Pääosin Bolt Throwerin, Benedictionin ja Sacrilegen entisestä miehistöstä koostuva vanhan liiton death metal -veteraaninelikko Memoriam on päässyt kolmanteen täyspitkäänsä asti. ”Requiem For Mankind” päättää trilogian, jonka yhtyeen ”For The Fallen” -debyyttialbumi aloitti vuonna 2017 ja jota jatkoi vuonna 2018 julkaistu ”The Silent Vigil”. Puolentoista vuoden julkaisutahdin perusteella Memoriam ei ole viivytellyt albumien teossa, vaan joulun 2015 pyhinä perustettu nelikko on kolmannen kokopitkän julkaisun kynnyksellä ollut kasassa vasta neljä ja puoli vuotta.

Alunperin jonkinasteisena tribuuttina vuonna 2015 yllättäen alle nelikymppisenä menehtyneen Bolt Thrower -rumpali Martin ”Kiddie” Kearnsin elämäntyölle ja asenteelle omistettu yhtye on jalostunut verrattain lyhyessä ajassa tehokkaaksi death-thrash-yksiköksi. Tuhoamiskäskyn saaneen panssarivaunudivisioonan lailla armotta päälle vyöryvä Scott Fairfaxin (kitara) ja Frank Healyn (basso) louhima kielisoitinvalli yhdistettynä Andrew Whalen voimallisen dynaamisesti mutta kautta linjan hyvin pelkistetysti paukuttamiin rumpuosuuksiin on alati tehokkaampi ja musiikillisesti tuhovoimaisempi kombo. Yhtyeen keulahahmo, legendaarinen Bolt Thrower -multakurkku Karl Willetts on puolestaan kuin kotonaan sotateemoja, modernin maailmanmenon mädänneisyyttä ja ihmisyyden äärimmäisiä ristiriitaisuuksia käsittelevissä teksteissään ja vokaaliosuuksissaan, joissa ei äänijänteitä säästellä. Willettsin vastikään Kaaoszinelle antaman haastattelun mukaan Memoriamin biisien sävellyksellinen sisältö on pitkälti kotoisin kitaristi Fairfaxin ”miljoonan dollarin riffikirstusta”, jonka ehtymättömyyteen yhtye on voinut tukeutua uransa alusta alkaen, kuten myös uuden materiaalin suhteen.

Artikkeli jatkuu mainoksen jälkeenMainos päättyy

Kolmannen Memoriam-albumin äänityksestä ja tuotannosta on vastannut mm. The Exploited-, Napalm Death-, At The Gates- ja Dimmu Borgir- ja Amorphis- albumien kanssa aiemmin häärinyt Russ Russell, jonka ammattimainen kädenjälki näkyy ”Requiem For Mankind” -albumilla olennaisesti merkityksellisenä lisänä Memoriamille verrattuna sen aiempiin albumeihin. Russellin ansiota on pitkälti se, että Memoriam kuulostaa kolmannella pitkäsoitollaan ensimmäistä kertaa urallaan todella vakavasti otettavalta, maailmanluokan tuotantotiimillä varustetulta, periksiantamattoman raskaasti soivalta kuolometalliryhmältä. Albumi kuulostaa kautta linjan selkeältä ja ultraraskaalta mutta ei tippaakaan kliiniseltä.

Tulitaistelun käynnistäjä ”Shell Shock” on kuin yhdistelmä ilkeää Masteria ja Sodomia brittiläisellä, sofistikoituneella tylytyksellä jatkettuna. Heti perään ampaisevasta, härkäpäisesti tieltään paiskovasta ”Undefeated”-kappaleesta niskantaittoriffeineen ja vastapainoisesti samalla piinaavan hidastelevine C-osineen voi löytää selkeitä mielleyhtymäkohtia Bolt Throweriin ja Napalm Deathin ”Diatribesin” raskaiden grooveriffien tunnelmaan. Eteerisempi ja enemmän kuuntelukertoja vaativa ”Never The Victim” hakee puolestaan lähestymiskulmaa doomahtavan death metalin ja rujon kauniin mutta alleen lanaavan kuritusriffien kautta. Kappaleessa yhdistyvät Benedictionin murskariffien jylhyys My Dying Briden sekä Deathin ja Control Deniedin edesmenneen keulahahmo Chuck Schuldinerin sävellystyölle kumartavaan kitaraharmoniakudontaan.

