Planistryn Tarmo Tikkinen: ”Uusi kitaristi otettiin remmiin näyttävästi tissibaarissa.”

Vuonna 2014 perustettu lappeenrantalais-vantaalainen Planistry on haasteista huolimatta saanut julkaistua ensimmäisen täyspitkänsä, ”ThREELESSin”. Yhtyeen musiikkia on sanottu ”melodiseksi rockiksi”, jota Planistry itse karsastaa. Yhtyeen musiikkia on hankala ahtaa tiettyyn lokeroon, sillä sen musiikissa yhdistyvät niin klassinen rock, punk kuin blueskin.  Kaaoszine haastatteli yhtyeen pääkitaristia, Tarmo Tikkistä, joka avasi yhtyeen syntyhistoriaa ja debyyttialbumin äänityksen uskomattomia vastoinkäymisiä sekä kertoi mielipiteensä suomirockin nykytilanteesta.

Moro Tarmo! Ihan ensimmäiseksi haluaisin tietää, mitä Planistrylle kuuluu tällä hetkellä?

Tarmo: Tällä hetkellä menee todella hyvin, jos vertaa siihen, miten asiat olivat vuosi sitten.
Kyllähän sillonkin asiat hyvin rullasivat, mutta nyt ne ovat huomattavasti vakaammalla pohjalla.
Kun perustaa yhtyeen, on aina olemassa pieni jännitys kuinka ihmiset tulevat toimeen ja homma lähtee toimimaan. Se on kuin aloittaisi uuden parisuhteen, jossa joko kasvetaan yhdessä tai erilleen.
Yhtyeessämme on tapahtunut muutoksia, kaksi jäsentä on vaihtunut. Rumpali poistui debyyttialbumin äänitykset omalta osalta hoidettuaan ja kitaristi muutama kuukausi sitten. Hetken raavimme päätämme ja kokeilimme paria rumpaliehdokasta kunnes löysimme erittäin sopivan tyypin, Juho Krouvin. Uuden kakkoskitaristin vaihtaminen olikin hieman hankalampi operaatio, mutta siinäkin kävi lopulta helvetin hyvin. Uuden kitaristin, Atte Alasen yhtyeeseen liittyminen pidettiin hetken aikaa salassa kunnes kiinnitys paljastettiin lappeenrantalaisessa Punaiset Lyhdyt ”tanssiravintolassa”. Saatiin pari show-tanssijaakin bändiä boostaamaan, joten Alanen tuli näyttävästi mukaan remmiin.

Miehistönvaihdoksista puheen ollen, voisitko avartaa hiukan yhtyeenne syntyä? Ja kerrotko hieman omaa musiikillista taustaasi?

Tarmo: Bändimeiningeissä on tullut oltua mukana jo 16 vuotta. Kokoonpanoja on ollut vuosien varrella monia ja genret ovat vaihdelleen rokin, hard rockin ja teknisemmän kikkailun välillä. Toki otti aikansa, että löysi oman juttunsa ja aluksi oma työpanos oli pääasiassa sävellystyössä. Kun edellinen bändini laiteltiin jäihin, päätin alkaa itse tekemään myös sanoituksia ja sovituksia. Samoihin aikoihin törmäsin vanhaan tuttuuni Mikko Tervoseen, jonka kanssa emme olleet tekemisissä noin kymmeneen vuoteen. Mikko tiesi pari tyyppiä (Anssi & Jupe) ja minun kauttani mukaan tuli jo parissa edellisessä kokoonpanossa kanssani soittanut rumpali, Arsi Kosunen. Biisit olivat siinä kohtaa jo kutakuinkin valmiina joten saimme nopeasti homman toimimaan ja vain muutaman kuukauden kuluttua olimme jo ensimmäisellä keikalla.

