H.E.A.T oli nimensä veroinen Tampereen torstai-illassa

H.E.A.T Tampere Olympia-kortteli 2018

Juuri, kun ehdin ääneen harmitella Tampereen kohtaloa ainaisten viikkokeikkojen uhrina, tuli ruotsalainen H.E.A.T ja todisti, ettei päivällä ole niin väliä, kunhan yhtye on iskussa. H.E.A.T tarjosi torstai-iltaan Tampereen Olympia-korttelissa villit juhlat, joista ei puuttunut asennetta eikä hittejä.

Ennen illan päätähtiä lavaa lämmittivät paikallinen The Bitterlicks ja kuopiolainen Block Buster. Ensimmäinen bändi jäi omien aikataulujen jalkoihin mutta onneksi ennätin todistamaan Block Busterin varsin kelpoisaa esiintymistä. Kuopiossa osataan näköjään tehdä tanakan industrialin lisäksi myös erinomaista melodista rockia.

Block Buster Tampere Olympia-kortteli

Olin alussa huolissani yleisömäärän suhteen, mutta mokomat murheet haihtuivat sitä mukaa, mitä lähemmäksi kello tikitti H.E.A.T:n aloitusaikaa. Oli täysin selvää, mitä yhtyettä porukka oli pakkautunut katsomaan. Ja voi pojat minkälaisen illan ruotsalaiset järjestivätkään!

H.E.A.T pystyy tykittämään käsittämättömän vahvoja biisejä toisensa perään, ja yleisö selkeästi tuntee lyriikat ja elää täysillä mukana. H.E.A.T on todellakin stadion rokkia isolla rock ’n’ roll -asenteella, eikä ole väliä, minkä kokoinen lava on kyseessä, tai mikä viikonpäivä sattuu olemaan. H.E.A.T:n esiintyminen kulminoituu laulaja Erik Grönwallin hyperaktiiviseen olemukseen, jolla hän villitsee yleisön mukaansa. Olympia-korttelissa lava on yleisössä kiinni, mikä selkeästi sopi tälle energiselle rokkikukolle. Vai miltä kuulostaa crowdsurfing baaritiskille ja takaisin, tai sujahdus esiintymään suoraan yleisön keskelle?

Tampere rakastaa melodista rokkia, ja H.E.A.T on kaupungin yksi ehdottomia lemmikkejä. Biisit kuten ”1000 Miles”, ”Point of No Return” ja ”Beg Beg Beg” ovat huikeaa yhteislaulumateriaalia. H.E.A.T ei ole bändi, joka jättää lavan slovarilla vaan melkein kaksituntisen shown loppuun täräytetään vielä ”Inferno” ja pieni coverjami-sessio. Kiitos H.E.A.T! Me rakastamme teitä! Tulkaa pian takaisin.

Teksti ja kuvat: Outi Puhakka / OutoKuva