Artikkeli jatkuu mainoksen jälkeenMainos päättyy

Albumin kappaleiden kärkijoukkoon tymäkyydessään kurottaa thrashin ja Amerikan itärannikon hevimmän osaston hardcorelanauksen kanssa jämysti kättä lyövä, makean kivulias ”Austerity Kills”, jossa Fairfaxin riffipankki tarjoilee taivaallisia herkkuja kaikille moukaririffien ystäville varioiden tyylikkäästi pitkin biisin mittaa. ”In The Midst of Desolationin” rikkihapon lailla kuplivan ja vaarallisesti matelevan riffin luoma tunnelma toimii oikein makeasti edukseen, mutta miinuksena on biisin väliosan tempon nosto laiskahkoon, speed-komppilla tuettuun, kokonaisuuteen vain vaivoin istuvaan käppäriffiin; tämä pieni yksityiskohta vesittää harmittavasti muuten oikein mukiinmenevän biisin taitekohdan. ”Refuse To Be Led” puolestaan hidastelee käärmemäisen myrkyllisesti, Morbid Angelin Trey Azagthothin riffien hengessä ennen loppubiisin kalman makuisesti humppakompilla vedettyyn bläkkisriffittelyyn. Albumin helmeksi nousee Carcassin huippuvuosien riffikäsityön ja kylmästi viiltävän bläkkisriffittelyn fuusioiva albumin nimikkobiisi, joka kasvaa tunnelmansa osalta yhdeksi vuoden jos toisen kovimmista death metal -biiseistä. Avausraidan vimmalla käynnistyvä ”Fixed Bayonets” lähtee rönsyilemään turpiinvetointron jälkeen todella mielenkiintoisesti komeisiin, ennalta arvaamattomiin riffirakenteisiin ja on loppupeleissä monimuotoisuudessaan moniulotteisinta Memoriamia mitä ”Requiem For A Mankindilta” löytyy.

Albumin ainoiden, selkeimpien hutien joukkoon kuuluu ”The Veteran”, jonka säkeistön mitalta kantava pääriffi kuulostaa lähtökuoppiinsa jähmettyneeltä Pantera-pastissilta ilman lajityypillistä essenssiä; syvän etelän boogien notkeutta ja poltetta. Loppubiisistä kunnon tuplabassariläikytyksellä kiitoon ampaiseva, pitkillä harmoniasoinnuilla toimiva riffi muuttaa kappaleen luonnetta toimivammaksi ja Memoriamille ominaisemmaksi, mutta tuossa vaiheessa se toimii enää täysin irrallisena biisin häntänä. Toinen täyteraidan tasolle jäävä tekele ”Requiem For Mankind” -albumilla on ilmiselvästi mahtipontiseksi päätökseksi tarkoitettu ”Interment”, joka yksinkertaisessa, goottimetallisesti doomahtavassa mollimelodiakierrossaan jää pitkittyessään pyörimään tylsistyttävän loopin omaisesti paikalleen kasvamatta mihinkään suuntaan ja joka puuduttavuudessaan on harmittava, pisteitä verottava tasajalka-alastulo hyvän albumin päätteeksi.

Kaiken kaikkiaan kyseinen Memoriamin kolmas tuleminen on kuitenkin parhaimmillaan erinomainen. Paikoin se kuitenkin jumittuu vanhan liiton death thrashille geneeriseen ja hivenen kasvottomaankin keskitempotulitukseen. Puutteistaan huolimatta ”Requiem For Mankind” on sisällöltään pieteetillä tehtyä vanhan liiton kuolometallia. Harvakseen ja valikoiden keikkaileva Memoriam toivoi pääsevänsä keikalle Suomeenkin, mikäli heille hyvä keikkatarjous vaan tarjotaan. Seuraavaksi teokseksi Willetts lupaili Memoriamin työstävän joko cover-albumia tai aivan jotain muuta kokonaisuutta. Takuuvarmaa on, että tämä tavara läsähtää livenä päin näköä niin että heilahtaa, ja sekös meille maittaa.

Artikkeli jatkuu mainoksen jälkeenMainos päättyy

”Requiem For Mankind” -albumi ilmestyy 21.6.

8-/10

Kappalelistaus:

1. ”Shell Shock”
2. ”Undefeated”
3. ”Never the Victim”
4. ”Austerity Kills”
5. ”In the Midst of Desolation”
6. ”Refuse to Be Led”
7. ”The Veteran”
8. ”Requiem for Mankind”
9. ”Fixed Bayonet”
10. ”Interment”