Fanien ylistämistä, muiden kuittailulle nauramista ja settilistan pyörittämistä – Haastattelussa Five Finger Death Punchin Zoltan Bathory

Five Finger Death Punch kuuluu niihin yhtyeisiin, jotka eivät juurikaan esittelyä kaipaa. Yhtye on ollut melkoisen myllerryksen keskellä, kun nokkamies Ivan Moody lähetettiin vieroitukseen ja myöskin levy-yhtiön kanssa oli pieniä ongelmia. Nyt FFDP on kuitenkin tullut takaisin voimakkaampana kuin koskaan – ja vieläpä uuden albumin kera. Yhtyeen seitsemäs albumi ”And Justice For None” julkaistaan 18.5., ja Kaaoszine saikin puhelinyhteyden yhtyeen kitaristiin Zoltan Bathoryyn ja kyseli hieman kuulumisia.

Moikka! Miten menee? Millaisia valmisteluita olette tämän uuden albumin julkaisua varten tehneet?

Zoltan: Olemme valmistautumassa albumin julkaisuun ja kuvaamme musiikkivideota. Tällaisia valmisteluita olemme tehneet. Alkuvuosi on ollut leppoisa, mutta tiedämme, että loppuvuosi tulee olemaan todella kiireinen. Ja kun se hullun mylly alkaa, kaikki on valmiina.

Viime vuosi oli hulluin ja isoin vuosi bändille tähän asti, sillä se oli uramme tähänastisin huippukohta. Samalla se oli kuitenkin ehkä myös kaoottisin vuosi, mitä meillä on ollut. Meillä oli levy-yhtiön kanssa painimista ja jouduimme lähettämään laulajamme (Ivan Moody) vieroitukseen, jossa hänen piti raitistua, mikä oli hyvä juttu, koska hän on mahtava mies.

Five Finger Death Punch @ Hartwall Arena

Okei, itse asiassa Chrisia kun soititte Helsingissä ja törmäsin sattumalta Ivaniin jäähallin käytävällä, joka vaikutti varsin pirteältä ja hyväntuuliselta. Ilmeisesti hän voi tällä hetkellä varsin hyvin?

Zoltan: Joo, hän oli koko sen kiertueen ajan täysin raitis. Meillä oli yksi Euroopan kiertue, jossa Ivan alkoi tavallaan murtua. Hän paini alkoholiongelmansa kanssa, eikä hän yksinkertaisesti pystynyt enää lopettamaan. Ja kun huomasimme tämän, ettei nyt ole enää kyse valinnasta, meidän oli pakko pysähtyä ja sanoa, että ”kaikki haluavat hoitaa kiertueen loppuun, mutta tässä tapauksessa henkesi menee kiertämisen edelle. Olet veljemme, mutta emme kyllä anna sinun myöskään kuolla. Jos et halua itse tehdä päätöstä, me teemme sen sinun puolestasi.” Se oli sydäntä särkevää, mutta valitettavasti se oli vain tehtävä. Meidän piti kertoa hänelle, että on olemassa tärkeämpiäkin asioita tässä bändissä. Tärkeintä on se, että olet se, kuka olet – laulaja, joka tulee lavalle. Jos et pysty toimimaan niin, viemme laulajan roolin pois sinulta. Meidän oli pakko pelastaa hänen henkensä jollakin tavalla. Lopulta Ivan onneksi otti sen vakavasti ja tajusi itsekin, että ”en voi toimia näin, tämän on muututtava. Nyt alkaa olemaan kyse bändistäni, susijengistäni, joukkueestani, ja ennen kaikkea siitä, kuka minä olen.” Tämä puhe vaikutti Ivaniin, ja kesken kiertueen hän meni vieroitukseen.

Hyvä ystäväni Tommy Vext, jonka tunnen vuosien takaa, tuli tuuraamaan, jotta saatiin kiertue lopulta vietyä loppuun. Tommy pysyi matkassamme sen aikaa, että Ivan sai rauhassa olla vieroituksessa. Näin saimme siis viimeisteltyä kiertueen, vaikkakin fanit olivat hieman harmissaan, kun eivät nähneet Ivania. Ivan tuli sitten pian takaisin ja saimme tehtyä sitten toisen Euroopan kiertueen, joka tuli myös silloin Helsinkiin. Tämä oli se kiertue, jonka hän oli kokonaan selvänä ja bändimme soundasi paremmalta kuin koskaan. Se oikeastaan toimi, että pakotimme hänet valitsemaan, ja onneksi hän valitsi oikean vaihtoehdon, jonka johdosta hän on elossa. Hänellä on niin paljon annettavaa tälle maailmalle ja kaikki kääntyi parhain päin.

