Electric Wizard ponkaisi Jeesuksen ylösnousemuksen juhlan käyntiin maailmanlopunomaisesti

Pääsiäisen eli Jeesuksen ylösnousemuksen juhlan ponkaisi pitkäperjantaina 30.3. Helsingin Circuksessa käyntiin kannabiksesta pitävien pitkätukkaisten velhojen legendaarinen bändi Electric Wizard. Englantilainen doom metalin jättiläinen valitsi itselleen lämppäreiksi helsinkiläisen psykedeelisen doomin saralla asemansa vakiinnuttaneen Tombstonedin sekä Hooded Menacen, jonka musikaalinen tyyli on astetta melodisempaa death-doomia.

Loppuunmyydyn Circuksen Electric Wizard -keikka piti sisällään niin paljon, että tuon raportissa esille sen loppua kohden räjähtävän esityksen. Hooded Menace tarjosi faneille jotakin hieman erilaista doominsävyistä lämmikettä. Tombstonedin esitys rullasi jälleen hyvin, ja se onkin toistuvasti osoittanut olevansa luotettava doom-elämyksen tarjoaja.

Kello oli hieman yli puoli yksitoista. Väkeä oli runsaasti jonottamassa virvokkeita ja vetämässä savuja tupakkakopissa. Kuului jo pari pitkää synkkää bassovetoa. Huomio alkoi vähitellen kiinnittyä lavan suuntaan. Ketään ei näkynyt, mutta oli selvää, että kohta tapahtuu. Ilma oli raskaampi, ja kaikkialla oli savua. Jonotus palkittiin tuopeilla, ja yleisö noiduttiin hitaasti sähköisellä kitaransoitolla. Rummut paukauttivat kokonaisvaltaisen tervetuloloitsun, johon bassokin liittyi mukaan ja ohjasi koko yleisöä nyökkäilemään. Toisin sanoen ”Witchcult Today” aloitti Electric Wizardin setin. Yleisössä näkyi taputusten aikana myös käsimerkki, jossa nyrkit laitetaan toistensa viereen ja pikkurillit nostetaan ylös, mikä muistuttaa ”Witchcult Today” -levyn kannessa olevaa sarviotusta.

”Black Mass” soitettiin seuraavaksi. Biisi oli soitetuista yhdeksästä kappaleesta ainut, joka on Electric Wizardin ”Black Masses” -albumilta. Albumi ylsi Suomen virallisen listan sijalle 32 vuonna 2010. Tämä ehkä heijastaa sitä, että Suomessa on maailman eniten metallibändejä asukasta kohden. On se silti aikamoinen saavutus, ja kappale toki herätti yleisössä jälleen innostusta. Lyriikoitakin lausuttiin etenkin eturivissä kiitettävästi ilmalyöntien taustoittamana.

Visuaalinen kuvavirta oli jatkuvasti bändin taustalla. En sijoittumisestani johtuen päässyt näkemään kuin marginaalisen siivun tästä, sillä Circuksessa taustavisuaalien luksuuri ei ole tarjolla yleisölle, joka kuuntelee etuaidan oikeanpuoleisella sivulla. Siitä tosin pääsee helpommin halutessaan tankkaamaan juomaansa, jos ei musiikkiesitys jostain syystä itsessään riitä. Arvelen visuaalien olleen H.P. Lovecraftiin, okkultismiin ja kauhuun liittyviä. Olisin halunnut nähdä, kuinka relevantteja videomateriaalit olivat biisien kohdalla. Erityisesti olisi kiinnostanut ”Satanic Rites of Drugulan” video, jonka lyriikoissa pilvenpolttajien sauhut herättävät kreivi Drugulan, jolle heidän huumeverensä maistuu todella hyvin.

Olin kuitenkin tyytyväinen nähdessäni Electric Wizardin leveälahkeiset soittajat. Vuodesta 2014 mukana ollutta, tietenkin sormilla soittavaa, basisti Clayton Burgessia pääsi ihastelemaan välillä hyvin läheltäkin. Burgess oli runsaasti liikkeessä, joten hänen soittoaan oli tosiaan miellyttävä katsoa. Nuori, kiharaotsatukkainen, bassoa paikoin lyövä 70-luvun hippiä muistuttava olento sopi kokoonpanoon kuin valettu.

Jäsenten päiden- ja hiustenliikkeet olivat etenkin hyvin pitkätukkaisella kitaristi Liz Buckinghamilla hyvin hallussa. Rumpali Simon Poolen toiminnasta en sijainnistani johtuen nähnyt muuta kuin aivan lopuksi yleisöön lentävät kapulat, jolloin yhdestä saatiin täydellinen koppi. Electric Wizardin perustajajäsen Jus Obom veti biisit aika monesti eri tavalla kuin levyillä. Vaikutti siltä kuin hän olisi kuullut biisit aivan liian monta kertaa ja näin toisi niihin jotain uutta ja vain itseään kiinnostavaa. Näin näyttää tosin usein käyvän artisteille.

Witchcult Todayn” ja ”Satanic Rites of Drugulan” lisäksi samalta ”Witchcult Today” -albumilta myös soitettiin ”The Chosen Few”. Määrällisesti tältä levyltä soitetiin siis eniten kappaleita. Puolituntisen esityksen aikana oli muuten hyvää vaihtelua levyjen välillä. Olisin helposti voinut kuunnella paljon pidempäänkin Electric Wizardin tuotantoa. Biisejä soitettiin usein yhteen niin, että taputukset tulivat edeltävän biisin loppuvetojen päälle, jolloin on yleensä mielestäni aika paska taputtaa, sillä haluan kuulla myös biisien loput ja vaihdot. Tauot siis puuttuivat, mikä saattoi saada osan yleisöstä hämääntymään suosionosoitusten suhteen.

Perinteisille encoreille doom-legenda on liian cool, ja uudellensoitto olisikin ollut heiltä merkki tylsästä kaavoihin kangistumisesta. Se olisi ollut jopa esitykselle haitallista vakuuttavan ”Funerapoliksen” jälkeen, jossa “nuclear warheads ready to strike / this world is so fucked / let’s end it tonight” -säkeiden runsaan toistamisen aikana näin elämäni sairaimmat strobovalot. Ne kestivät pitkään ja saivat todellisuudentajuni hetkeksi katoamaan. Aloin jo miettiä, että vaikka ei olisi epilepsiaa niin tästäkin voisi tulla Drugulalle ruumiita. Osa yleisöstä katsoikin alkuvalojen jälkeen lattiaa kohti. Buckingham jatkoi soittamista lopulta lavan lattialla maaten. Rumpukapulat heitettiin yleisöön, ja Osbom lausui biisin viimeisen sanan “fuck.” Hieno lopetus.

 

     Settilista:

  1. Witchcult Today
  2. Black Mass
  3. Return Trip
  4. See You in Hell
  5. Incense for the Damned
  6. Satanic Rites of Drugula
  7. Dopethrone
  8. The Chosen Few
  9. Funeralopolis

 

Kuvat: Aj Johansson