Underclass täydellisen biisin jäljillä

Kirjoittanut Juhani Mistola - 15.12.2021

Näin turkulaisena on välillä helppo olla huolissaan siitä, että tapahtuuko täällä uuden rockin osalta ylipäätään mitään vai onko koko kaupungin nousu Suomen musiikkimaailman huipulle yhtä tahmeaa kuin kuin funikulaarireissu Kakolanmäelle. Onneksi aina jostain kiven alta niitä yrittäjiä kuitenkin nousee.

Tuore turkulainen pop rock -sensaatio Underclass julkaisee parin viikon kuluttua kolmannen sinkkunsa ja pakkohan sitä oli myös Kaaoszinen vääntäytyä paikalle ihmettelemään. Ennakkoon kuunteluun saatu ”Keep On Hiding” osoittautuu mukavasti kulkevaksi mollirock-biisiksi, joka saa tanssittaa toimittajan korvia hiukan The Soundsin ja Paramoren tapaan. Tämähän toimii myös täällä ”kolmenkympin ja arkun välissä” -ikäluokassa!

Underclass tarjoaa myös yhdenlaisen näyteikkunana Turun Nuorisoasiankeskuksen Turku Rock Academy -projektiin, jonka funktiona on lyhyesti sanoen kiinnittää Turku Bandstand -bändikilpailusta tuoreita yhtyeitä valmennettavakseen, tuottaa bändeistä ammattimaisen näköisiä ja kuuloisia, julkaista yhtyeiden tekemää musiikkia ja saada bändit normaalia pizzeriannurkkaa tasokkaammille keikoille. Ja tuskinpa menestystäkään kukaan asianosainen panee pahakseen, onhan Turku Rock Academyn metallikasvatti Awake Againin saavutukset otettu kaupungissamme ilolla vastaan.

Bändin haastattelu ei pääse kunnolla edes alkamaan, kun Rock Academyn rastapäinen takapiru Mark Albert Bertenyi saapuu huoneeseen ilmoittamaan, että jokin yllättävä biisinkirjoitusvalmennussessio on alkamassa heti haastattelun jälkeen. Bertenyin kohteliaasta asenteesta päätellen tämä rock ’n’ roll -koulu ei opeta Underclassille paheellisia elintapoja tai haistattelua toimittajille. Ehkäpä parempi niin.

Kun Underclass eli Aino Vaino (laulu), Jesper Parjanen (kitara), Tuomas Kero (basso) ja Joona Salonen (rummut) on istutettu Auran Panimon toimistotilan sohvalle, on pakko aloittaa itsestäänselvyyksistä: Mistä nimi Underclass tulee?

 ”Itse asiassa Oasiksen biisistä ”Bring It On Down”, vastaa bändin kitaristi Jesper ja yllättää jopa yhtyeen keulakuvan Ainon: ”En mä ees tienny”. Gallagherin veljesten edesottamukset tuntien kannattaa toimittajien olla sittenkin vähän varuillaan. Haastattelu ei kuitenkaan muistuta Oasis-saippuaoopperaa, vaan lähinnä sitcomia, jossa jengiä lappaa sisään ja ulos jatkuvalla syötöllä. Tällä kertaa saranoita kuluttaa toinen Rock Academy -valmentaja Tomi Arvas, joka lupaa lähteä heti huitsin Nevadaan – ”Tsemppiä sinne Nevadaan”, virnistää Aino.

Bändi perustettiin vuonna 2018 ja nykyisen kokoonpanon muodostuminen vaikuttaa menneen ainakin kohtuullisen mutkattomasti. “Ainolla oli visio meidän suhteen. Me oltiin poikien kans soitettu varmaan vuosi ja alettiin miettii et laulaja ois kiva. Pistettiin ilmoitus Muusikoiden.netiin ja joku sielt olikin käyny. Mä taisin olla silloin krapulas enkä päässy näkee sitä. Mut sit Aino laitto viestii ja ekast kerrast se lähti.”, rumpali Joona tarinoi.

Bändi lähti erittäin nopealla aikataululla kisaamaan Turku Bandstandiin ja pääsi heti jatkoon.

”Bandstandin luonne oli siinä välissä hiukan muuttunut sinä vuonna, nykyäänhän siinä ei enää niinku oo sitä semifinaalia ja finaalia. Mut edelleen siellä valitaan ne muutama bändi, jotka pääsee Rock Academyyn. Mut me päästiin siitä kertaheitolla läpi”.

Tästä kohtaan toimittajan tulee siis kirjoittaa ”nuoren bändin uskomaton menestystarina”!

 ”Suoraan maailmalle!”, komppaa Joona.

Rock Academyssa toimiminen on tuntunut bändistä luontevalta, vaikka se sisältääkin melko konkreettista opastusta yhtyetoimintaan. Toisaalta bändillä ei ole juuri kokemusta muunlaisesta toiminnasta. ”Ainottoman” ajanjakson treenisjammailut ovat vaihtuneet suunnitelmallisempaan musiikintekemiseen ja bändi on saanut Rock Academyltä vinkkejä lavaelkeistä, dynamiikasta ja kappaleiden rakenteista alkaen.

Basisti Tuomas kertoo, että ”Siit on just saanu paljon oppii täält et mitä kannattaa ja mitä ei kannata tehdä”. Silti Joona tarkentaa, että ”toisaalta on sanottu, ettei ole sääntöjä! Mutta siis kerrottu et mistä kannattaa aloittaa” Tuomaksen mukaan  jo heti alussa luvattiin, ”ettei tulla puuttumaan siihen et millaista musiikkia tullaan tekemään ja että ollaan tukemas sitä meidän kehitystä”.