Ilmeisestikin myös kaikkien levy-yhtiön kanssa olleiden ongelmien jälkeen ”And Justice For None” tulee ulos 18.5. Kuinka suuri helpotus se oikeastaan on, että albumi on viimeinkin tulossa ulos?

Zoltan: Se on aina suuri helpotus. Olemme innoissamme varsinkin albumin nimestä, vaikkakin tämän albumin kohdalla oli myös vaikeita aikoja. Meillä oli tosiaan pientä vääntöä levy-yhtiön kanssa ja erimielisyyksiä heidän kanssaan, jotka lopulta saatiin sovittua, mutta tähän meni kuitenkin vuosi. Kun lopulta suostuimme ja myönnyimme levy-yhtiön tahtoon, Ivan heitti vitsinä vain, että ”And Justice For None”. Monet luulevat, että kopioimme Metallican ”..And Justice For All” -albumia. Aloimme vain nauramaan ja totesimme, että tämän pitäisi olla albumimme nimi. Toisaalta, pidämme myös yleisön suututtamisesta ja ajattelimme vain, että tästä tulee mahtavaa. He tulevat menettämään järkensä ja raivostuvat tästä.

Ja tulevat aivan varmasti vertaamaan sitä Metallicaan.

Zoltan: Niinpä, mielestäni se oli vain hauska idea. Siinä kannessa on maskottimme painamassa punaista nappia, mikä kuvaa sitä, että rakastamme nappien painamista ja ihmisten ärsyttämistä. Olemme aina olleet todella sarkastisia, ja jos tämä ei tuo tätä asiaa ilmi, niin ei sitten mikään. Se toimii naurettavalla tavalla, mutta meidän mielestämme se oli hauska juttu. Tämä oli se idea ”And Justice For None” -nimen takana.

Tosin, jos halutaan mennä vielä syvemmälle tähän nimeen, niin se oikeastaan kuvaa myös tämän maailman tilaa tällä hetkellä. Maailma on jakautumassa ja jokainen yrittää olla kovaäänisempi kuin toinen. Eikä yhdistelmää tästä ole. Emmekä edes yritä tavoitella tätä välimuotoa. Sellaista politiikka on – kompromissien tekemistä. Täytyy tehdä kompromisseja, jotka jokainen osapuoli hyväksyy. Mutta sinä et voi itse vaikuttaa niihin, eivätkä nämä aja tasapuolisesti kaikkien oikeuksia, sillä aina on joku joka ei ole tyytyväinen. Esimerkiksi jos tukee syöpälääkefirmaa, joillakin saattaa olla ongelmia heidän kanssaan.

Loppujen lopuksi albumin nimellä on selvästikin moniulotteisia merkityksiä.

Zoltan: Kyllä, ehdottomasti.

Julkaisitte juuri tältä uudelta albumilta ”Sham Pain” -nimisen kappaleen, jossa yritätte olla niin provosoiva kuin vain mahdollista. Aioinkin kysyä, että onko tämä tavallaan tarkoituksellista, että halusitte nostattaa Internet-vihaa niin paljon kuin vain mahdollista tällä biisillä ja noilla sanoilla?

Zoltan: Kyllä, avain vihastuttamiseen on siis ymmärtää systeemien rakenteita. Ei ole väliä, mitä aiot rakentaa tälle tielle. Se voi olla ihan mitä vain, mitä sinulla on tai missä olet paras, mikä lähtiessäsi jättää jäljen ja juhlistaa olemassaoloasi. Tulemme kuitenkin kaikki kuolemaan, eikä sillä ole niinkään mitään väliä, mitä teimme eläessämme.

Meidän maailmamme on sidottuna aikaan. Jos tämän sisäistää, niin ainoa tapa, jolla se ei aja meitä hulluksi tai surulliseksi, on pitää huumoria yllä. Luulen, että jokaisessa sattumuksessa on se humoristinen ja ironinen puolensa, ja kun sen löytää ja onnistuu vieläpä nauramaan niille, sinulla tulee olemaan onnellinen elämä. Mielestäni tämä on avain menestykseen ja tavallaan myös onnellisuuteen. Tämä itseasiassa näkyy kaikessa, mitä teemme.

