Aikamatka rock-musiikin kultakaudelle: nämä albumit täyttävät tänä vuonna 50 vuotta

Kirjoittanut Joonas Arppe - 3.1.2021

Aikamatkamme on tähän mennessä kattanut 10, 20, 30 ja 40 vuotta sitten julkaistut albumit, ja saapuu päätökseensä tänä vuonna 50-vuotista historiaansa julistavien classic rockin mestariteosten myötä. Katsauksemme 50 vuoden päähän kattaa useita rock- ja metallimusiikin ajattomien klassikoiden statuksesta nauttivia albumeja 70-luvun alkupuolelta. Nämä albumit täyttävät pian 50 vuotta:

1. The Rolling Stones – “Sticky Fingers”

Artikkeli jatkuu mainoksen jälkeenMainos päättyy

Rollareiden pankin räjäyttänyt Rolling Stones Records -debyytti, jolla yhtye otti ensi kertaa käyttöön John Paschen suunnitteleman Hot Lips -kielilogon. Albumi sisältää kuolemattomat The Rolling Stones -hitit “Wild Horses” ja “Brown Sugar”.

 

Artikkeli jatkuu mainoksen jälkeen
Mainos päättyy

2. Black Sabbath – “Master Of Reality”

Doom- sludge- ja stoner-genrejen kivijalkana pidetty “Master Of Reality” otettiin julkaisuvuonnaan 1971 huonosti vastaan. Sittemmin tuplaplatinaa myynyttä albumia pidetään kuitenkin tänä päivänä yhtenä maailman tärkeimmistä metallialbumeista.

 

Artikkeli jatkuu mainoksen jälkeenMainos päättyy

3. The Who – “Who’s Next”

Kitaristi Pete Townshendin visioiman multimedia-rock-ooppera Lifehousen jäämistöstä koottu “Who’s Next” sisältää kiistatta yhtyeen uran suurimmat hitit “Won’t Get Fooled Again”, “Baba O’Riley” ja “Behind Blue Eyes”.

 

Artikkeli jatkuu mainoksen jälkeen
Mainos päättyy

4. Led Zeppelin – “Led Zeppelin IV”

Yhtyeen jäsenkohtaiset symbolit esitellyttä neljättä studioalbumia pidetään Led Zeppelinin mestariteoksena. Virallisesti nimetön, “Led Zeppelin IV:nä” tunnettu albumi pitää sisällään mm. “Stairway To Heavenin”, “Black Dogin” ja “Rock N’ Rollin”.

 

Artikkeli jatkuu mainoksen jälkeen
Mainos päättyy

5. The Doors – “L.A Woman”

Blues-henkinen “L.A Woman” jäi laulajaikoni Jim Morrisonin viimeiseksi studioalbumiksi. Albumin päättävä “Riders On The Storm” kuitenkin ikuisti The Doorsin mystisen soundimaailman kuolemattomaksi osaksi rock-historiaa.

 

6. Alice Cooper – “Killer”

Alice Cooperin live-esiintymisiin useita kappaleita vakiinnuttanut “Killer” kiteytti yhtyeen aiempien tuotosten parhaat puolet yhteen pakettiin. “Desperadolla” Alice Cooper laulaa vain kuukausia ennen “Killerin” äänityksiä kuollesta Jim Morrisonista.

 

7. Deep Purple – “Fireball”

Vaikka “Fireball” ei Ian Gilliania lukuunottamatta saavuttanut Deep Purplen jäsenistön keskuudessa klassikkostatusta, se oli yhtyeen ensimmäinen Britanniassa listan kärkeen kohonnut albumi.

 

8. T-Rex – “Electric Warrior”

Käännekohta T-Rexin aiemmin folk-henkisellä uralla, ja prameileva glam rockin pioneeriteos. Kärkisingle “Get It On” nosti T-Rexin listan kärkeen Britanniassa, ja jäi yhtyeen ainoaksi top-10-hitiksi Yhdysvalloissa.

 

9. ZZ Top – “ZZ Top’s First Album”

Yli 50 vuotta levyttäneen ja maailmaa kiertäneen texasilaisen blues rock -trion debyyttialbumi. Kitaristilaulaja Billy Gibbons kertoi halunneensa vihjata albumin nimellä ettei “ZZ Top’s First Album” jäisi yhtyeen ainoaksi albumiksi.