Mikko on tyyppi, jonka kanssa perustimme ensimmäisen bändin kun olin 14-vuotias. Mikko on minua vuoden vanhempi ja taisi jopa olla niin, että hän pyysi minut mukaan bändiin. Soitimme sillä kokoonpanolla muutamia vuosia kunnes homma kaatui erinäisiin syihin. Yksi niistä oli että pikkukylältä (Parikkala) ei siinä kohtaa sattunut löytymään potentiaalista laulajaa ja toinen, että basistimme menehtyi ollessaan vain 15-vuotias. Mikko tosin ei silloin enää ollut bändissä. Anssi on basson soittamisen lisäksi luottomies, joka tarjosi apuaan omakustanteen julkaisuun vaadittavissa koukeroissa ja etenkin silloin, kun minulla alkoi taakka painaa. Vokalisti Jupella on välillä ollut turhan monta rautaa tulessa, mutta kyllä hän on ainoa oikea Planistry laulaja!

Esikoislevyn takana taitaa olla siis iso työrupeama?

Tarmo: Se on ollut sellainen tunteiden purkaus, jonka kautta on päästellyt höyryjä. Itselläni on ollut iso rooli ensimmäisen levyn synnyssä, sillä visioni oli jo bändiä kasatessa sen verran vahva, että muut pysyivät hädintuskin vauhdissa mukana. Nykyään muutkin alkavat olla enemmän kärryillä
tästä ”Planistry ideologiastani”.

Silloin kun levyn äänittäminen aloitettiin ja varattiin aika Music-Brosilta, kaikki vaikutti vielä hyvälle. Tällä imatralaisella studiolla ovat mm. Viikate, Mokoma, Stam1na ja Kotiteollisuus olleet asiakkaina. Siinä vaiheessa, kun äänittäjä arvottiin, emme voineet aavistaa mihin homma johtaisi. Käsittääkseni bändin työhön ei kuulu esimerkiksi etsiä äänittäjää ympäri kyliä äänitysten alkamishetkellä. Erään session jouduimme hoitamaan täysin itse kun mies huiteli ”matkalla Ruotsissa” kun oltiin sovittu olevamme studiolla. Näistä toinen toistaan erikoisemmista studiomeiningeistä johtuen levyn äänitys ja miksausjälki ei kuulosta ihan siltä kuin oli tarkoitus, mutta tavallaan pidän sen saundista juurikin sen vuoksi. Ainakin siinä on luonnetta. Myöskään Music-Brosin Päähenkilökunta ei tiennyt riittävästi työntekinjänsä taustoista jms. ja toivon, etteivät saaneet sen enempää paskaa niskaansa hänen takiaan.

Melkoinen kokemus on ollut tuo ensilevyn tekeminen. Noh, seuraavan kohdalla ainakin osaat varautua kaikkeen, mikä voi mennä pieleen. Aiemmin kerroit jo pitkästä historiastasi musiikin parissa, mutta mikä sai sinut aikoinaan kiinnostumaan musiikista?

Tarmo: Ensimmäiset kosketukset ovat olleet jotain Vaahteramäen Eemelin kaltaista lasten musiikkia, mutta muistan, että äidin siskon sen aikainen miesystävä antoi minulle ja veljelleni levyhyllystään Helloweenin ”Keeper of the seven keys part 2.” ja Stratovariuksen Vision levyt. Olin kai jotain 10v kieppeillä. Ne olivatkin aluksi maailmaa mullistavia itselleni, niin paljon menoa ja metakkaa, että olin aivan myyty. Myöhemmin poimin äidin hyllystä AC/DC:n ja Queeniin c-kasetit.

Kitaran soittoon minut johdatteli lapsuudenkaveri. Se oli aikaa, kun Nirvana julkaisi ”Smells Like Teen Spiritin”, ja se soi jatkuvasti radiossa. Kaveri oli saanut akustisen kitaran ja tavaili tämän kappaleen alkuriffiä tyyliin yhdellä kielellä. Muistan ajatelleeni, että ei se noin voi mennä, vaikka en ollut koskaan koskenutkaan kitaraan. Siitä iski kipinä päästä soittamaan ja kävikin niin, että muutama vuosi myöhemmin vanhempani ostivat minulle tämän samaisen kitaran, jolla kaverini soitteli. Siitä lähtien soitin vuosikaudet monta tuntia päivässä matkien korvakuulolla eri soittajia. Tottakai joskus tuli taukojakin, mutta kun taas jatkoin, soitin kahdeksankin tuntia päivässä. Teorioihin aloin perehtyä vasta vanhempana, kun aloin opettaa kitaran soittamista itse. Jossain vaiheessa kun olin jo pitkällä yläasteella äitini osti Hurriganesin kolmen cd:n kokoelman, jonka tietenkin heti omin itselleni. Niiltä levyiltä ei jäänyt kovin moni kappale opettelematta. Ajan mittaan opettelin lähes kaikilta levyiltäni soittamaan vähintään puolet kappaleista. Taisin olla 8 luokalla kun sain kutsun tulla kitaristiksi bändiin.

