Timo Rautiainen & Trio Niskalauskaus -yhtyeen päivitetty elämäkerta on lukemisen väärti

Timo Rautiainen & Trio Niskalaukaus lukeutui omalla kohdallani niihin yhtyeisiin, jonka tuotannosta tunsin vain pintaraapaisuja. Siksi kirjaan tarttuminen tuntui tärkeältä pelkästään oman tietämättömyyden tähden. Timo Isoahon ja Matti Riekin kirjoittama kirja onnistuikin hyvin täyttämään sivistyksessäni ammottavan aukon sekä valottamaan enemmänkin.

Opus lähtee liikkeelle sieltä mistä sopii olettaakin, eli yhtyeen juurista. Kirjan alussa esillä ei kuitenkaan ole Timo Rautiainen & Trio Niskalaukaus, vaan sitä edeltänyt Lyijykomppania, joka kirjan perusteella tuntuu huomattavasti amatöörimäisemmältä ja päämäärättömämmältä projektilta. Lyijykomppanialla on silti oma merkityksensä nykyisen yhtyeen kannalta, sillä se auttoi osaltaan muovaamaan Timo Rautiainen & Trio Niskalaukaus -yhtyettä sen näköiseksi, mitä se tänä päivänä on.

Isoaho ja Riekki ovat onnistuneet kirjoittamaan kirjasta sujuvan lukukokonaisuuden, jota ei vaivaa samoihin asioihin palaaminen tai epäjohdonmukaiset dialogit. Kirja rakentuu pitkälti yhtyeen haastattelujen varaan, mutta mukana on myös sen aikaisten levy-yhtiön työntekijöiden, sanoittajien kuin muidenkin läheisten yhteistyökumppaneiden lausahduksia. Usein nämä osuudet on erotettu muusta tekstistä erillisiksi kokonaisuuksiksi, joten ne pääsevät mainiosti esiin. Mielenkiintoisimpiin haastatteluihin lukeutuvat Tuomas Holopaisen ja Jarkko Martikaisen sanomiset, joista jälkimmäisellä on ollut suuri vaikutus yhtyeeseen.

Olen lukenut pääasiassa ulkomaalaisten yhtyeiden ja artistien elämäkertoja, joten lukukokemuksena ”Trio Niskalaukaus” oli aivan toista maata. Toisin kuin monet ulkomaalaiset yhtyeet, tämä kirja tuo esille maanläheisen ja helposti lähestyttävän yhtyeen, joka on onnistunut pitämään jalat kiinni maan kamarassa. Siitäkin huolimatta, että yhtye on ollut äärimmäisen menestynyt 90-luvun lopussa ja 2000-luvun alussa ennen lopettamispäätöstään. Yhtyeen jäsenet ovat tuoneet avoimesti esille omia tuntemuksiaan, minkä seurauksena lukijan on helpompi ymmärtää yhtyeen tekemisiä. Esimerkiksi vaikka se, miksi yhtye lopetti uransa huipulla ja myös se, miksi yhtye herätettiin henkiin uudelleen, vaikkei niin ollut alun perin tarkoitus.

Isoahon ja Riekin kirjoittama kirja ilmestyi ensimmäisen kerran syksyllä 2003, jolloin Timo Rautiainen & Trio Niskalaukaus -yhtyeen tulevaisuus oli epävarmaa. Itse en ole lukenut vuoden 2003 teosta, mutta kirjoittajien mukaan päivitys on ollut paikallaan: kieliasua on ehostettu, lukukokemusta tehty sujuvammaksi ja tummanpuhuvien kuvien sijaan on otettu myös värikkäämpiä yksilöitä mukaan. Toki pituuttakin on tullut lisää reilut kuusikymmentä sivua, kun yhtye teki paluun vuoden 2017 alussa. Vaikka en pystykään vahvistamaan edellä mainittuja asioita omien kokemuksieni kautta, en epäile Isoahon ja Riekin sanoja. Jo itse kirjan teksti samoin kuin kuvakollaasit puhuvat puolestaan.

Kokonaisuudessaan Timo Rautiainen & Trio Niskalaukaus -yhtyeestä kirjoitettu päivitetty versio on mainio lukukokemus. Kirjassa pureudutaan mukavan syvälle, kuullaan tasapuolisesti kaikkia sen jäseniä, ja huumorinkukkakin kukkii sen verran, että nauruhörähdyksiltä ei voi välttyä. Mikäli Timo Rautiainen & Trio Niskalaukaus -yhtye on sinulle suhteellisen tuntematon, tulet yllättymään useaan otteeseen siitä, mitä kaikkea yhtye on ehtinyt tehdä uransa aikana. Jos jotain jäin kirjalta kaipaamaan, niin se olisi voinut antaa hieman kattavamman kuvauksen Timo Rautiaisen soolotuotannosta. ”Trio Niskalaukaus” -kirja ei ole pinnallinen raapaisu, muttei myöskään raskas lukukokemus. Kirjalle voi antaa lukusuosituksen vaivatta.

9/10

Timo Rautiainen & Trio Niskalaukaus Facebookissa

Kirjoittanut: Aleksi Parkkonen

Kommentit