Teksasista vyöryää nyt muutakin, kuin villin lännen meininkiä ripauksella sukurutsausta, ja mitä niitä muita stereotypioita nyt olikaan. Nimittäin, progressiivista ja extrememäistä metallia soitttava White Arms Of Athena polkasee debyytti-albumillaan itsensä seuraavalle tasolle. Nuoret kaverit on lyöty tosi paikan eteen, ja näin ensi kuulemalta ei ainakaan vaikuta heidän käsien tärisevän sen edessä.

Heti ensimmäisestä kappaleesta on homman nimi selvä; nyt mennään eikä meinata. Musiikki ei lepää hetkeäkään paikallaan, vaan melodiat, riffit ja rumpuvyörytykset puskevat alati päälle, ja vielä nopeammalla tahdilla ohitse. Yhtyeen musiikista ensimmäisenä mieleeni tulee Dillinger Escape Plan ja jo edesmennyt SikTh. Musiikki liikkuu valtaisan kimurantista ja poukkoilevasta paahdosta sekä vimmasta Opeth-henkiseen miltei äänettömään välihimmailuun, ja kaikkeen siltä väliltä. Levy on konsepti-albumi joka on jaettu neljään eri osaan, ja joista yksi on miltei kokonaan instrumentaali, joten taiturointia riittää ähkyyn asti.

Soittotaidon puutteesta ei yhtyettä voi ainakaan syyllistää. Minkäänlaista moitittavaa soitosta en löydä, päinvastoin. Jokainen soitin soljuu tässä suuressa sekametelisopassa taitavasti keskenään yhteen; melodiat, musiikkityylit ja temmot vaihtelevat kuin vettä vaan. Laulupuolella onnistutaan myös hienosti sekä brutaalissa että puhtaissa osuuksissa, vaikkei mitään maailmaa radaltapyöräyttävää pääsekään kokemaan. Kaikki palaset ovat kumminkin soitannollisesti kohdallaan.

Artikkeli jatkuu mainoksen jälkeenMainos päättyy

White Arms Of Athenan musiikista siis kuulee, että panoksia ei ole säästelty, mutta tuntuu heidän yrittävän jo liikaakin. Kenties läpi paistaa se järjetön näyttämisenhalu, kun kyseessä kumminkin nuorten jätkien esikoisalbumi. Huikean poukkoilun ja melodia-aallokon alle meinaa biisien koukut kuitenkin kadota. Yhtye on kuin liukkaasti rasvattu; heti kun on saamassa otteen musiikista, tanssijalka alkaa nykiä ja pää nyökkäilemään rytmiin, niin se pääseekin taas käsistä ja koko homma katoaa taas. Levyn saunditkaan eivät anna apuja, vaan musiikki kuulostaa suurelta osin jopa hapettomalta. Ilmaa ei meinaa löytyä, eikä saada lain kaiken tämän mekkalan alla. Homma puuroutuu, käy ylitsevuotavan ahtaaksi ja mielenkiinto katoaa muualle. Omaan mieleeni bändi onkin parhaimmillaan taantuneimmissa ja rauhallisissa osuuksissa, jolloin pääsee rauhassa nautiskelemaan. Muuten saa tottua kyllä siihen, että niihin hyviin kohtiin levyllä ei saa tarpeeksi aikaa makusteluun. Lienee monen progemusiikkia soittavan yhtyeen ongelma. Tosin, jos jaksaa tarkkaavaisena kuunnella musiikin yksityiskohtia, varsinkin soittomielessä, niin kuultavaa löytyy päiviksi asti.

Loppupeleissä, White Arms Of Athenan debyytti-albumi on kumminkin melko onnistunut paketti, tai ainakin hieno esitys yhtyeen taidoista, ja siitä mitä heillä on annettavaa. Sanomattakin selvää on se, että ”Astrodrama” ei aukene helpolla ja sitä saa pyörittää soittimessa monia kertoja ympäri, ennen kun se tolkku sieltä löytyy. Proge-pettereille löytyy varmasti kuunneltavaa kädet puuskassa, ponnarin kiristäessä naamaa, ja saattaa siinä samassa jopa irrota hyväksyviä ilmeettömiä tuijotuksia. Itse toivon White Arms Of Athenan tulevaisuudessa keskittyvän enemmän biiseihin, ja niiden koukuttamiseen sekä ottavan hieman rauhallisemmin sävellyskynän kanssa. Tällä levyllä kun tuntui tavaraa pursuavan jo kolmen levyn verran ja vähemmälläkin luulisi kuulijan pärjäävän. Jäämme odottamaan tulevaa semmoisella jännityksen asteella, että sormet vähän kangistuvat, mutta kämmenet eivät kastu.

6/10

Kappalelista:
1. Evince
2. Ascend
3. Creationed
4. Recreationed
5. Crown Chakra
6. Astral Body
7. In the Encephalon
8. Superhuman
9. Astrodrama
10. From Now On

Artikkeli jatkuu mainoksen jälkeenMainos päättyy

http://www.myspace.com/whitearmsofathena/

Kirjoittanut: Ville Syrjälä