Tästä päästäänkin esikoisalbumiin. Huomasin, että sanoitusten takana seisot pitkälti sinä – mikä innostaa sinua sanoittamisessa?

Tarmo: Tämän levyn kohdalla ja aiheet tulevat lähinnä omasta elämästäni. Aiheet on ammennettu tietoisesti aiemmilta vuosilta ja olen järjestänyt ne kronologisesti, jolloin lopputuloksesta on tullut jopa päiväkirjamainen. Sanoituksissa käydään läpi sudenkuopat, päihteiden käytöt ja pohjamudat, kunnes päästään uuteen nousuun ja päädytään pisteeseen kun voi aloittaa puhtaalta pöydältä. Toki sanoitukset käsitelevät myös naisia! Eikä pidä unohtaa kuolemaa, joka niitti nuoria kovallakin kädellä Parikkalassa 2000 vuoden kieppeillä. Sanoitukset ovat nähtävästi helposti samaistuttavia, sillä nyt palautetta saatuamme olen huomannut, että niistä löytyy monille ihmisille jotakin. Albumi sisältää muutenkin paljon pieniä yksityiskohtia ja piilotettuja asioita, joita kaikkia ei ole tarkoitus edes paljastaa. Esimerkiksi numero yhdeksän on hyvin vahvassa roolissa ja Planistryn logo on taiteiltu niin, että siitä löytyvät kaikki nimen kirjaimet, levyllä on yhdeksän biisiä jne jne. Jo nimi itsessään on oma erikoisuutensa ja on kaikkea muuta kuin yksiselitteinen.

Tästä tulikin mieleen albumin introkappale, jolla puhujana on Serge Meijerink. Serge lausuu rauhallisella ja matalalla äänellä kappaleen sanoituksen. Mikä tämän intron tarina on?

Tarmo: Serge on ollut itselleni iso innoittaja, apu ja hyvä ystävä. Hän avusti edellisen yhtyeen äänityksissä ja on opettanut minut ääni/valotöihin tehdessämme yhdessä töitä Lappeenrannan taidekoulu Estradilla. Sergellä oli aikoinaan Purple Fly -studio jossa mm. Stam1nan ”Raja”-albumi on äänitetty.  Serge on aikoinaan tehnyt myös valo/äänihommia eri maailmankolkissa ja soittanut itsekkin bändeissä. Suomeen hän tuli naisen perässä. Oma kunnioitukseni häntä kohtaan on syy minkä takia pyysin hänet mukaan levylle.

Entäpä yhtyeenne tuleva materiaali, tuleeko se jatkamaan ”ThREELESSin” linjaa vai onko se jotain muuta?

Tarmo: Esikoisalbumi on kasattu lähinnä vanhoista biisipohjista ja riffeistä. Sanoitukset olen tehnyt myöhemmin, mutta nekin menneisyyttä tarkastellen. Ajatuksena oli kasata vanhat tunteet/tuotokset ja päästää niistä irti, jotta tulevaisuudessa voi helpommin keskittyä uuteen materiaaliin. Uusissa biiseissä tulee kuulumaan yhtälailla oma kehitykseni, kuin päivitetyn kokoonpanon tuomaa rikkaampaa saundia. Tekstit käsittelevät asiota huomattavasti laajemmassa perspektiivissä. Laulusovitukset tulevat myös olemaan mietitympiä, niin pääsolistin JP Suomalaisen, kuin omienkin laulujeni osalta. Myös muilta jäseniltä on alkanut tulla ideoita biiseihin.

