Melodeathia Mikkelistä maailmalle: haastattelussa Bloodred Hourglassin Jarkko Koukonen

Mikkeliläinen metallipartio Bloodred Hourglass julkaisee perjantaina 20. päivä lokakuuta järjestyksessään kolmannen albuminsa nimeltä ”Heal”. Yhtyeen uusi albumi on musiikillisesti hieman edeltäjiään suoraviivaisempi, tarjoten kuitenkin myös bändille tavaramerkiksi muodostunutta BRHG -soundia. Tavoitimme haastattelun merkeissä yhtyeessä äänihuuliaan venyttelevän Jarkko Koukosen, joka kertoi meille hieman albumista sekä yhtyeen suunnitelmista tulevaisuuden suhteen:

Terve Jarkko. Kuinkas syksy 2017 on otettu vastaan Bloodred Hourglassin leirissä?

Jarkko: Hyvää kuuluu, mutta kiirettä pukkaa edelleen. Vaikka levy on äänitetty ajat sitten, ja homma on niin sanotusti hyvällä mallilla, niin säätämistä on edelleen ihan helvetillinen määrä. On musavideoprojektia, kansitaidetta ja muuta levy-yhtiön suuntaan, eli aika hektistä. Mieluummin kuitenkin näin päin, kuin että mitään ei tapahtuisi.

Levyn julkaisuun on nyt tasan viikko aikaa, millä fiiliksillä sitä kohti?

Jarkko: Fiilis on ihan todella hyvä, haastatteluita on tehty melko paljon. Yhdestäkään biisistä ei ole tullut yhtään paskaa kommenttia, ja koko ajan on ollut vahva luotto, että ollaan tehty hyvä levy. Vähän alkaa olla jo jännitystä ilmassa, joten kiva saada kohta kommenttia isommaltakin yleisöltä. Itsehän sitä levyä on vaikea arvioida, vaikka artistina yritän olla itsekriittinen.

Uuden albumin nimi on ”Heal” ja se on siis yhtyeen kolmas levy. Yleensä puhutaan kolmen albumin kirouksesta, joka on sellainen vedenjakaja tuotannossa. Koetko, että te olette bändinä jo löytäneet sen tyylin ja musiikillisen linjan, mitä haluatte tehdä?

Jarkko: Sanoisin, että kyllä se linja tuossa edellisellä ”Where the Oceans Burn” -levyllä napsahti kohdilleen, mikä se meidän signature-soundi on. Sitä on aika lailla noudatettu, eikä hirveän suuria poikkeuksia siihen olla tehty. Se oli kuitenkin se levy, millä saatiin hyvää pöhinää aikaan Euroopassa, eikä hyvää kannattanut hirveästi lähteä muuttamaan. Toki sinne sen verran uusia jippoja ja koukkuja saatiin upotettua, että uusi matsku on freesiä, eikä jäädä toistamaan itseämme.

Uuden albumin tyyliä varten ei oikeastaan käyty mitään erillistä keskustelua, joka johtuu ehkä siitä, että biisienrakennusmentaliteetti on vähän sellainen, että Antti ottaa kitaran käteen ja katsotaan, mitä tulee. Ja sitten kun niitä biisejä alkoi sieltä tulemaan, niin ei niitä oikeastaan ehditty edes juuri kommentoida, kun niitä oli jo niin hyvä läjä, että päästiin valkkaamaan parhaat päältä. Valittiin sieltä ne meidän kuuloiset biisit – koska hyvä linja on löytynyt, niin ei siitä paljon haluttu lähteä tässä vaiheessa poikkeamaan.

Mainitsit pöhinän nimenomaan Euroopassa. Onko tämän albumin myötä tarkoitus laajentaa vielä lisää sinne suunnalle ja päästä keikkailemaan?

Jarkko: Karu totuus on, että meidän musiikkimme markkinat ovat siellä. Monia hyviä bändejä niittää mainetta siellä tällä hetkellä, ja kyllä se toimii motivaattorina myös meille. Sinnehän se on mentävä, jos tässä eteenpäin halutaan, ja onhan se mielenkiintoinen kenttä. Mitään tarkkaa ei ole vielä sovittuna, mutta pyritään jatkamaan siitä mihin jäätiin.

Mehän ei olla käyty vielä Keski-Euroopassa ollenkaan, eli sinne on mentävä senkin takia. Sosiaalisen mediankin puolella jengi jo vaatii, että sinne olisi liikuttava, koska noin 70-80 prosenttia meidän paita- ja levytilauksista tulee tällä hetkellä Keski-Euroopan suunnalta. Ensimmäinen rundi siellä on kuitenkin semmoinen näyttäytyminen, toivotaan, että se saadaan kivuttomasti menemään.

