Yhä vailla vertaa – Arviossa Opethin ”In Cauda Venenum”
Ruotsalainen progressiivisen musiikin jättiläinen Opeth julkaisee perjantaina 27. syyskuuta kolmannentoista albuminsa. Bändi on edelleen ajankohtainen ja innovatiivinen, ja sen uutta albumia odottaa aina vesi kielellä. Opeth on jättänyt death metalin taakseen, joten haastajia ikonisille klassikoille kuten ”Blackwater Park” ja ”Ghost Reveries” ei enää kuulla. Saamme sen sijaan nauttia koukeroisesta progen, rockin ja jopa jazzin sukuisesta äänitaiteesta, johon hautautuessa ei enää ikävöi vuosikymmenen takaista Opethia. Mikael Åkerfeldt on luotsannut orkesteriaan jo 29 vuotta, ja vuosien aikana on syntynyt valtava määrä upeaa musiikkia. Mikä parasta, bändi ei ole jäänyt polkemaan paikalleen vaan mennyt eteenpäin oman visionsa saattelemana ulkopuolisten mielipiteistä välittämättä.
”In Cauda Venenum” julkaistaan kahtena eri versiona. Åkerfeldtin mukaan albumin ruotsinkielinen versio on se oikea versio, mutta fanien vuoksi bändi on äänittänyt albumin myös englanniksi. Käsittelen arvostelussani kumpaakin albumia rinnakkain. Kymmenen biisin teos on kunnianhimoinen progressiivisen rockin noutopöytä. Sillä on kevyempää ja raskaampaa riffittelyä, herkkää kitaranäppäilyä, Pink Floydista muistuttavaa tunnelmaa sekä jazz-vaikutteita vain muutamia mainitakseni. ”In Cauda Venenum” ei ole missään nimessä helppoa kuunneltavaa. Ensimmäinen kuuntelu kuluu albumin monimuotoisuutta ihmetellessä. Opethin edellinen albumi ”Sorceress” aiheutti monessa kuulijassa pettymyksen, ja ensimmäisen kuuntelun jälkeen ei ole vielä varmuutta, miten uuden albumin kohdalla käy. Albumi herättää joka tapauksessa mielenkiinnon.
Mainos päättyy
Rauhallisen Pink Floyd -tunnelmia huokuvan ”Livets Trädgård/Garden Of Earthly Delights” -intron jälkeen “Svekets Prins/Dignity” osoittaa bändin olevan kovassa vedossa. Tarttuvia riffejä, laulumelodioita ja sooloja riittää useamman biisin aineksiksi. Upea biisi, jonka ”Nej Nej Nej/No No No” -nostatus sooloineen kruunaa biisin lopussa. Ensimmäisenä näytteenä levyltä julkaistu ”Hjärtat Vet Vad handen Gör/Heart In Hand” on vähintään yhtä hyvä biisi. Koukeroisella, raskaalla ja erittäin omaperäisellä riffillä räjähtävästi käynnistyvä teos sisällyttää reiluun kahdeksaan minuuttiin valtavan määrän informaatiota. Lisääntyvien kuuntelujen myötä biisin rakenne selkiytyy, ja kuulija huomaa kokonaisuuden olevan loppuun asti harkittu, missä palaset ovat juuri oikeilla kohdilla. Välillä riffitellään, kunnes siirrytään saumattomasti herkempiin osioihin, ja lopussa biisin teemat sidotaan nerokkaasti yhteen. Albumin aloitus on siis erittäin toimiva ja selvästi korkeatasoisempi kuin ”Sorceress”-albumilla.
”De Närmast Sörjande/Next Of Kin” on vaikeampi tapaus. Progressiivisesti etenevästä kappaleesta ei meinaa millään saada otetta. Biisi sisältää hyviä riffejä ja Åkerfeldtin hienoja lauluosuuksia kuten jokainen Opethin koskaan julkaisema biisi, mutta biisin punainen lanka ei tahdo löytyä edes toistuvilla kuunteluilla. Kaunis ”Minnets Yta/Lovelorn Crime” palauttaa albumin takaisin raiteilleen. Biisin melodia on hyvin kaunis ja uniikki. Pianomelodian kuljettaman biisin laulumelodia on kauneudestaan huolimatta kiehtovan häiriintynyt. Kyseessä ei ole siis helppo balladi, vaan Opeth tuo biisiin omaleimaisen melodiantajunsa, ja biisi paljastaa itsestään joka kuuntelulla uusia puolia.
