Dimmu Borgir – Abrahadabra

Error, no group ID set! Check your syntax!

Dimmu Borgir, tuo Norjan oma black metallin lähettiläs on ollut kasassa jo vuodesta 1993 ja lähes jokainen, joka on termiin ”black metal” joskus törmännyt on varmasti ainakin kuullut yhtyeen nimen mainittavan genren yhteydessä. Yhtye on nytten edennyt jo yhdeksänteen pitkäsoittoon nimeltä ”Abrahadabra”, joka näkee päivänvalon tänään, 29. päivä syyskuuta Nuclear Blast Recordsin kautta. Mikä tekee albumista erittäin mielenkiintoisen on yhtyeen suuret jäsenvaihdokset sitten ”In Sorte Diaboli” albumin.

Tässä vaiheessa on pakko mainita, että vaikka yhtyeen keskeiset jäsenet säilyivät yhtyeessä, jotka ovat pääosin kirjoittaneet kaikki kappaleet tähän asti, puuttuu ”Abrahadabrasta” silti se jokin, joka tekisi siitä seuraavan Dimmu Borgir klassikon. ICS Vortexin (basso / puhtaat laulut) ja Mustiksen (koskettimet) lähdettyä on yhtye hieman muuttanut musiikkiaan ja musiikillisesti uusi ”Abrahadabra” onkin paluu Dimmu Borgirin aikaisempien levyjen ”Puritanical Euphoric Misanthropia” sekä ”Death Cult Armageddon” ajoille. Siinä missä nämä kaksi edellistä albumia olivat varsin tarttuvia ja sisälsivät paljon mahtavia riffejä ja koskettimilla kikkailuja jää ”Abrahadabra” valitettavasti hieman vaatimattomammaksi tekeleeksi. Albumin kymmenen kappaletta ovat jälleen kerran hienosti sovitettu tarjoten synkkää materiaalia ja juuri sen synkän ja kylmän tunnelman, joka on muodostunut yhtyeen tavaramerkiksi mutta silti kappaleita kuunnellessa se maaginen ”jokin” jää puuttumaan. Vokalisti Shagrathin murhaava ääni suoraan helvetin liekeistä lietsoo tätä paholaista eteenpäin jälleen kerran vakuuttavasti mutta jossakin vaiheessa albumia tulee eittämättä mieleen, että albumi kaipaisi myös ICS Vortexin ääntä ollakseen parhaimmillaan. Albumia kuunnellessa omaksi suosikikseni nousee ensimmäinen single ”Gateways”, jossa Dimmu Borgir on mielestäni parhaimmillaan. Kappale on todella raskas ja synkkä äänimaailmaltaan ja Shagrathin ääni kuin psykopaatilla, mutta kuitenkin kokonaisuutena biisi on todella melodinen ja tarttuva joka ottaa helposti kuulijan mukaansa. Ainoana miinuksena kappaleessa on pitkässä juoksussa ärsyttäväksi käyvä naislaulu, jonka olisi mielestäni voinut jättää kappaleesta kokonaan pois. Muita mainitsemisen arvoisia ralleja ovat ”Chess With The Abyss”, joka tuo mieleeni vanhemmat Dimmu Borgir albumit sekä yhtyeen nimikkokappale ”Dimmu Borgir”, jossa on todella hienot orkestraaliset sovitukset.

Mielestäni ”Abrahadabra” ei musiikillisesti yllä niin korkealle tasolle mille yhtyeen historian merkittävimmät teokset. Kaikki kymmenen kappaletta on erittäin terävästi kirjoitettua tarttuvaa symphonista black metallia, joista yhtyeen fanit varmasti pitävät mutta kokonaisuutena tämä ei missään nimessä ole yhtyeen se ”ultimate” albumi tähän asti. ”In Sorte Diabolista” tämä on kuitenkin askel synkempään, joten ehdottomasti hommaamisen arvoinen albumi. Nyt vaan odottamaan pari viikkoa ja katsomaan yhtyeen livekunto joko Tampereelle tai Helsinkiin kun pahuus tänne lokakuussa rantautuu.

8/10

Kappalelista:

01. Xibir
02. Born Treacherous
03. Gateways
04. Chess With The Abyss
05. Dimmu Borgir
06. Ritualist
07. The Demiurge Molecule
08. A Jewel Traced Through Coal
09. Renewal
10. Endings And Continuations

Kirjoittanut: Arto Mäenpää

Leave a Comment