Muistatko vielä, kun soititte ensimmäisen keikan Suomessa? Missä se tapahtui ja oliko yleisöä?

Jarkko: Se oli sellainen mesta kuin Vehmaskylä ja Myry-lava, missä on aikanaan järjestetty lavatansseja. Se oli 2007 kesä ja meillä oli just ensimmäinen demo tullut, ja Mikkelissä se herätti jopa huomiota. Oli siellä ehkä pari sataa ihmistä katsomassa, ne oli jaksaneet ajaa yli kymmenen kilometriä sinne keskelle korpea katsomaan, että mistä tässä on kyse. Jos joku keikkataltiointi siitä vielä löytyisi, niin varmaan herättäisi suurta hilpeyttä nyt. Ei siinä tekemisessä mitään tolkkua tietenkään ollut.

Uusi albumi kantaa siis nimeä ”Heal”. Minkälaisilla teemoilla siinä liikutaan?

Jarkko: On siellä hyvin semmoinen jalat maassa -henkinen mentaliteetti, mitä tulee teksteihin. Toki siellä on oman elämän kerronnallista settiä ja vähän kantaa ottavampaakin tekstiä, kotisivuille avataan tarkemmin teemoja. Maanläheinen ja ihmettelevä meininki kaikkiaan. Yhteiskunnallisista asioita yksittäiset tapahtumat ei siellä kauheasti kuulu, mutta se suuri kokonaisuus, että kaikki on menossa päin helvettiä – ehkä meidän kannanotto on semmoinen aika yleismaailmallinen.

Mistä nimi ”Heal” tulee?

Jarkko: Se oli sellainen sana, joka alkoi toistua demovaiheessa siellä teksteissä paljon, varmaan ainakin kolmessa tai neljässä biisissä. Se on kuitenkin lyhyt ja ytimekäs sana, siinä missä ”Where the Oceans Burn” on jotain ihan muuta. Se vaan nousi yhdeksi vaihtoehdoksi, ja aika nopeasti vakiintui, aika hyvin se kuitenkin kuvastaa levyn teemoja.

Kuinka paljon mietitte biisien järjestystä, ja minkälainen merkitys sillä on nykyisin, kun esimerkiksi Spotifyssä ihmiset kuuntelevat biisin sieltä ja toisen täältä? Mitä mieltä ylipäätään olet näistä stream-palveluista, kuten Spotifystä, näin nuorehkon bändin perspektiivistä?

Jarkko: Kyllä sillä on valtava merkitys meille. Edellinen levy oli kokonaisuus levynä, mutta tälle levylle tulleet biisit ovat enemmän yksittäisiä biisejä. Todettiin, että pistetään vahvimmat veisut sinne kärkeen. Biisijärjestystä miettiessä tuntui monta kertaa, että ei tämä toimi, ja järjestystä vatvottiin ja vatvottiin. Biisijärjestykseen takerruttiin yllättävän paljon, ja onneksi se lopuksi kaikkien mielestä loksahti kohdilleen.

Stream-palvelut ylipäätään on vähän kaksipiippuinen juttu. Korvauksethan niistä on aivan onnettomia, varsinkin pienelle bändille, jolle joka ikinen euro olisi tärkeä, että hommaa pystyisi viemään mahdollisimman hyvin eteenpäin. Toisaalta pitää myös muistaa se, miten helposti streamien avulla saat sitä musiikkia kuunneltavaksi toiselle puolelle palloa, muutaman klikkauksen kautta. Hyvässä ja pahassa se on vaan sellainen asia mikä on nykypäivää, ja siihen on vaan sopeuduttava.

Teiltä on tulossa myös musiikkivideo pian. Kuinka tärkeänä pidät videoita bändeille nykypäivänä, kun YouTube on oikeastaan ainoa esityskanava niille?

Jarkko: Olen varmaan itse meidänkin bändissä se jätkistä, joka jaksaa vielä kiinnostua videopuolesta. Minusta on mukavaa toteuttaa sitä omaa visiota musiikin ulkopuolella, ja olen myös aina nauttinut videoproggisten tekemisestä.

Jengin mielenkiinto videoita kohtaan ylipäätään on ehkä vähän laskenut, eivätkä bändit välttämättä jaksa enää tehdä videoita. Yleisö puolestaan ei jaksa YouTubesta tuijottaa mitään keskivertobändien videoita, kyllä ne on ne isot jättiläiset, jotka vetää miljoonia toistoja videoilla. Tämäkin on aika kaksipiippuinen juttu, mutta itse tykkään edelleen touhuta videoita, ja olen sitä mieltä, että hyvä musiikkivideo on yksi parhaimpia käyntikortteja bändille. Omasta nuoruudesta mieleen on jäänyt ehkä Machine Headin ”Davidian” -video, onhan se nyt aivan jäätävän kova pätkä.

