Norjan progemaisterit kajauttavat ilmoille maukkaan viidennen kokopitkän – lautasella Communicin ”Where Echoes Gather”

Osaavat ne norjalaiset ilmeisesti tehdä muutakin kuin syödä turskaa ja tehdä metsiköissä black metal -videoita corpse paintit naamassaan. Communic on tästä erittäin pätevä elävä todiste. Edellisestä levystä on toki aikaa jo vuosia (2011), mutta kun tällaista materiaalia laitetaan yhdeksän biisin verran pihalle, niin kyllähän se useamman wannabe-muusikon silti vetää hiljaiseksi. Tai niin hiljaiseksi kuin itkun säestämä niiskuttaminen antaa myöten.

Levy suorastaan pursuaa nerokkaita riffejä – jos en paremmin tietäisi, niin meikäläisen päähän ei mahtuisi ajatus, että kyseessä on vain kolmen miehen orkesteri. Ja pääni kokoa voi verrata jotakuinkin Paavo Väyrysen vastaavaan, joten kyllä sinne suhteellisen paljon ajatuksia mahtuu. Näiden ajatusten laadullisen puolen jätän kommentoimatta.

Mikäli kyseessä ei ole ennestään tuttu pumppu, niin Communic on jotakuinkin sekasoppa power metal progea (enpä olisi koskaan uskonut moista termiä käyttäväni) ja raskaampaa niska-hartiaseudun fysioterapiaan johtavaa voimistelua. Herrasmiehet rikkovat ajoittain sen verran paljon kaikkia mahdollisia sääntöjä, että Juhla Mokkaa juodaan arkisin ja Sunnuntai-vehnäjauhoista leivotaan lauantaisin.

Levyllä ei kuulla ördeä, sillä Oddleif Stensland vetää koko kiekon puhtailla vokaaleilla – ja tyylillä vetääkin. No, olisihan toki aina mukava saada kunnon mursukarjumista johonkin väliin… (Karjuvatko mursut, en minä, helvetti, tiedä. Täytynee katsoa enemmän Avaraa luontoa, jotta näissä eläinvertauksissa olisi edes joskus jotain järkeä). Mutta eipä edellä mainittua ehdi jäädä kaipaamaan, kun huomio tuppaa kiinnittymään instrumentaaliseen mestarointiin vokaalien toimiessa lähinnä bändin neljäntenä soittimena.

Sen verran kieroutuneita juttuja levyllä riittää, ettei kiekosta saa tekemälläkään kertakäyttötavaraa. Mikäli haluat saada tekeleestä mahdollisimman paljon irti, joudut pyörittelemään teosta todennäköisesti lautasella useampaan otteeseen. Ei sillä, että se olisi millään tavalla vastenmielinen tehtävä. Soundimaailma on todella täyteläinen, miksaus erittäin maukas, ja kaiken lisäksi isännät ovat melkoisia seppiä instrumenttiensa parissa. Vaikka kiekosta välillä paistaakin läpi monivivahteinen tahtilajiproge, kiekon kuuntelusta selviää vallan mainiosti ilman taskulaskinta.

Kuten nohevimmat kuuntelijat voivat kappalelistasta päätellä suurin osa kappaleista on vahvasti teemallisia biisipareja, jotka ovat toisilleen enemmän tai vähemmän jatkumoita. Sekaan mahtuu loistavia osioita, mutta keskittyminen herpaantuu ajoittain väkisinkin biisin muuttuessa lähinnä sopivaksi taustamusiikiksi. Sovituksellisesti olisin toivonut eepoksiin muutamia muutoksia, mutta ehkäpä siitä löytyykin syy siihen, että nämä herrat ovat tehneet musiikkia vuodesta 2003, ja minä … en.

8-/10

Kappalelista:

  1. The Pulse of the Earth (Part 1 – The Magnetic Center)
  2.  The Pulse of the Earth (Part 2 – Impact Of The Wave)
  3.  Where Echoes Gather (Part 1 – Beneath The Giant)
  4.  Where Echoes Gather (Part 2 – The Underground Swine)
  5. Moondance
  6. Where History Lives
  7.  Black Flag Of Hate
  8.  The Claws Of The Sea (Part 1 – Journey Into The Source)
  9.  The Claws Of The Sea (Part 2 – The First Moment)

Lyriikkavideo levyn kolmosraidasta ”Where Echoes Gather (Part 1 – Beneath The Giant):

 

Teksti: Jani Moilanen
Oikoluku: Johanna Ania

Kommentit