan täyspitkänsä ”Serenades in Blood Minor” (1994) vuosien 1991-1994 välillä.

 

Carpe TenebrumCarpe Tenebrum
Carpe Tenebrum oli vuodesta 1995 vuoteen 2002 vaikuttanut mm. Dimmu Borgirista tutun Jamie ”Astennu” Stinsonin sekä Trollista tutun Stian ”Nagash” Arnesenin projekti. Tosin yhtyeen viimeisimmäksi jääneen ”Dreaded Chaotic Reign” -albumin vuonna 2002 julkaisi Astennu ilman Nagashia. Yhtye julkaisi aikoinaan kolme täyspitkää, joista aiemmat ”Majestic Nothingness” (1997) sekä ”Mirrored Hate Painting” (1999) voitaneen laskea norjalaisen 90-luvun black metalin merkkiteoksiksi.

Det Hedenske Folk - United by Heathen BloodDet Hedenske Folk
Det Hedenske Folkin debyyttidemolla ”True Northern” vuonna 1995 sessiorumpalina kannutteli muuan nykyään Abbath-yhtyeensä kanssa toimiva ja aiemmin Immortalista tuttu Olve ”Abbath Doom Occulta” Eikemo. Lieneekö tämä se syy, että yhtyeestä povattiin jotain suurempaa, kuin siitä koskaan tuli. Tosiasiassa yhtye kuulosti toki lupaavalta, mutta yhdestä demosta, yhdestä EP:stä ”Det Hedenske Folk” (1996) ja yhdestä split-albumista ”United by Heathen Blood” (1997) Abyssic Haten kanssa koostuva yhtyeen diskografia käsittää itse asiassa tasan kolme kappaletta.

Perished - Kark
Vuonna 1991 perustettu Perished eli vielä pitkälle 2000-luvulle asti julkaisten viimeiseksi jääneen kakkoslevynsä ”Seid” vuonna 2003. Silti yhtyeen parhaat hetket koettiin vuonna 1998 julkaistulla debyytillä ”Kark”. Osa jäsenistä on keskittynyt 2000-luvulla enemmän deathmetalliseen ulosantiin Bloodthornin riveissä.

 

Storm - Nordavind
Kolmikosta Kari Rueslåtten (ex- Third and the Mortal), Gylve “Fenriz” Nagell (Darkthrone) sekä Sigurd “Satyr” Wongraven (Satyricon) muodostunut folk metal -projekti julkaisi ainoan albuminsa “Nordavind” vuonna 1995. Albumi koostuu vanhoista norjalaisista kansanlauluista, jotka on sovitettu metallisempaan muotoon. Vokalisti Kari Rueslåtten ilmaisi välittömästi levyn julkaisun jälkeen pettyneensä kaksikkoon Fenriz ja Satyr, jotka olivat ilmeisesti vaihtaneet albumin sanoituksia Rueslåttenin pyynnöistä huolimatta äärimmäisempään suuntaan.

Isengard - Hostmorke
Toinen Gylve ”Fenriz” Nagellin 90-luvulla folkmetallisempaan ulosantiin keskittynyt projekti oli Isengard. Toisin kuin Stormissa, Isengardissa Fenriz toimi yksin ja yhtyeen julkaisut keskittyivät muutenkin omiin kappaleisiin. Isengard oli myös selkeästi black metal -vaikutteisempaa kuin Storm. Isengardin debyyttialbumi ”Vinterskugge” (1994) koostuu osin vanhoista demonauhoituksista, joista osa on nauhoitettu jo 80-luvun puolella. Sen sijaan seuraavana vuonna julkaistu ”Høstmørke” on kokonaisuutena selkeästi ehjempi teos.

