Rise Against – Endgame
Rise Against on yksi niistä yhtyeistä jonka musiikista on melkein mahdotonta saada yliannostusta. Yhtyeen musiikki on helposti lähestyttävää, energistä ja täynnä asennetta. Albumit eivät kuitenkaan aukea kuulijalle ensimmäisillä kerroilla kuin päällisin puolin. Se on yhtyeelle iso plussa ja siinä mahdollisesti piilee se tekijä, joka puhuttelevien lyriikoiden lisäksi kannattelee kiinnostusta aina kerrasta toiseen.
”Endgame” albumilla yhtye jatkaa musiikillisesti juurikin siitä mihin ”Appeal To Reason” jäi eikä vanhaan ole palattu tälläkään kertaa. Sen sijaan ulosaanti on käynyt läpi pienoisen evoluution entistäkin rockimpaan suuntaan ja tässä vaiheessa voi viimeistään heittää hyvästit mm. ”Ready To Fallin” tai ”Torchesin” kaltaiselle raivokkuudelle. Kappaleet ovat tuoreita ja yhteneväisyydet aiempien albumien sisältöön ovat vain hiuksenhienoja. Tämän kaltaisessa musiikissa yhtyeet alkavat ennen pitkää toistamaan itseään, mutta Rise Against on onnistunut välttämään tämän ikävän faktan kiitettävästi. Vaikka pientä hidastelua/pehmoilua on havaittavissa, niin sanottavaa yhtyeeltä löytyy silti enemmän kuin yhdeltäkään Vihreän liiton kansanedustajalta tähän päivään mennessä. Pienen annoksen omaa tuskaansa käy albumilla vuodattamassa myös Matt Skiba, joka on tunnettu mm. Alkaline Trio -yhtyeestä.
Tim McIlrathin rustaamat lyriikat kertovat aroista aiheista rapakon takana ja maailmassa yleensä, kuten Katrina hurrikaanista ja Meksikonlahden öljyonnettomuudesta. Vaikkakin aiheet ovat synkkiä tapa jolla niistä kerrotaan on myönteinen ja näkökulmana toimii: ”Mitä jos tämän siirtymävaiheen toisella puolella on paikka, jossa me kaikki mielummin asuisimme”? Näissä mietteissä riittääkin pureskelua vielä pidemmäksi aikaa ja olisi mukava kuulla herralta hieman myös omia mietteitä raitojen taustoista.
Mainos päättyy
Levyn kaikki kappaleet (”Wait For Me” slovaria lukuunottamatta) ovat tasaisesti vahvoja vetoja ja olisi suorastaan epäreilua nostaa joukosta joku ylitse muiden. Siitä huolimatta nostan jalustalle lapsikuoron hoilailun voimalla kulkevan raidan ”Make It Stop”, jossa on eittämättä paljon radiohitti ainestakin. Sen voimakas kertosäe ja lyriikat onnistuivat tekemään kuuppaani lähtemättömän vaikutuksen jo ensimmäisellä kuuntelulla.
Rise Againstin suosiolle ei loppua näy, vaikka uuden albumin myötä suosio ei välttämättä kasva enää kovinkaan räjähdysmäisesti. Se puhaltelee silti vahvoja tuulia tämän 2000-luvun punk rockin lippulaivan purjeisiin ja vahvistaa entisestään sen asemaa yhtenä alansa tärkeimpinä yhtyeinä. Loistava albumi!
9/10
Kappalelista:
Mainos päättyy
01. Architects
02. Help Is on the Way
03. Make It Stop (September’s Children)
04. Disparity By Design
05. Satellite
06. Midnight Hands
07. Survivor Guilt
08. Broken Mirrors
09. Wait for Me
10. A Gentlemen’s Coup
11. This Is Letting Go
12. Endgame
Kirjoittanut: Tommi Hämäläinen
Mainos päättyy
7 comments on “Rise Against – Endgame”
Comments are closed.
Roope Backlund
Mun mielestä Rise Againstin jos ei paras niin lähes paras julkaisu tähän mennessä
Kuunnelkaa vaikka Black Flagia!
Lapsikuorot + punk + hittikertsit = Green Day?
Isoveljestä taidettu ottaa vähän mallia. Ja jos lauletaan ympäristökatastrofeista, niin ei siinä hirveästi enempää ole sanomista, kuin niillä mainituilla Vihreiden kansanedustajilla.
Punk sanaa en itse käyttäisi tämän bändin yhteydessä. Ei kaikki ole punkia heti jos lyriikat pureutuu aikamme ongelmiin, ehkä se on jotain pop-politiikkaa? Punkissa pitää olla munaa ja sitä RA:lla on yhtä paljon (lue: vähän), kuin De Gröna-puolueen miesedustajilla yhteensä.
Tommi Hämäläinen
Pienenä tarkennuksena, lapset eivät siinä laula vaan hoilottavat taustalla. Green Daystä ollaan kuitenkin vielä kaukana, onneksi.
Ympäristökatastrofit oli vain yksi esimerkki lyriikoiden aiheista ja tottahan se on, että tuo ”punk” on yhtyeen musiikista katoamassa vuos vuodelta aina enemmän. Mutta vielä toistaiseksi sitä pystyy tuolla nimikkeellä kutsumaan.
Suosittelen kuitenkin kuuntelemaan albumin ennen sen tuomitsemista.
Toimivaa
Hyvin pitkälti samantapaista matskua, kuin Appeal To Reason, mutta ehkä osittain raskaammalla otteella.
”Rise Against on yksi niistä yhtyeistä jonka musiikista on melkein mahdotonta saada yliannostusta”, mielestäni hyvin sanottu, omalla kohdalla myös näin.
Japias
Hyvä albumi kaikinpuolin. Mutta itseäni käy vituttaamaan tuo ,että bändejä pitää ruveta erittelemään johonkin gengreen. Jos tekee hyvää musiikkia olkoon se sitten mitä tahansa. Mutta on tälläistä perus nykypäivä punkkia. Jos vaikutteista löytää oikean punkin alkujäänteitä se on vaan kunniotusta ja arvostusta vanhoja yhtyeitä kohtaa ja sehän on vain hyvä. Ei musiinkin pidä eikä tarvi olla niin suoraa tykytystä ja huonolaatuista ,kun se oli ennen.
Arto Mäenpää
Totta kyllä mutta nykypäivänä on melkein pakko jo luokitella bändit jotenkin koska sitä kautta ihmiset myös tietävät heti, että minkätyylisestä musiikista on kysymys.. :) Jos kaikki metalli olis vaan metallia ja kaikki punkki vaan punkkia niin se olisi tosi sekavaa koska noihinkin genreihin mahtuu todella erilaisia yhtyeitä.. :) Mielipiteensä kullakin, mutta itse olen sitä mieltä :)
Tommi Hämäläinen
Näin ohimennen palaan tähän vielä, pienen tutkiskelun jälkee selkis tuon hittibiisin Make It Stop taustat: http://articles.mibba.com/People/3937/September-Suicides