Nightwish

Nightwishin pitkään odotettu elokuva “Imaginaerum” oli varmasti monelle yksi musiikillisia kohokohtia vuonna 2012. Tuhannet ihmiset saapuivat katsomaan Hartwall Areenalle elokuvan ensi-iltaa ja monet lähtivät paikalta poistuen ristiriitaisin tunnelmin. ”Imaginaerum” -elokuvassa on erilaista symboliikkaa paljon eri kerroksissa ja sen tulkitseminen saattaa paikka paikoin olla erittäin hankalaa. Kaaoszine sai mahdollisuuden puhua elokuvasta Nightwishin päämiehen ja ”Imaginaerum” –elokuvan juonen kehittäneen Tuomas Holopaisen kanssa hieman elokuvasta sekä sen teosta lehdistölle suunnatussa tilaisuudessa. Lue lisää nähdäksesi haastattelu kokonaisuudessaan.

Terve Tuomas. Kuinka syvästi olit mukana suunnittelemassa ”Imaginaerum” elokuvaa? Sinut oli merkitty elokuvaan ohjaajaksi yhdessä Stobe Harjun kanssa ja keksit elokuvaan tarinan, joten mikä oli kokonaisuudessaan sinun panos elokuvaan noiden lisäksi?

Tuomas: Se on hieman hankala määritellä koska alun perin oli tarkoitus tehdä 13 lyhytelokuvaa albumin kappaleisiin liittyen. Minulla oli valmiina 13 pientä tarinaa, joista yksi kertoi jazz clubista ja yksi vuoristoradasta; sitten siellä oli yksi tarina liittyen kummitus-sirkukseen ja kaikennäköisiä pieniä juttuja. Tämän jälkeen kirjoitin musiikin näihin tarinoihin, jotta saisin ne tarinat eloon. Esitin ideani Stobelle ja kysyin, että voisiko hän ohjata 13 lyhytelokuvaa meille? Stobe vastasi että tietenkin, mutta eikö olisi parempi tehdä näistä yksi kokonainen elokuva? Tykästyin ideaan ja Stobe lupasi kirjoittaa lyhyet elokuvat omaksi kokonaisuudekseen, joten käytännössä tarjosin alkuperäisen vision elokuvasta ja Stobe kirjoitti sitten sen pohjalta näytelmän.

Et ole siis itse osallistunut ollenkaan kirjoittamaan mitään tiettyjä kohtauksia elokuvaan?

Tuomas:En. Tarkoitan, että koko idea vanhasta säveltäjästä makaamassa kuolinvuoteellaan tuli Stobelta. Minulla ei ollut sen suhteen mitään osuutta.

Se on hieman yllättävää, koska monet ovat verranneet elokuvaa sinuun ja ihmetelleet, että kuinka avoimesti avaat itsesi tässä elokuvassa. Mitä sinulla itselläsi on sanottavaa näille ihmisille? Kuinka paljon yhtäläisyyksiä Tuomas Holopaisella ja Thomas Whitmanilla oikeastaan on?

Tuomas: Tietenkin vähän, mutta hahmo on kyllä täysin fiktiota; eihän minulla ole edes tytärtä, enkä ole kuolemassa (naurua). Ainut asia minkä jaamme, on se että molemmat soitamme yhtyeissä ja me molemmat elämme omaa unelmaamme sekä meille molemmille on joskus vaikeaa käsitellä jokapäiväistä elämää. Tämä elokuva ei ole millään tavalla omasta elämästäni, vaan todellakin silkkaa fiktiota.

Puhuttaessa elokuvan symboleista jotkin ovat varsin helposti tulkittavissa mutta sielä on monia kohtia, jotka ovat vaikea tulkita. Mitä esimerkiksi lumimies itsellesi esittää?

Tuomas: Lumimies on elokuvan pahis. Minulle hän esittää semmoisia asioitta, joista on vaikea luopua elämässä. Se on muutenkin koko elokuvan tärkein viesti: elämä on etuoikeus ja sydämessä ei kannata pitää sellaisia asioita, jotka saavat sinut surulliseksi ja tuhlaavat aikaasi.

Olet sanonut aikaisemmissa haastatteluissa, että et halunnut esiintyä elokuvassa?

Tuomas: Kyllä. Meillä oli paljon keskusteluita asiasta Stoben kanssa ja jossain kohtaa sanoin hänelle niin, koska mielestäni bändin näkyminen elokuvassa voi aiheuttaa ristiriitaisia tuntemuksia katsojissa.

Tottakai.

Tuomas: Ja yksi fakta on tietenkin, että kukaan meistä ei osaa näytellä. Halusimme elokuvasta uskottavan, joten sen takia en halunnut meidän esiintyvän elokuvassa. Teimme kompromissin ja soitamme vain elokuvassa taustalla, joka on mielestäni vielä uskottavaa elokuvan näkökulmasta.

Eli syy miksi teillä ei ole olleenkaan vuorosanoja elokuvassa on se, että ette osaa näytellä?

Tuomas: Se on yksi syy, ja en vain halua nähdä meitä tuossa elokuvassa suuremmassa roolissa. Jos näen elokuvan, jossa näyttelee Justin Timberlake tai Jon Bon Jovi, ja vaikka he kuinka hyvin osaavat näytellä, niin en mä sitä osaa tosissani ottaa. Se ei vaan tuntunut itsestäni tai bändistä oikealta.

Elokuvasta tulee myös soundtrack, jonka tiimoilta teitte yhteistyötä Petri Alangon kanssa. Mitä soundtrackilta voi odottaa ja miten se eroaa alkuperäisestä albumista?

Tuomas: Kappaleet ovat täysin erilaisia, mutta yhtäkään uutta sovitusta kappaleista en ole elokuvaa varten tehnyt. Annoimme alkuperäiset kappaleet Petrille ja hän teki niistä sitten omat versionsa, jotka sopivat elokuvaan. Hän poisti kappaleista eri instrumentteja ja muokkasi niitä paremmin sopivaksi elokuvaan. Sitä on vaikea kuvailla muuten kuin itse katsomalla tuo elokuva.

Hän ei siis halunnut nauhoittaa uudestaan tai viimeistellä mitään materiaalia? Esimerkiksi ”The Crow, The Owl And The Dove” kuulostavat todella erilaisilta elokuvassa.

Tuomas: Kyllä, todella erilaisilta.

Jopa laulut kuulostavat hieman erilaisilta.

Tuomas: Siinä on kyllä alkuperäiset nauhoitukset, mutta hän on muokannut niitä. Esimerkiksi hän laulaa yhden kohdan yhä uudestaan ja uudestaan, mutta mitään ei ole nauhoitettu erikseen elokuvaa varten – kaikki ovat alkuperäisiä nauhoituksia. Esimerkiksi kohtauksessa, missä lumiukko pissaa nuottien päälle, taustalla soi ”Ghost Love Score” -kappale, mutta siitä on muutettu kitarariffi ja on hidastettu 400%. Se on todella vaikuttavan kuuloinen.

Kiitoksia paljon haastattelusta.

Tuomas: Eipä kestä.

Haastattelu: Jana Blomqvist