WindirWindir
Yksi norjalaisen folk/viikinkivaikutteisen black metalin lupaavimmista yhtyeistä hajosi vuonna 2004 sen perustajajäsen Terje ”Valfar” Bakkenin menehdyttyä hypotermiaan juututtuaan lumimyrskyyn kävelyreissullaan. Windir julkaisi vielä 2000-luvullakin muutamia äärimmäisen loistavia albumeita, mutta sen juuret ulottuvat joka tapauksessa aina 90-luvun puoleenväliin asti. Yhtye perustettiin alun perin vuonna 1994, ja sen debyyttialbumi ”Sóknardalr” julkaistiin vuonna 1997. Yhteensä Windir julkaisi neljä täyspitkää albumia ennen Valfarin traagista kuolemaa.

Strid - End of LifeStrid
Vuosina 1991 – 1994 aktiivisesti toimineessa, alun perin Malfeitor-nimellä perustetussa Stridissä vaikutti muun muassa sittemmin Dødheimsgardissa tutuksi tullut Yusaf ”Vicotnik” Parvez. Stridiä pidetään yhtenä ensimmäisistä depressiivisen black metalin edustajista, olkoonkin, ettei yhtye saanut koskaan aikaiseksi yhtään täyspitkää albumia. Kolmen demonauhan lisäksi yhtyeen diskografiasta löytyy ainoastaan yhtyeen nimeä kantava seiskatuumainen EP vuodelta 1994.

GravferdGravferd
Gravferdin väitetään olevan elossa, ja vielä muutamia vuosia sitten yhtye päivitteli Facebook-sivuilleen julkaisevansa täyspitkän albumin, mutta sittemmin mitään informaatiota ei ole kuulunut. Viimeinen varsinainen julkaisu yhtyeeltä on ”Philosophize”-demonauha vuodelta 2006 sekä samana vuonna julkaistu ”Demonized”-kokoelma 1990-luvulla sekä 2000-luvun alussa julkaistuista demonauhoista. Näistä lupaavista alkuaikojen demonauhoista yhtye vielä muistetaankin, vaikka se debyyttialbumi antaa odottaa edelleen itseään.

Fimbulwinter - Servants of Sorcery
Fimbulwinter on yhtye, jossa Stian ”Shagrath” Thoresen vaikutti ennen kuin perusti sittemmin suureen maineeseen nousseen Dimmu Borgirin. Yhtyeessä vaikutti myös Arcturuksessa nykyisinkin soittava basisti Hugh ”Skoll” Mingay. Fimbulwinterin ainoaksi täyspitkäksi albumiksi jäi vuonna 1994 viimein julkaistu, jo vuonna 1992 nauhoitettu ”Servants of Sorcery”.

 

122 Stab Wounds - The Deity of Perversion122 Stab Wounds
Vuodesta 1993 (alun perin nimellä Agony) vuoteen 2001 toimineen enemmän death metal -vaikutteiseen black metaliin keskittyneen 122 Stab woundsin ex-jäsenistä löytyy mm. Per ”Dirge Rep” Husebø (Djevel, Nettlecarrier), Morten ”Sanrabb” Furuly (Gehenna), Frode “E.N. Death” Sivertsen (ex-Gehenna) ja useita muita. Yhtyeen ainoa virallinen julkaisu on vuonna 1996 julkaistu debyyttialbumi “The Deity of Perversion”.

Forlorn - Forlorn
Vuonna 1992 perustettu Forlorn keskittyi vielä ensimmäisellä yhtyeen nimeä kantaneella EP:llä ”Forlorn” sekä osittain myös sitä seuranneella debyyttialbumilla ”The Crystal Palace” eeppiseen folk metal -vaikutteiseen viikinki- black metaliin. Valitettavasti yhtyeen kaksi viimeisintä albumia, vuonna 1999 julkaistu ”Opus III – Ad Caelestis Res” sekä vuonna 2003 julkaistu ”Hybernation”, eivät anna laisinkaan arvoa sille, mitä yhtye alun perin edusti, yhtyeen muuttaessa tyylinsä tylsäksi ja mitäänsanomattomaksi moderniksi sinfoniseksi black metaliksi. Yhtyeen ensimmäiset julkaisut ovat kuitenkin syy siihen, miksi Forlorn tässäkin artikkelissa muistetaan.