Palatakseni vielä sosiaaliseen mediaan ja kommentointiin esimerkiksi YouTubessa, seuraatteko bändinä esimerkiksi sitä, mitä jengi kommentoi teidän videoihinne ja biiseihinne?

Jarkko: Kyllä seurataan, esimerkiksi bändin sähköpostiin tulee suoraan ilmoitukset YouTube-kommenteista. Henkilökohtaisesti en voi sanoa, että olisi sellainen don’t give a fuck -mentaliteetti. Negatiivista palautetta ei onneksi ole hirveästi tullut, ja konstruktiivista kritiikkiä lukee ehkä ihan mielellään. Hirveästi en ole joutunut lukemaan sellaista paskakritiikkiä, siltä on säästynyt aika hyvin. Sellaiset kommentit on lähinnä surkuhupaisia, eihän niitä voi ottaa kovin vakavasti.

Vielä hiukan levyn lauluista, oliko niiden kanssa jotain ideaa, että lähdettäisiin kokeilemaan jotain uutta linjaa?

Jarkko: Toki sitä jatkuvasti haluaa kehittyä ja viedä juttua eteenpäin, mutta aika selkeästi tiedän, mihin itse pystyn ja mihin en. On meillä se visio, että jos lähdetään vetämään kovaa ja korkealta, niin sen pitää myös toimia hyvin, että se kannattaa. On siellä jotain cleania ja puhelaulua ja muita variaatioita. Lauri kitarassa laulaa myös taustoja, ja häntä on hyödynnetty lähes joka biisissä.

Ehkä itselläni oli se ajatus levyä tehdessä, että halusin imeä referenssejä siihen mahdollisimman laajalta sektorilta, että vaikutteita tulisi muualtakin kuin metallikentältä. Alkuaikoihin verrattuna mukaan on tullut musiikillisesti raskaampia tekijöitä, mutta myös muun muassa 30 Seconds to Mars, Bring Me The Horizon ja jopa Jenni Vartiainen ovat inspiroineet.

Levyn julkaisun jälkeen edessä on siis myös kiertue. Onko tarkoitus laittaa paljon uusia biisejä settilistaan?

Jarkko: Kyllä sinne pyritään uutta matskua soluttamaan. Ensi kuussa alkaa vähän intensiivisempi treenikausi, että päästään testaamaan, mitkä uudet biisit siellä toimivat. Mielenkiintoista toki myös kuulla jengiltä palautetta, että mitkä biisit sieltä nousevat.

Mitä mieltä olet tällä hetkellä Suomen keikkatarjonnasta ja keikkapaikoista?

Jarkko: Yleisön määrä riippuu todella paljon paikkakunnasta. Välillä ajellaan pitkiä matkoja keikalle, jossa on vain muutamia kymmeniä ihmisiä yleisössä, mutta sitten esimerkiksi Helsingissä on aina paljon porukkaa keikoilla. Toki keikkapaikkoja puuttuu, mutta kyllä Suomessa tilanne on kuitenkin aika hyvä: kun bändi saavuttaa tietyn statuksen, niin keikkapaikkoja löytyy ja porukkaa tulee katsomaan vähän pidemmänkin matkan päästä.

Me ollaan bändinä ehkä juuri nyt siinä välimaastossa, että rahkeet ei vielä ihan riitä täyttämään isoimpia lavoja, mutta se on totta kai tavoite. Sitten voi olla tyytyväinen, että on saavutettu jotain. Toivotaan, että hommat taas boostautuu uuden levyn myötä. On vaan tehtävä hyviä biisejä ja jatkettava eteenpäin, se on ihan yhtä kivinen tie kaikille.

Kiitos haastattelusta! Haluatko loppuun sanoa jotain Kaaoszinen lukijoille?

Jarkko: Kieputtakaa levy ja videot läpi, jos ei levyhyllyyn asti, niin Spotifystä ainakin!

https://www.facebook.com/bloodredhourglass/

BLOODRED HOURGLASS – ”HEAL” -LEVYNJULKAISUKIERTUE 2018
17.1. Turku, Gong
18.1. Tampere, Klubi
19.1. Jyväskylä, JKL Metal Festival
20.1. Helsinki, Metal Crane Festival
27.1. Oulu, Hevimesta
1.2. Kuopio, Henry’s Pub
2.2. Seinäjoki, Bar 15
3.2. Nivala, Tuiskula
9.2. Hämeenlinna, Suistoklubi
10.2. Mikkeli, Wilhelm Public House

Yhtyeen perjantaina ilmestyvän albumin voit ennakkotilata tästä.