Rise Against – Endgame

on yksi niistä yhtyeistä jonka musiikista on melkein mahdotonta saada yliannostusta. Yhtyeen musiikki on helposti lähestyttävää, energistä ja täynnä asennetta. Albumit eivät kuitenkaan aukea kuulijalle ensimmäisillä kerroilla kuin päällisin puolin. Se on yhtyeelle iso plussa ja siinä mahdollisesti piilee se tekijä, joka puhuttelevien lyriikoiden lisäksi kannattelee kiinnostusta aina kerrasta toiseen.

”Endgame” albumilla yhtye jatkaa musiikillisesti juurikin siitä mihin ”Appeal To Reason” jäi eikä vanhaan ole palattu tälläkään kertaa. Sen sijaan ulosaanti on käynyt läpi pienoisen evoluution entistäkin rockimpaan suuntaan ja tässä vaiheessa voi viimeistään heittää hyvästit mm. ”Ready To Fallin” tai ”Torchesin” kaltaiselle raivokkuudelle. Kappaleet ovat tuoreita ja yhteneväisyydet aiempien albumien sisältöön ovat vain hiuksenhienoja. Tämän kaltaisessa musiikissa yhtyeet alkavat ennen pitkää toistamaan itseään, mutta Rise Against on onnistunut välttämään tämän ikävän faktan kiitettävästi. Vaikka pientä hidastelua/pehmoilua on havaittavissa, niin sanottavaa yhtyeeltä löytyy silti enemmän kuin yhdeltäkään Vihreän liiton kansanedustajalta tähän päivään mennessä. Pienen annoksen omaa tuskaansa käy albumilla vuodattamassa myös Matt Skiba, joka on tunnettu mm. -yhtyeestä.

Tim McIlrathin rustaamat lyriikat kertovat aroista aiheista rapakon takana ja maailmassa yleensä, kuten Katrina hurrikaanista ja Meksikonlahden öljyonnettomuudesta. Vaikkakin aiheet ovat synkkiä tapa jolla niistä kerrotaan on myönteinen ja näkökulmana toimii: ”Mitä jos tämän siirtymävaiheen toisella puolella on paikka, jossa me kaikki mielummin asuisimme”? Näissä mietteissä riittääkin pureskelua vielä pidemmäksi aikaa ja olisi mukava kuulla herralta hieman myös omia mietteitä raitojen taustoista.

Levyn kaikki kappaleet (”Wait For Me” slovaria lukuunottamatta) ovat tasaisesti vahvoja vetoja ja olisi suorastaan epäreilua nostaa joukosta joku ylitse muiden. Siitä huolimatta nostan jalustalle lapsikuoron hoilailun voimalla kulkevan raidan ”Make It Stop”, jossa on eittämättä paljon radiohitti ainestakin. Sen voimakas kertosäe ja lyriikat onnistuivat tekemään kuuppaani lähtemättömän vaikutuksen jo ensimmäisellä kuuntelulla.

Rise Againstin suosiolle ei loppua näy, vaikka uuden albumin myötä suosio ei välttämättä kasva enää kovinkaan räjähdysmäisesti. Se puhaltelee silti vahvoja tuulia tämän 2000-luvun punk rockin lippulaivan purjeisiin ja vahvistaa entisestään sen asemaa yhtenä alansa tärkeimpinä yhtyeinä. Loistava albumi!

9/10

Kappalelista:

01. Architects
02. Help Is on the Way
03. Make It Stop (September’s Children)
04. Disparity By Design
05. Satellite
06. Midnight Hands
07. Survivor Guilt
08. Broken Mirrors
09. Wait for Me
10. A Gentlemen’s Coup
11. This Is Letting Go
12. Endgame

www.riseagainst.com

Kirjoittanut: Tommi Hämäläinen

Kommentoi julkaisua