Mactätus - Provenance of Cruelty
Myös Mactätus edusti kahdella 90-luvun puolella julkaistulla albumillaan ”Blot” (1997) sekä ”Provenance of Cruelty” (1998) norjalaisen black metalin uusien tulokkaiden lupaavinta kärkeä. Valitettavasti yhtyeen vuosituhannen vaihteen julkaistut seuraavat albumit ”The Complex Bewitchment” (2000) sekä viimeiseksi jäänyt ”Suicide” (2002) aiheuttavat lähinnä suunnatonta myötähäpeää. Alun perin ei Mactätus mikään trendien perässä juokseva yhtye ollut, onhan se kuitenkin perustettu jo vuonna 1989.

Bethzaida(2)
Synkkää doomahtavaa death/black metalia soittanut Bethzaida oli yksi Norjan 90-luvun metalliskenen oudoista linnuista siinä mielessä, ettei se kuulostanut laisinkaan ”tyypilliseltä norjalaiselta yhtyeeltä”. Musiikillisesti yhtye kuulosti pikemminkin old school doom metalin ja old school death metalin sekoitukselta, jota oli höystetty black metalilla. Bethzaida julkaisi 90-luvulla muutaman demon, muutaman pienjulkaisun ja kaksi täyspitkää albumia ”Nine Worlds” (1996) sekä ”LXXVIII” (1998).

Dismal Euphony - Soria Moria Slott
Vuodesta 1992 aina 2000-luvun alkuvuosille toiminut Dismal Euphony oli yksi ensimmäisiä yhtyeitä, joka toi runsaasti puhtaita naislauluja black metaliin. Yhtye aloitti uransa melodisella black metalilla ja siirtyi myöhemmin puhtaasti goottimetallin pariin; samalla valitettavasti levytysten tasokin tipahti yksi toisensa jälkeen. Yhteensä neljä täyspitkää albumia julkaissut yhtye oli parhaimmassa vedossa vuonna 1996 debyyttialbumillaan ”Soria Moria Slott” sekä seuraavana vuonna julkaistulla kakkosalbumilla ”Autumn Leaves – The Rebellion of Tides”.

Forgotten Woods - As the Wolves Gather
Forgotten Woodsin kerrotaan olevan tauolla yhtyeen kaksikon Olav Berlandin sekä Odd ”Nylon” Ivarin keskittyessä depressiivistä rockia soittavaan Joyless-yhtyeeseensä. Yhtye toki julkaisi yhden albumin ”Race of Cain” 2000-luvullakin, tarkalleen vuonna 2007, mutta muuten on ollut hiljaisempaa. Eikä ”Race of Cain” ole se albumi, mistä Forgotten Woods muistetaan, vaan yhtyeen todelliset klassikkoalbumit ”As the Wolves Gather” (1994) sekä ”The Curse of Mankind” (1996) julkaistiin jo pitkälti 90-luvun puolella. Näiden väliin mahtuu vielä vuonna 1995 julkaistu liki puolituntinen EP ”Sjel Av Natten”.

Kvist - For Kunsten Maa Vi Evig Vike
Kvist oli yksi 90-luvun puolenvälin ”black metal buumin” lyhytkestoisia yhtyeitä, muttei musiikillisesti mikään b-luokan klooni kuitenkaan. Vuosina 1993-1997 operoinut yhtye julkaisi demojen jälkeen ainoastaan yhden täyspitkän albumin ”For Kunsten Maa Vi Evig Vike” vuonna 1996. Yhtyeen ainoaksi jäänyt albumi on kuitenkin todellinen melodisen black metalin taideteos.

To be continued…

Kirjoittanut: Riku Mäkinen

Kommentoi julkaisua