Hetkellisen herkistelyn jälkeen ”Charlatan/Charlatan” yllättää äkkiväärällä riffittelyllään. Biisin riffi on raskas, ja sen voisi helposti muokata death metaliksi. Opeth ei kuitenkaan tee niin, ja Åkerfeldtin puhdas vokalisointi tuo biisiin hienoa ristiriitaisuutta. ”Charlatan” on myös piristävän lyhyytensä vuoksi mukava välipala albumin puolivälissä. Räjähtävän ”Charlatanin” jälkeen viipyilevä ja maltillinen ”Ingen Sanning Är Allas/Universal Truth” on juuri oikeassa kohdassa albumia. Biisi on aluksi hieman mitäänsanomaton mutta kasvaa kuuntelujen myötä yhä vaikuttavammaksi teokseksi.
Mainos päättyy
”Opeth goes jazz” eli ”Banemannen/The Garroter” on mielenkiintoinen biisi. Aluksi kappale lähinnä hämmentää. Se on kuitenkin hiljalleen muodostunut yhdeksi albumin ehdottomista suosikeistani. Biisin lopun saksofonisoolot saavat ihon kananlihalle. Ei ehkä olisi huono idea, jos Opeth lähtisi jopa enemmän tähän suuntaan. Tiedän, että tietty Opethin faniporukka huutaa juuri nyt ”EI”, mutta ”Banemannen/The Garroter” osoittaa bändin hallitsevan suvereenisti myös jazzin. Opeth on säästänyt albumin loppuun kaksi pitkää ja polveilevaa kappaletta, joista molemmat ovat erittäin onnistuneita. ”Kontinuerlig Drift/Continuum” on tuosta kaksikosta vaikeammin avautuva. Hypnoottisella riffillä käynnistyvä yli 7-minuuttinen teos ehtii kestonsa aikana moneen ja paranee kuuntelu kuuntelulta. Albumin päättää majesteettisen riffin saattelemana upea ”Allting Tar Sluta/All Things Will Pass”. Se on todella hieno progressiivinen kappale, joka on muodostunut yhdeksi albumin suosikeistani.
Kokonaisuutena ”In Cauda Venenum” on onnistunut. Sanoisin, että se on Opethin ”Heritage”-albumista alkaneen uuden kauden paras teos. Sekä ruotsin- että englanninkielinen versio toimii hyvin, eikä niissä ole suuria eroja. Päädyin tilaamaan albumin englanninkielisen vinyylin. ”Pale Communion” ja ”Sorceress” olivat pieniä notkahduksia, ja ”Heritagen” hienoudesta huolimatta ”In Cauda Venenum” on sitä vielä hieman parempi. Albumi osoittaa, että Opeth on pitkästä urastaan huolimatta yhä relevantti tekijä progressiivisen rockin kentässä. Hienojen, loppuun asti harkittujen sävellysten lisäksi myös bändin soitto ja Åkerfeldtin laulu ovat korkealla tasolla. Åkerfeldt laulaa monipuolisesti ja sävykkäästi läpi albumin, kenties paremmin kuin koskaan. Bändi soittaa upeasti, ja biisit ovat pullollaan pieniä yksityiskohtia, jotka nostavat niiden arvoa, ja pitävät ne kiinnostavina lukuisten kuuntelujenkin jälkeen. Voi olla, että Opethin death metal -kauden albumeja kaipaavat pettyvät, mutta suosittelen heitäkin tutustumaan tämän hetken Opethiin avoimin mielin. Vaivaa näkemällä huomaa, että death metalin puuttumisesta huolimatta Opeth on yhä se sama, uniikki ja nerokas bändi, jolle ei helposti löydy vertaista.
9+/10
Kappalelista:
1. Livets Trädgard/Garden Of Earthly Delights
2. Svekets Prins/Dignity
3. Hjärtat Vet Vad Handen Gör/Heart In Hand
4. De Närmast Sörjande/Next Of Kin
5. Minnets Yta/Lovelorn Crime
6. Charlatan/Charlatan
7. Ingen Sanning Är Allas/Universal Truth
8. Banemannen/The Garroter
9. Kontinuerlig Drift/Continuum
10. Allting Tar Slut/All Things Will Pass
Mainos päättyy