Accept palasi Helsinkiin vahvempana kuin koskaan

Harva heavy metal -yhtye nauttii yhtä suurta arvostusta, kuin vielä nelissäkymmenissäkin aivan täyttä höyryä paineleva Accept. Lähes vuosikymmen sitten erittäin hyvin onnistuneen ja tähän mennessä neljä studioalbumia tuottaneen paluun tehnyt veteraaniyhtye on asettanut perinteisen heavy metalin riman todella korkealle jo 70-luvulla, ja pitelee sitä edelleen monien muiden ulottumattomissa. Accept on paluunsa jälkeen vieraillut ahkerasti myös Suomessa, niin klubeilla kuin festareillakin lähes vuosittain. Uuden ”The Rise of Chaos” -albumin tiimoilta käynnistyneen kiertueen kaksi Suomen-keikkaakin oltiin hädin tuskin saatu soitettua, kun bändin jo ilmoitettiin vahvistavan ensi kesän South Park -festivaalin ohjelmistoa. Ja mikäs siinä, kun soittokunto on kova ja kysyntää riittää. Nautitaan näiden hienojen herrasmiesten musiikista täysin siemauksin sikäli kun se live-olosuhteissa on vielä mahdollista.

Illan Helsingin The Circuksessa avannut Night Demon esitti varsin vahvanoloista perinne-heviä raskaan rockin maustein. Yhtyeen juuret ovat selvästi monissa raskaan musiikin vanhimmista uranuurtajista, joista vahvimpina mieleen tuli Judas Priestin, Iron Maidenin, Acceptin, Mercyful Faten ja Motörheadin kaltaisia yhtyeitä. Mitään uuttahan Night Demonin musiikki ei ole, mutta vanhat osat yhdistyvät pirteällä ja voimakkaalla tavalla toisiinsa, ja niiden muodostamat kokonaisuudet soitetaan livenä vimmatulla energialla.

Circuksen lava täyttyi kolmen miehen toimesta ja yleisöäkin valui paikalle yhä enenevissä määrin, mitä pidemmälle keikkaa päästiin. Night Demonin räjähtävä energia yhdistyy vahvaan soittotaitoon, ja niiden summana tämä keikka oli todella positiivinen yllätys. Nautin itselleni ennestään tuntemattoman yhtyeen keikasta samoissa määrin kuin monen tutun yhtyeen esiintymisistä, mikä on yksi osoitus Night Demonin potentiaalista. Live-esiintyjänä se on poikkeuksellisen kovassa kunnossa, mutta itse musiikkiin se tarvitsisi vielä enemmän omaperäisyyttä ja omaa persoonaa todella erottuakseen joukosta.

Odotus muuttui hurmioksi, kun Accept valtasi lavan valtavan rakennelman keskellä uuden albumin avauskappaleella ”Die by the Sword”. Jo tässä kohtaa oli hienoa huomata, kuinka hyvin uusi Accept uppoaa yhtyeen faneille aina uudelleen ja uudelleen jokaisen uutuusalbumin jälkeen. Pidemmälle setissä edettyä oli vielä hienompaa huomata aiempien paluun jälkeisten levyjen kappaleiden saavuttaneen jo jonkinlaista klassikkoasemaa yleisön hurrauksien ja haltioituneiden huutojen, samoin kuin yhteislauluinkin osallistumisen perusteella. Esimerkiksi ”Shadow Soldiersin” ja ”Teutonic Terrorin” saama vastaanotto oli verrattavissa vaikka ”Princess of the Dawnin” ja ”Fast as a Sharkin” herättämään meteliin ja innostukseen. Aivan suurimpien klassikoiden tasolle ne eivät vielä yllä, muttei sekään ole enää kaukana.

Yhtyeellä itselläänkin vaikuttaa olevan kova luotto tekemisiinsä, kun katsoo uusia albumeita seuranneiden kiertueiden settilistoja. Tämäkään kiertue ei ole poikkeus, sillä uusi albumi on jälleen vahvasti esillä usean kappaleen voimalla. Kolmelta aikaisemmalta levyltä kuullaan parit kappaleet, ja noin puolet setistä on vanhoja klassikoita ja hienoja harvinaisuuksia, kuten ”Objection Overruled”, joka ei ole vuosikymmeniin kuulunut Acceptin vakituiseen settiin. Acceptilla on ollut tapana tahkota samaa settilistaa koko kiertueen ajan, joten luonnollisesti myös Suomen-keikoilla kuultiin samat kappaleet kuin kiertueen aiemmilla keikoilla.