Jos tarkastellaan ”Sham Painia”, se on oikeastaan monitasoinen kappale. Se sisältää kaikki elementit monitasoisessa paketissa, joka kertoo mitä bändi on tehnyt tai mitä on tapahtunut. Jollain tasolla se on myös eräänlainen aikakapseli, jos ajattelet sitä, miten meillä esimerkiksi oli ongelmia levy-yhtiön kanssa ja niin edelleen. Se johtaa myös siihen hetkeen, jolloin tajusimme, että jokainen vihaaja, joka mollaa meitä internetissä, kuitenkin puhuu meistä enemmän kuin toisista bändeistä, mikä on siis hyvä juttu. Jos en suututa ketään, tiedän, etten ole toiminut oikein. Haluan saada aikaan reaktioita, vaikka ne olisivat vihareaktioita, koska vaikka materiaalimme saisi ihmiset puhumaan paskaa meistä, sekin on edes jonkinlainen reaktio.

Uskotko kuitenkaan, että on olemassa myös ”huonoa” julkisuutta?

Five Finger Death Punch @ Hartwall Arena

Zoltan: On olemassa joitain puolustettavia asioita, mutta eivät nekään ole niin sanotusti sitä ”huonoa” julkisuutta. Kaikki julkisuus on pääosin hyvästä. Paitsi joissain tapauksissa, jos se liittyy sinuun tai siihen mitä olet tehnyt, koska on tiettyjä asioita, jotka vaativat moraalisen taistelun. Esimerkiksi eläinrääkkäys, sitä ei missään nimessä voi puolustaa, eikä se missään tilanteessa ole oikeutettua. Ja jos syyllistyt tähän ja se leviää median tietoisuuteen, se on silloin ”huonoa” julkisuutta, eikä sitä voi puolustaa. ”Huonon” julkisuuden ei siis määrittele se, mitä media kertoo, vaan se, mitä itse olet tehnyt. Jos media tai joku muu pilkkaa meitä, ainakin he puhuvat meistä, mikä on hieno juttu!

Kaikkien ei siis kuitenkaan tarvitse rakastaa sinua, eikä se ole edes mahdollistakaan. Heti, kun kerrot mielipiteesi ja seisot sen takana, moni eri mieltä oleva ihminen ei tämän vuoksi pidä sinusta. Ja tästä itseasiassa ”Sham Pain” oikeastaan kertoo. Loppujen lopuksi kaikki se negatiivinen julkisuus, jota olemme saaneet, on oikeastaan auttanut meitä.

Menestys ei toimi niin, varsinkaan bändien keskuudessa, että on vain rajattu määrä paikkoja, ja jos kyseessä on iso bändi, joka on vallannut monta paikkaa, on mahdotonta, että toiset bändit menestyisivät. Ja sitten kuulee sitä, että se on liian kaupallista tai että se on täyttä hevonkukkua. Kaupallisuus kattaa kuitenkin paljon asioita, mutta haluan korostaa, etten minä päätä, mikä on kaupallista ja mikä ei – vaan ihmiset päättävät sen. Loin vain jotain, josta miljoonat ihmiset pitävät ja he ostavat sen, niin olenko minä tässä se pahis? Tuotan musiikkia, joka ilahduttaa ihmisiä. Ei kuitenkaan ole ennustettavissa tai suunniteltavissa, miten ihmiset reagoivat. Olet vain muusikko ja kirjoitat vain musiikkia, ja kun toimit niin, ei sillä ole väliä, mitä muut ajattelevat. Jotkin ihmiset pitävät kaupallisesta musiikista, mutta on todella outoa, kun osa porukasta vetää siitä herneen nenään. Ei siinä vaiheessa voi muuta kuin todeta vain, että ”ei sinun ole mikään pakko kuunnella meitä, kuuntele jotain muuta – ei minua kiinnosta.”

Ivan on todella tunteellinen mies, toisin kuin minä, jota taas ei kiinnosta pätkän vertaa, mutta se taas linkittyy menneisyyteeni. Silloin, kun tulin Jenkkeihin, en puhunut englantia ja minulla oli kassillinen ruokaa ja kitara. Ne olosuhteet, joista tulin ja se elämä, jota elin siellä, suurimmalla osalla ei ollut tästä harmainta hajuakaan. Toiset katsoivat Mikki Hiirtä väritelevisioista, kun taas meillä oli mustavalkotelkkari, josta näkyi vain yksi kanava.

Ivan vain haluaisi jakaa nimmareita kaikille, mutta välillä pelkäämme, että ehtiikö hän bussiin tai lentokoneeseen ja seuraavalle keikalle. Meillä on siis aikatauluja, joita hän ei voi sietää, koska hän haluaisi vain olla ihmisten keskellä ja nimmaroida cd:tä. Sitten jonkun täytyy sanoa hänelle, että nyt on pakko jatkaa matkaa, koska pitää ehtiä bussiin tai lentokoneeseen. Tästä hän puhuu siinä kappaleessa.