Nyt kun on alan ammattilaiselta mahdollisuus kysyä, niin kerropa mielipiteesi siitä, miten suomalaisella rockilla menee nykyään?

Tarmo: Suomirockilla ja varsinkin Suomessa englanninkielellä tekevillä yhtyeillä menee mielestäni tällä hetkellä todella huonosti. Se ei liene mikään uusi uutinen. Se on sääli, sillä on paljon bändejä, jotka tekevät musiikkiaan suurella sydämellä, mutta jäävät Idolsin tai Vain elämää kaltaisten ”rahanteko koneiden” kautta pyörähtäneiden artistien varjoon ja nehän myyvät kun ne on laitettu myymään. Onneksi, niinkuin muutkin muoti-ilmiöt, tämäkin on toivottavasti ohi menevää ja jossain vaiheessa asiat taas käännetty päälaelleen.

Kerroit nuoruudessasi keräilleesi cd-levyjä, mikä on asian laita nykypäivänä?

Tarmo: Ostaminen ja oikeastaan muiden artistien kuunteleminenkin jäi jossain vaiheessa pitkäksi aikaa, koska keskityin niin tiivisti oman musiikin tekemiseen. Viimisen vuoden sisällä olen taas ostanut useammankin levyn ja tuntuu olevan kokoajan lisääntymään päin. Ekan levyn tekemisessä ja yhtyeen alulle laittamisessa meni noin kolmisen vuotta, mikä vei oman aikansa myös musiikin kuuntelulta. Nyt kun olisi enemmän aikaa ja haluja kuunnella levyjä, niin ne ovat alkaneet hävitä kaupoista. Ristiriitainen tilanne – monet voivottelevat levyjen ja vinyylien myynnin vähenemistä, mutta silti liian helposti tunnutaan turvautuvan suoratoistopalvelujen musiikkiin.

Entäpäs ensi vuoden suunnitelmista? Aiotteko lähteä festareille soittamaan?

Tarmo: Todellakin, mikäli mahdollisuuksia tarjoutuu. Tässä vaiheessa joudumme itse luomaan paljon yhteyksiä, mutta kaikki keikat ja saadut jalansijat vievät hommaa eteenpäin. Vähän aikaa sitten saimme yhteydenoton Briteistä herralta nimeltä Nick Baldrian. Hänen ehdotuksestaan aloitimme UK promootion, joka on jo poikinutkin yhtä sun toista. Hän lähetti promojamme paitsi ympäri maata myös Yhdysvaltoihin. Yhtä kappaleistamme soitettiin arvostetulla ARFM radiokanavalla Lontoossa. Powerplay magazinessa (UK) julkaistiin hyvä arvostelu viimeviikolla. Arvostelut löytyvät Planistryn Fb-sivujen kautta

Kiitokset haastattelusta Tarmo! Mitä terveisiä haluat lähettää lukijoille?

Tarmo:

Käykää tykkäämässä bändin sivuja Facebookissa. Sitä kautta löytyy linkkejä, arvosteluja, haastatteluja ja tietoa tulevista keikoista ja kaikesta muusta, minkä parissa bändi tällä hetkellä työskentelee! ”ThREELESS”-albumin voi tilata joko suoraan meiltä, levykauppa Äxän nettisivuilta tai heidän liikeistään ympäri maan. Löytyy toki Spotifystakin, jos ei levyjä halua hyllyjensä koristeeksi kerryttää. Tarjouksia otetaan vastaan niin keikkojen, markkinoinnin kuin seuraavan levyn äänityksen suhteen. Samanhenkiset bändit voivat myös ottaa yhteyttä, jos yhteiskeikat kiinnostaa!

Planistryn voi nähdä seuraavan kerran Kouvolassa 4.11. Bar Q/Club G:ssä yhdessä paikallisen rokkibändin, Bad ManKeysin kanssa.

Valokuvat, lukuunottamatta ensimmäistä ja albumin kansikuvaa ovat Parviainen Photography otoksia.

Planistry Facebookissa

Haastattelija: Aleksi Parkkonen