Riivattu, kirottu, piinattu – arviossa Oranssi Pazuzun ”Mestarin kynsi”

Tuntuu usein hyvin absurdilta, että oman kotikaupunkini marginaaliyhtye on noussut suureen kulttiasemaan. James Hetfield rokkaa Oranssi Pazuzun T-paita päällä studiossa, Matt Pike tahtoo High On Firen kanssa kiertueelle Oranssi Pazuzun matkaan, ja heistä puhutaan maailman pelottavimpana bändinä jenkkimediassa. Unohtamatta tietenkään psykedeelisen musiikin ystävien pyhiinvaellusfestivaalille Roadburnille tilaustyönä tehtyä ja esitettyä albumia yhdessä Dark Buddha Risingin kanssa. Kaikki tämä musiikilla, jonka sanoista hädin tuskin itse saan selvää, mitä siellä manataan. Inspiroiva ja erityinen tapaus, josta saa olla ylpeä.

Oranssi Pazuzu solmi levytyssopimuksen maailman suurimman metallia julkaisevan levy-yhtiön Nuclear Blastin kanssa. ”Mestarin kynsi” julkaistaan sen kautta maailmanlaajuisesti 17.4.2020. Edellinen albumi, vuonna 2016 julkaistu ”Värähtelijä” toi kriitikoiden kehujen lisäksi uusia faneja ympäri maailman. Niin hyvästä levystä on paha pistää paremmaksi, joten odotukset olivat tietenkin korkealla.

Levyn avaa edelliseltä albumilta löytyvän ”Lahjan” tyyliin rauhallisesti etenevä ”Ilmestys”. Uhkaava tunnelma asettuu kuulijan ylle, kunnes viiden minuutin jälkeen helvetti repeää. Myös ”Ilmestystä” seuraava raita kulkee samoja polkuja. Ensin ”Tyhjyyden sakramentin” tunnelmassa haahuillaan pitkin käytäviä, jotka hetken kuluttua alkavat vääntyillä mielipuolisesti. Lattia murtuu kuulijan alta, ja hulluuden syöksykierre pudottaa syvälle synkkyyteen. Loppua kohti mukaan tuodaan riffi johon tarttua, mutta pudotus vain jatkuu.

Singlenä julkaistu ”Uusi teknokratia” esittelee vanhan tutun meiningin ja käy läpi kaikki elementit, jotka bändin katalogissa on totuttu kuulemaan. Kappale päättyy pitkään ambient-tunnelmointiin, jota edeltää raskas paahto ja jalan alle menevät toistuvat rytmit. Sitä seuraava, neljäs kappale ”Oikeamielisten sali” jatkaa samalla linjalla. Lisämausteena kappaleessa kuumottelee sirisevä puhelimen hälytystä muistuttava ääni, joka voi keikauttaa taajuudet nurin, jos sattuu sekopäissään kuulokkeilla kuuntelemaan. Ei onneksi sentään poliisiauton sireenejä tai oveen koputtelua.

Syntetisaattori näyttelee suurta roolia suoraviivaisessa kappaleessa numero viisi. ”Kuulen ääniä maan alta” marssii pitkään eteenpäin ennen kuin pääsee kimpoilemaan vapaana.
Levy päättyy black metal -tykitykseen ”Taivaan portti” -nimisen kappaleen merkeissä. Merkit ovat kutosia, ja ne tulevat kolmen sarjoissa. Täytyy toivoa, että ”Taivaan portin” kuulee joskus livenä; sen verran armoton virsi tämä on. Saattaa hyvinkin olla bändin tuotannon brutaalein kappale. Rankkuudessaan lähelle pääsee ”Kosmonument”-levyltä löytyvä ”Loputon tuntematon”.

Kun katsotaan pintaa syvemmälle, selviää, ettei Oranssi Pazuzu tarvitse musiikillisesti kovin monimutkaisia rakennuspalikoita. ”Mestarin kynsi” esittelee kuusi kappaletta, joissa rakenne pidetään hyvinkin samanlaisena läpi levyn, lukuun ottamatta albumin päättävää tykittelyä. Musiikin viehätys syntyy pääosin tunnelman ja voiman kautta. Varsinkin livetilanteessa riffien kierrätys, hypnoottinen rytmi ja riivattu rääkyminen pureutuvat väkisinkin tajuntaan.

8/10

Kappalelista:
1. Ilmestys
2. Tyhjyyden sakramentti
3. Uusi teknokratia
4. Oikeamielisten sali
5. Kuulen ääniä maan alta
6. Taivaan portti

https://www.nuclearblast.de/en/label/music/band/discography/details/6439289.4106594.mestarin-kynsi.html

Kommentoi julkaisua