Itse soittaminen ja esiintyminen sujuivat juuri niin hyvin, kuin tekstin ensimmäisestä kappaleesta saattaa päätellä. Itse olin siitä rehellisesti sanoen hieman yllättynyt, sillä Acceptin edellisestä Circuksen-keikasta ei jäänyt läheskään yhtä hyvä maku suuhun. En tiedä oliko yhtye väsynyt, olinko itse väsynyt, vai olivatko tähdet muuten vain väärässä asennossa, mutta näin jälkikäteen tuota keikkaa muistellessa mielessä on päällimmäisenä pettymys.

Mutta ei sen enempää menneistä, tällä kertaa Acceptin kaksituntinen metallishow tärisytti tannerta niin, että lähikuppilan hipsteriltä tipahti viikset kahvikuppiin. Vaikka lavalla ei tapahtunut esiintymisen kannalta kovin mainittavia asioita perinteisiä Accept-maneereita lukuunottamatta, soittajien kosketus musiikkiin ja instrumentteihinsa oli rautainen. Sounditkin olivat sopivan jämäkät ja massiiviset, ja tyylikäs valoshow eli musiikin mukana ja vahvisti sen kulkeutumista ihmismielen syvimpiin sopukoihin. Lyhyesti sanoen kaikki toimi. Accept lienee saanut myös hieman lisäpiristystä livesoittoonsa, kun uudet jäsenet, kitaristi Uwe Lulis ja rumpali Christopher Williams, liittyivät kokoonpanoon. Ainakin esiintymisen yleisilme vaikutti saaneen hieman ylimääräistä potkua aiempiin keikkoihin verrattuna. Ei sillä, etteivätkö muutkin jäsenet antaisi itsestään ja omasta energiastaan 110% Acceptin noustessa lavalle. Sen kyllä näkee ja kuulee.

Yksilösuorituksista esillenostamisen arvoisia ovat vähemmän yllättäen soolokitaristi Wolf Hoffmanin ja laulaja Mark Tornillon taidonnäytteet. En usko, että kitarasoolojen saralla on olemassa toista yhtä omaperäistä ja luovaa metallikitaristia kuin Hoffman, jonka sormien liikkeestä syntyy aina jonkinlaista taikaa ja suuria tunnelmia. Tornillon ääni ja sen käyttö eivät myöskään juuri esittelyä tai selittelyä kaipaa. Aina yhtä suurta nautintoa ja epäuskoa herättävä raspi ja sen takana oleva voima eivät taida koskaan laantua. Tornillo on varmasti yksi heavy metalin historian parhaita laulajia.

Acceptin livekunto ja sävellystaito ovat edelleen ilmiömäisen kovalla tasolla, ja nykyisellä kokoonpanollaan se on vahvempi kuin koskaan. Vaikka yhtyeellä ja sen ydinporukalla alkaa jo olla ikää jonkin verran, uskon hyviä ja tuotteliaan luovuuden täyttämiä soittovuosia olevan jäljellä vielä runsaasti. Accept on käyttänyt tähänastisen elinaikansa luoden jotain elämää suurempaa, ja se jatkuu varmasti niin kauan kuin kitara pysyy kädessä.

Settilista:
1. Die by the Sword
2. Stalingrad
3. Restless and Wild
4. London Leatherboys
5. Breaker
6. The Rise of Chaos
7. Koolaid
8. No Regrets
9. Analog Man
10. Final Journey
11. Shadow Soldiers
12. Wolf Hoffmanin kitarasoolo
13. Neon Nights
14. Princess of the Dawn
15. Midnight Mover
16. Up to the Limit
17. Objection Overruled
18. Pandemic
19. Fast as a Shark
Encore:
20. Metal Heart
21. Teutonic Terror
22. Balls to the Wall

Kuvat: Hannu Tiainen

Kommentit