Melankolista metalia – esittelyssä Scars of Solitude uuden singlen kera

Äänekoskelainen on vilahtanut silloin tällöin Kaaoszinen sivuilla niin levyarvioissa kuin eksoottisten merchandisejen muodossa, mutta kunnollinen esittely on jäänyt väliin. Kaaoszine tavoitti vokalisti-kitaristi Tuomon sähköpostin välityksellä:

Hei! Mitäs kuuluu? Kuinkas on mennyt?

Tuomo: Tällä hetkellä bändille kuuluu itseasiassa oikein hyvää. Tämä vuosi on kaikista metkuistaan huolimatta ollut meille oikeinkin touhukas. Ollaan päästy tekemään muutama hyvä keikka, treenattu paljon ja touhuttu uutta musaa. Ei olla lannistuttu, vaan pyritty sopeutumaan erikoisoloihin. Koko ajan saa vähän kuitenkin olla varpaillaan. Nytkin jouduttiin lauantaina perumaan keikka alle päivän varoitusajalla yhden jäsenen flunssaoireiden vuoksi. Ollaan kuitenkin vielä varovaisen toiveikkaita keikkailun suhteen tänä syksynä. Keikkojen järjestäminen ei ole vielä toistaiseksi tainnut suurempia katastrofeja aiheuttaa koronarintamalla eli erityisjärjestelyt ja ihmisten oma järjenkäyttö on purrut hyvin. Sanomattakin selvää, että ollaan aivan valtavan innoissaan myös uusien julkaisujen suhteen!

Katselin ettei teitä ole esitelty Kaaoszinen sivuilla, joten lähdetään siitä liikenteeseen. Omin sanoin jos kuvailisit, minkälainen yhtye Scars of Solitude on?

Tuomo: Scars of Solitude on suomalaisen kuuloinen bändi, jonka musan pääosissa on melodisuus ja melankolisuus. Meidän bändiin liittyy myös tietynlainen synkeähkö huumorielementti, joka on kaikista vahvimmin läsnä meidän keikoilla. Me ollaan bändinä aika tiivis nelikko, jolla menee hyvin ajatukset yhteen ja myös henkilökemiat kohtaavat hyvin. Meidän keikoilla saa viihtyä, pönöttää rokkipoliisina, itkeä tai nauraa. Ei tuomita!

Entäs yhtyeen historia?

Tuomo: Pikakelauksena bändi on viiden vuoden olemassaolonsa aikana kerennyt vaihtaa solistia ja kitaristeja jo pariin otteeseen, tehdä kohtalaisen nipun keikkoja ja julkaista yhden kokopitkän albumin ja jokusen sinkun vielä siihen päälle. Sanotaanko vaikka näin, että bändin olemassaolo vuoteen 2019 saakka oli melkoista räpellystä, mutta tämän nykykokoonpanon myötä hommalle löytyi oikeat uomat ja tekeminen on ollut suhteellisen vakuuttavaa sittemmin. Alkaa jo vähitellen naamastakin näkyä nämä rokkihommat.

Mistäs haette inspiraatiota biiseihin ja sanoituksiin? Minkälaisissa teemoissa lyriikat pyörivät?

Tuomo: Meidän biisit kertoo ihan oikeista asioista, eikä mistään vitun ritareista tai lohikäärmeistä. Biisit lähtee yleensä liikkeelle omasta kokemusmaailmasta tai jostain muualta läheltä. Inspiraatiota en ainakaan itse varsinaisesti hakemalla hae mistään. Riffit joko alkaa soida päässä tai syntyy kitaralla rämpytellessä ja sanoituksia syntyy sitä mukaa, kun on jotain sanottavaa. Mitä vähemmän yrittää, sitä helpommin syntyy.

Teiltä tuli uutta sinkkua ulos [If These Walls Could Talk], niin mitäs voitte kertoa siitä? Minkälainen kappale on kyseessä?

Tuomo: Biisi on iso ja dynaaminen. Saundimaailmasta löytyy särökitaravallin lisäksi myös synamaisempia elementtejä, jotka laajentavat palettia kummasti. Biisiaihio on peräisin niinkin kaukaa kuin vuodelta 2016 ja sitä ollaan kypsytelty pitkään ja hartaasti. Tämä on ollut mulle henkilökohtaisesti biisinä sellainen lempilapsi ja sen vuoksi tätä ei ole päästetty keskeneräisenä maailmalle. Biisin teksti käsittelee yksinpärjäämisen kulttuuria ja toisaalta siinä lauletaan myös paljon vaikeudesta luottaa kanssaihmisiin, tai näitä asioita teksti ainakin itselleni edustaa. Toivottavasti tästä myös kuulijat löytävät tarttumakohtia ja omia tulkintoja. Biisin on miksannut meidän luottohenkilö (ja entinen kitaristi) Konsta Vehkala. Masteroinnista vastaa tällä kertaa mies länsinaapurista, nimittäin Jens Bogren. Jens on miksannut ja masteroinut monia itselle tärkeitä levyjä, joten oli huikeaa saada hänet tämän biisin tuotantotiimiin mukaan! Rumpujen nauhoituksia lukuunottamatta ollaan nauhoitettu kaikki muu itse, mikä on osoittautunut meidän bändille hyväksi tavaksi toimia. Rummut nauhoitettiin Juho Kuneliuksen tykö Damn Sound Studiosilla. Singlen kansitaiteen osalta konsultoitiin suolahtelaislähtöistä Janne Saarista, joka selkeästi löysi tiensä biisin alkulähteelle maalatessaan!

Onkos minkälaisia suunnitelmia lähitulevaisuudelle?

Tuomo: Keikkailua pyritään jatkamaan siinä määrin, kuin se on mahdollista. Sinkun julkaisua päästään juhlimaan Ilokivessä Vornan tykönä. Hienoa, että avautui tämmöinen mahdollisuus varsinkin kun tuo syyskuulle kaavailtu aiempi oma keikka jouduttiin perumaan sairastapauksen vuoksi. Keikkailun ohessa valmistellaan myös vähitellen uusia julkaisuja. Ens vuonna olisi tulossa EP, joka kantaa singlen nimeä ja kansikuvaa.

Mistäs Scars of Solituden löytää ja kuinka tukea teitä? Minkäslaista merchiä on tarjolla?

Uno Mas -sivustolta löytyy merkkaria ja jotain on yleensä myynnissä myös keikoilla. Meitä voi tukea luukuttamalla tai ostamalla musaa, kommentoimalla ja jakamalla meidän juttuja somessa. Tietty keikoilla käynti ja merkkarin osto tukee meitä myös.
Terkkuja lukijoille?

Tuomo: Koitetaan pitää päät kasassa poikkeusoloissa ja nauttia niistä vähistä ilonpilkahduksista, mitä on saatavilla. Ja niistäkin toki sillä tavalla, että huomioidaan oma ja muiden turvallisuus. Pidetään huolta itsestä ja muista! Jos haluat tukea bändejä niin se onnistuu parhaiten musaa kuluttamalla sen kaikissa muodoissaan ja merkkaria ostamalla. Meiltäkin löytyy jos jonkinlaista riepua, joita voi rahalla itselleen lunastaa.

Scars of Solitude
Vokaalit ja kitara: Tuomo Laulainen
Kitara: Jasper Ranta-Nilkku
Basso: Lassi Pollari
Rummut: Niki Kuivakangas

Kommentoi julkaisua