 

10. Fanny – “Charity Ball”

Yhdysvaltojen ensimmäinen kaupallista menestystä saavuttanut kokonaan naisista koostuva rock-yhtye Fanny saavutti toisen albuminsa nimikkoraidalla “Charity Ball” ensimmäisen Billboard Top-40-hittinsä.

 

11. David Bowie – “Hunky Dory”

David Bowie siirtyi neljännellä albumillaan aiemmin “The Man Who Sold The Worldilla” esittellystä rock-soundista kohti taiteellisempaa ja popimpaa tulkintaa. “Hunky Dory” synnytti Bowie-klassikot “Life On Mars?” ja “Changes”.

 

12. America – “America”

American eponyymi debyyttialbumi nosti yhtyeen heti kättelyssä suuren yleisön suosioon. Listaykköseksi maailmalla noussut “A Horse With No Name” julkaistiin singlenä pian albumin julkaisun jälkeen, ja sisällytettiin kaikille myöhemille painoksille.

 

13. Nazareth – “Nazareth”

Skotlantilaisen Nazarethin levytysura alkoi hiljaisesti, eikä yhtye nauttinut suuren yleisön suosiosta ennen vuoden 1975 “Hair Of The Dogia”, mutta vuoden 1971 debyyttialbumi oli yhtyeen vielä tänäkin päivänä jatkuvan pitkän uran lähtölaukaus.

 

14. John Lennon – “Imagine”

Rauhaa ja rakkautta saarnaava “Imagine” oli John Lennonin sivuaskel “John Lennon/Plastic Ono Bandilla” kuullusta minimalistisesta sävellystyylistä. Ristiriidan turmelemaa maailmaa pohdiskeleva nimikkoraita on tänä päivänä yksi popmusiikin historian tunnetuimmista kappaleista.

 

15. MC5 – “High Time”

“High Time” oli 60-luvun vastakulttuurin sanaa saattaneen MC5:n viimeinen albumi. Yhtye hajosi pian albumin julkaisun jälkeen, ja viimeisetkin toivon rippeet MC5:n paluusta haudattiin vuonna 1991 laulaja Rob Tynerin mukana.

 

16. Johnny Cash – “Man In Black”

Albumi oli sisällöltään huomattavasti Johnny Cashin aiempaa tuotantoa poliittisempi. Cash kertoi albumin nimikkoraidalla pukeutuvansa esiintyessään mustaan merkkinä empatiasta vähäosaisempiaan kohtaan, ja “Man In Black” jäi lopulta laulajan pysyväksi lempinimeksi.

 

17. Funkadelic – “Maggot Brain”

Kitaristi Eddie Hazelin kymmenen minuutin kitarasoololla alkava “Maggot Brain” jäi alkuperäisen Funkadelic-kokoonpanon viimeiseksi albumiksi. Rolling Stone sisällytti albumin myöhemmin maailman 500 parhaan albumin listalleen.

 

18. Elton John – “Madman Across The Water”

“Madman Across The Water” oli “Friendsin” ja livealbumi “17-11-70:n” ohella kolmas Elton Johnin vuonna 1971 julkaisema albumi. “Madman Across The Waterin” megahitti “Tiny Dancer” on yksi laulajan uran tunnistetuimpia kappaleita.

 

19. Grateful Dead – “Grateful Dead”

Myös “Skull And Roses”- ja “Skull Fuck” -nimillä tunnettu livetupla sai nimensä levy-yhtiö Warnerin kieltäydyttyä julkaisemasta albumia kummallakaan edellämainituista nimistä. Yhtye kutsui albumin keskiaukeamalla fanejaan ensi kertaa myöhemmin tunnetuksi tulleella Deadhead-nimellä lähettämään kuvaamaansa materiaalia yhtyeelle.

 

20. Rory Gallagher – “Rory Gallagher”

Irlantilainen blues rock-kitaristi Rory Gallagher koesoitatti soolodebyyttiään varten mm. The Jimi Hendrix Experiencen rytmiryhmää Mitch Mitchellia ja Noel Reddingia. Kahteen belfastilaismuusikkoon, Wilgar Campbelliin ja Gerry McAvoyhin, päätynyt Gallager nosti tällä power trio-kokoonpanolla itsensä aikansa parhaiden kitaristien listan kärkipäähän.