Harva yhtye tekee paluuta 18 vuoden levytystauon jälkeen. Refused on poikkeus. Refused on muutenkin poikkeus; bändi oli aikoinaan olevinaan hardcorea, mutta muotoili oman lokeronsa uusiksi ja loppujen lopuksi teki täysin genretöntä ja uraauurtavaa musiikkia. Uuden, ”Freedom”-nimisen albumin singlet antoivat viitteitä siitä, että taiteellisia vapauksia on otettu tälläkin kertaa vaikka miltä suunnalta, joten odotukset levyä kohtaan olivat pelon- ja innonsekaisia.

Levyn kansi muistuttaa grafiikaltaan vuoden 1997 mestariteosta ”The Shape Of Punk To Come”. Hyvä, jotain tuttua sentään! ”Elektra” kuulostaa alusta asti takuuvarmalta Refusedilta ja vokalisti Dennis Lyxzénin karjuessa mikrofoniin ”Nothing has changed!” uskaltaa fani huokaista helpotuksesta. Tunne kestää kuitenkin vain reilut kolme minuuttia, kunnes ikään kuin kuolleista herännyt ja osittaisen aivoimplantin vastaanottanut vanha tuttu alkaa esitellä uusia puoliaan.

Uusissa biiseissä on puhtaita lauluja ja simppeliä keskitempoista groovea. On vaikea sanoa onko bändistä tullut seesteinen vanhetessaan vai sivistynyt tyylikkäämmäksi. Viimeistään mainio ”Françafrique” antaa sinänsä ymmärtää, että uutta ”Coup D’etat”:a on turha odottaa. Lähimpänä vanhaa Refusedia on ”Thought Is Blood”, jonka riffeissä on vielä punk-rähinää jäljellä. ”Destroy The Man” seilaileekin taas vähän ihmeellisemmillä merillä ja on yksi levyn parhaita paloja.

Levystä kuulee selvästi sen, että vokalisti Lyxzén on tässä välissä tehnyt uran myös The (International) Noise Conspiracy –kokoonpanolla. ”Freedom” onkin jonkinlainen näiden bändien fuusioitumisen lopputulos, jossa on välillä kuultavissa jopa ilmeisiä viittauksia Refusedin vanhojen biisien riffeihin. Uudet biisit, vaihtoehtorockin ja milloin milläkin höystetyn hardcoren risteytykset toimivat hieman tapauksesta riippuen hämmentäen tai alusta saakka päätä nyökyttäen.

Maailma tarvitsee lisää Refusedin kaltaisia genrettömiä bändejä. Muusikoita, jotka ovat lintsanneet kouluaikoina musiikintunnit tehdäkseen omaa musiikkia. Jokaisen bändin tulisi aidosti pyrkiä löytämään oma luontainen soundinsa ja antaa muiden yrittää lokeroida. Refusedia ei voi lokeroida. ”Servants Of Deathin” voisi tanssia Michael Jacksonin muuveilla, sen verran popilta uusi levy äärimmillään kuulostaa. Edellinen lause kuulostaa kamalalta, mutta jos nyt vielä uskallat kuunnella uuden levyn, tulet yllättymään positiivisesti.

9/10

Kappalelista:

1. Elektra
2. Old Friends / New War
3. Dawkins Christ
4. Françafrique
5. Thought Is Blood
6. War On The Palaces
7. Destroy The Man
8. 366
9. Servants Of Death
10. Useless Europeans

Teksti: Antti Kailio