Laadukas Nine Inch Nailsin ”Add Violence” -EP ei potki
Nine Inch Nailsin ”Add Violence” on sitä teiniangstista luopumisen jatkumoa, jonka vertailukohtina toimivat hyvin esimerkiksi ”The Downward Spiral” ja ”With Teeth”. Samaan tapaan ja ehkä vielä enemmänkin kuin ”With Teethissä”, ”Add Violencella” vihaisuus ja eksistentiaalinen kriisi ovat tehneet tietä entistä kypsemmälle ja kevyemmälle musiikille, jonka vihaisuus on vaihtunut rauhallisempaan ilottomuuteen. Pakkohan jopa Trent Reznorin oli lopulta aikuistua. Tietty pinnallisuus on silti teinimeiningeistä tallella.
”Add Violence” on osa kolmen EP:n sarjaa. Ensimmäinen ”Not The Actual Events” julkaistiin joulukuussa. Trilogian ensimmäinen osa on rehellisesti sanottuna huomattavasti kiinnostavampaa musiikkia kuin tämä nyt käsillä oleva. Ensimmäiseltä EP:ltä jo etukäteen julkaistu ”Burning Bright (Field on Fire)” pörisi upeasti. Hieno soundi kohtasi hyvän biisin. Myös rokkaava ”The Idea of You” toimi todella hyvin. Nämä osumat antoivat luvan odottaa vähän enemmän.
Popkoukut yhdistyvät ”Add Violencella” rosoiseen konesoundiin, ja lopputuloksena on selvästi Reznorin käsialaksi tunnistettava äänimaisema, joka ei ole millään tavalla huono. Siitä on silti hankala saada otetta. Yksittäiset kappaleet eivät meinaa jättää selkeitä toisistaan poikkeavia muistijälkiä lukuunottamatta levyn lopettavaa 11-minuuttista enemmän äänitaidetta kuin biisiä muistuttavaa ”The Backround Worldia”. Ikävä kyllä se toimii heikonlaisesti, kuuntelipa sitä musiikkina tai äänitaiteena. Kehittely on kyllä kiinnostavaa, mutta en vain saa tolkkua, mitä siitä pitäisi saada. Loputtomalta tuntuva samojen pätkien kierrättäminen ja hidas variointi menettävät kiinnostavuutensa nopeasti.
Mainos päättyy
”The Lovers” on elokuvallisuudessaan mielikuvitusta kutkutteleva, ja useamman kuuntelun jälkeen se paljastuu hienoksi teokseksi. Hiipivä rytmi ja rauhallinen piano tarjoavat ajatuksille siivet lentää. Kuiskailu ja puheraidat tukevat äänimaailman synkkää ja urbaania, hitusen futuristista tunnelmaa. Hiukan kesken tuntuu rakentelu vain jäävän. Biisin pituus on sopiva, mutta intensiteettiä sille kaipaisi enemmän.
EP on sen verran lyhyt, että se ei 27 minuutin soittoajallaan ehdi pelkistetystä tyylittelystä huolimatta puuduttaa. Kolmosbiisi ”This Isn’t The Place” tarjoilee juuri sopivasti sävyjä ja nyansseja pitämään kuulijan mukana. Tapahtuu sama kuin edellisen kappaleen kohdalla – homma aukeaa vasta monen kuuntelun jälkeen ja on silloinkin vähän siinä ja siinä. Siinä mielessä tämä ei ole mitään poppia. Logiikka tuntuu olevan silti se, että mitään ylimääräistä ei kuulijalle helpolla anneta.
Helpompi biisi ”Not Anymore” intoutuu sellaiseen aggressiiviseen, joskaan ei niin kovin aggressiiviseen, industrial-tyyliin, jota moni varmaan Reznorilta ja Atticus Rossilta odottaa. Yhtä tyypillisesti kuulijan haastamisesta innostuneelle Reznorille biisi loppuu äkkiä kuin seinään.
Mainos päättyy
EP ei ole huono ja mistä sitä tietää: ehkä ymmärrän kaiken tässä selittämättömäksi jääneen, kun trilogian kolmas EP ilmestyy. ”Add Violence” on taidolla ja pääpiirteissään oivaltavasti tehty. Nine Inch Nailsia se on äärimmäisen tunnistettavasti. EP palkitsee, jos sen jaksaa kahlata muutamaan kertaan läpi. Reznorin uraa seuraaville sekä koville NIN-faneille tämä on varmasti hyvää kamaa, mutta kovin mieleenpainuvia biisit eivät välttämättä ole.
6/10
Kappalelistaus:
1. Less Than
2. The Lovers
3. This Isn’t The Place
4. Not Any More
5. The Background World
Kirjoittaja: Pasi Huttunen
Mainos päättyy