Me rakastamme fanejamme, koska heidän ansiostaan voimme tehdä sitä, mitä nyt teemme. Mutta on sitten näitä toisia ihmisiä, jotka tuijottavat meitä lentokentillä, kun olemme faniemme ympäröimänä, eikä heillä ole harmaintakaan hajua, ketä me oikein edes olemme. Ja sitten he seuraavat faniemme esimerkkiä, alkavat tulla meitä kohti ja haluavat ottaa kuvia, joiden jälkeen he kysyvät meiltä, keitä me olemme. Vastaamme vain, että ”Fuck you! That’s who we are.” Tämä on todella ärsyttävää, koska ihmiset toimivat näin vain saadakseen siistin Instagram-kuvan ”jostain kuuluisasta”, jota eivät edes tienneet.

Kysyisin hieman myös tästä albumin musiikillisesta puolesta, sillä kappaleet vaikuttavat olevan hieman massiivisempia ja suunnattu enemmänkin vielä suuremmille areenoille, olenko oikeassa?

Five Finger Deathpunch

Zoltan: Kyllä vain, se oikeastaan on tullut tässä bändin kasvun myötä. Kun bändi aloittaa, niin laulujen aiheet käsittelevät erilaisia elämäntilanteita ja todennäköisesti pystyy hieman ennakoimaan millaisissa keikkapaikoissa tulee soittamaan. Kun pienet klubit vaihtuvat areenoiksi, se kyllä vaikuttaa myös biisienkirjoittamiseen, sillä silloin kirjoittaa biisejä hieman erilaisessa valossa. Kuitenkin haasteena tässä tulee vastaan se, että halutaan pitää se oma soundi, jolta Five Finger Death Punch kuulostaa. Samalla kuitenkin haluamme ehkä hieman myös kehittää sitä ja viedä eteenpäin. Täytyy kuitenkin pitää se tietynlainen kurssi päällä. Me emme esimerkiksi seuraavaksi voi julkaista täysin outoa fuusio jazz -albumia, koska fanimme saattaisivat olla vain että ”wtf justiinsa tapahtui.” Iron Maiden kuulostaa aivan Iron Maidenilta ja Judas Priest aivan Judas Priestilta ja niin sen pitäisikin olla – ikuisesti. Me voimme tuoda musiikkiimme vaikutteita muualta musiikista, ja tämä luo kuitenkin vapauksia esittää asioita eri valossa. Esimerkiksi en ikinä olisi uskonut, että southern-vaikutteet toimisivat, mutta ne itseasiassa toimivatkin yllättävän hyvin.

Uskon, että tämä albumi on hieman monimuotoisempi ja se sisältää erilaisia vaikutteita muualta. Kappaleemme muokkautuvat keikkapaikkojen mukaan, joten siinä olet kyllä oikeassa. Ja koska soitamme nykyään areenoilla, myös kappaleemme soveltuvat areenoilla soitettavaksi. Jos areenoille sopivia kappaleita soittava bändi meneekin pienelle klubille keikalle, se ei vain käy järkeen. Mutta jos esimerkiksi meidän pitäisi mennä klubille, jossa on 300 ihmistä, soittaisimme kaikista raskaimmat biisimme ja yllyttäisimme yleisöämme juhlimaan ja tekemään suurimman moshpitin ja tuhoamaan koko paikan. Soittaisimme todella hard core -keikan, koska keikkapaikan ylläpitäjät pyysivät sitä.

Kyllä se siis vaikuttaa biisinkirjoitukseen, että missä soitat tai kuka olet. Biisiä kirjoittaessa täytyy visualisoida mielessä, että 30 000 ihmistä laulaa tämän biisin eri kerroksia ja 300 ihmisen pitti pyörii. Se vaatii siis tietynlaisen mielentilan, että voi kirjoittaa areenoille sopivia kappaleita.

Kun sanoit, että jos soittaisitte klubilla, vaihtaisitte settilistaa. Vaihteleeko siis settilistanne riippuen siitä, missä soitatte? Eli siis, että teillä on areenakeikoille omat biisit ja klubikeikoille omat?

Zoltan: Jep. Me muutamme sitä myös sen mukaan, minkälaisten bändien kanssa soitamme. Esimerkiksi jos samalla festarilla olisi Slayer, Testament, Anthrax tai sitten muita raskaita bändejä, tietää vähän minkälaista porukkaa on tulossa katsomaan, ja sitten sen perusteella ottaa vähän raskaampaa materiaalia settilistaan. Meillä on todella monipuolinen skaala erilaisia kappaleita, ja voimme koota setin, jossa on todella nopeita ja aggressiivisia kappaleita, jotka innostavat enemmän thrash metal -faneja. Pyrimme kuitenkin myös säilyttämään kappaleiden monipuolisuuden, kun soitamme areenoilla, vaikkakin areenoilla soittavat yhtyeet ovatkin enemmän hard rock -yhtyeitä, kuten Def Leppard tai Scorpions. Me siis muokkaamme settilistaamme myös areenakeikkoja varten ja sisällytämme sinne 19 hittikappaletta, mikä on oikeastaan enemmän kuin ehdimme keikan aikana soittamaan. Eli voimme siis kasata täysin hittipitoisen settilistan, jos vain haluamme. Emme todennäköisesti tee niin, koska haluamme silti ylläpitää monipuolisuuttamme ja sitä, että on montaa eri makua yhden maun sijaan.

Mutta kyse on kuitenkin metallista ja eräänlaisesta kameleonttisoluttautumisesta, mikä näkyy myös studiossa. Taisinkin jo mainita aikaisemmin, että kirjoitamme lauluja poliittisista ja sosiaalista asioista ja mitä mieltä olemme niistä tai miten koemme ne. Toki myös elämämme ja asemaamme pääesiintyjäbändinä vaikuttaa siihen, millaisien lasien läpi näemme maailman. Lisäksi voimme käsitellä biiseissämme ihmismielen tunteiden kirjoa, johon jokainen pystyy samaistumaan. Se on itse asiassa aika lailla sitä, mitä me teemme ja siihen vaikuttaa se, keitä me olemme ja miten elämme elämämme.

Kiitos paljon, että teit tämän haastattelun kanssani ja kaikkea hyvää myös tuleviin kiertueisiin sekä tulevaan albumiin. Onko vielä jotain, mitä haluat sanoa suomalaisille faneillesi?

Five Finger Death Punch @ Hartwall Arena

Zoltan: Rakastamme teitä! Meillä on heti ensimmäisestä keikasta lähtien ollut todella loistavia keikkoja siellä. Meillä on ensin Amerikan kiertue, joka alkaa syyskuussa. Euroopan kiertuetta ei vielä ole kuitenkaan aikataulutettu, mutta luulen, että se ajoittuu loppuvuoteen, ehkä marraskuuhun tai joulukuuhun. Toisaalta on todella mahtavaa taas tulla soittamaan Suomeen, mutta samalla ketuttaa, koska haluaisin mieluummin tulla sinne kesällä. Aina, kun olemme olleet siellä, on ollut todella kylmä. Mutta tulemme takaisin, ja tämän albumin tiimoilta kierrämme kaksi vuotta. Jos marraskuu tai joulukuu ei nappaa kiertueaikataulun osalta, niin sitten tulemme varmasti tammikuussa tai helmikuussa. Silloinkin on kylmää, mutta olemme varmasti tulossa.

Jokaisella bändillä on ainakin yksi ankkuribiisi, joka on siis jokaisella keikalla soitettava biisi, meidän tapauksessamme esimerkiksi ”The Bleeding” tai ”Bad Company.” Ja koska meillä on niin monta hittibiisiä, monet fanit kyselevät meiltä, mitä biisejä aiotte vaihtaa settilistassanne. Jos taas vaihdamme jonkin biisin pois settilistastamme, tulee kyselyitä: ”miksi ette soittaneet sitä tai tätä biisiä?” Olemme siis oudossa asemassa, sillä meillä on liikaa hittibiisejä, 19 kappaletta, jotka kaikki tietää. Osa on kuitenkin vain jätettävä pois uuden materiaalin sekä sellaisten kappaleiden, joita itse haluamme soittaa, tieltä. Eli kun tulemme takaisin, meillä on hieman erilaisempi settilista, minkä vuoksi teidän on ymmärrettävä, että valitettavasti joidenkin lempparibiisien täytyi tippua sieltä pois uusien kappaleiden tieltä. Saamme olla vain rajatun ajan lavalla, ja useimmat fanit ovat innoissaan, että näkevät toisenlaisen setin. Ankkuribiisit ovat yhä edelleen mukana settilistassa, mutta muuten on uusi settilista, uusi show ja uudet kujeet. En malta odottaa, että näen teidän reaktiot!

Five Finger Death Punch Facebookissa

Kommentit