Bändi luottaa siis omiin musiikillisiin vaikuttajiinsa, jotka ovat Ainolle olleet ennen bändiä suomipoppia ja hänelle suurin laulajaesikuva on Paramoren vokalisti Hayley Williams. Jesperin ja Tuomaksen musiikilliset juuret ovat klassisessa metallikaksikossa Black Sabbath – Iron Maiden ja Joonan levylaukusta löytyy deathcorea, black metalia ja progemetallia.

On kieltämättä sangen kiinnostavaa, että soittajisto on metallityyppejä soittamassa pop rockia.

”Kuitenkin löytyy sit yhteneväinen linja nois biiseis”, Aino lupaa. Vielä hämmentävämpää on, että nuorehkot metallikundit ja naisvokalisti ovat levyttäneet kakkossinkkuna coverin yli 15 vuoden takaisesta Gorillaz-hitistä ”Feel Good Inc.”.

Tästä älynväläyksestä on vastuussa Jesper: ”Se oli vaan sellainen, mitä mä halusin! Aattelin et siitä vois saada oman kuulosen biisin. Kaikki niinku tietää sen, mut ei sitä kukaan juurikaan soita. Kaikki muut oli vähän eka et ’eeh’, mut sit mä ehdotin sitä Markille ja se vaan sano, et ’joo, se tulee teille. Nyt kuuntelette Jeppee, se on hyvä biisi.’ Sit mä sain mun tahoni läpi!”

Vaikka koronatilanne on pistänyt valtaosan keikkatoiminnasta jäihin melkein pariksi vuodeksi, pääsi  Underclass kesällä esiintymään Liedon SmugglerRokiin ja Turun Aura Festeille eli samoihin bileisiin esimerkiksi Europen, Beast In Blackin, Apocalyptican ja Sannin kanssa. Ihan kunnioitettavassa seurassa siis. Bändi oli etenkin Smugglerin keikasta innoissaan: ”Oli aikamoinen fiilis päästä Smugglerissa soittamaan niin pitkän tauon jälkee. Ja vielä upeassa kelissä!”, tuulettaa Tuomas.

Kaikille aloitteleville ja miksei kokeneemmillekin bändeille on tuttua, että pääesiintyjät saattavat venyttää aikatauluja ja tarvittavat minuutit voidaan kiskoa ns. kakkoslavan esiintyjien selkänahasta. Tämä ei kuitenkaan Underclassia ahdista. ”Ihan sama et mitä tapahtuu lavan ulkopuolella, mut kun me ollaan lavalla,  niin otetaan siitä hetkestä kaikki irti”, vannoo Aino. Ja tämän on yleisökin huomannut: ”On täs niinku selkee nousukäyrä, haha”.

Alun nurinani Turun rokkielämän kuivuudesta saa ainakin jonkin asteista vastakaikua bändiltä, Jesperin mukaan ”On tää aika heikkoo. Ei tääl nyt paljoo oo paikkoja, joihin sä voisit pienellä bändillä hakee. Ainakaan ilman, että tarttis maksaa mitää helvetin isoi keikkapaikkavuokrii ja tehdä perkeleesti persmäkee vielä. Joudutte maksaa ite ittes kipeeks, että pääsee soittamaan. Voi tääl nyt akkarikeikkoi mennä pikkupubeihin soittaa. Mut ei tääl kunnon keikoil oo montaa paikkaa”

Joona kuitenkin muistuttaa, että ”on toi Utopia kiva lisä, on siellä pari keikkaa tullu ite käytyy kattomas”. Utopia on siis uusi musiikkiklubi osoitteessa Humalistonkatu 8, joka oli Säätämön, Klubin ja Gongin jälkeen useamman vuoden ajan tyhjillään. Kaaoszine toivottaa keikkapaikalle onnea ja pitkää ikää!

Kuten todettua, tuore sinkku ”Keep On Hiding” on tarttuva menobiisi, mutta sen lyriikat käsittelevät vakavia asioita.

Kappaleen sanoittaja Aino yltyy pohdiskelussaan jopa filosofiseksi: ”Tuli huomattua, että lyriikoiden kirjoitushetkellä ei välttämättä ees tiiä, mistä se biisi kertoo. Ehkä sen voi tajuta sit myöhemmin? Silloin kirjoitushetkellä mulla oli hankalia tunteita ja pakoilua niistä kaikista inhottavista ajatuksista ja kuolemasta. Itse asiassa moni asia, jota me pelätään, on sidoksissa kuolemanpelkoon – vaikka kuolema onkin väistämätön asia”. Biisin ydinsanoma on kuitenkin toiveita herättävä ja se käskeekin kuulijaa kohtaamaan pelkonsa: ”Kontrastina siihen, että ihmiset pakenee niitä tunteita, pitäis antaa niiden olla ja päästää irti. Kuten siinä monta kertaa sanotaankin: Let go.”

Joona huomauttaa sivusta, että ”jokaisella ihmisellä se merkitys on kuitenkin omansa”. Näinhän se on, ehkei pitäisi pureskella koko tekstimaailmaa valmiiksi, vaan jättää tilaa myös omalle tulkinnalle.

Biisin työstäminen voi tapahtua Underclass-maailmassa monellakin eri tavalla ja luonnollisesti myös Rock Academylla on lusikkansa mukana sopassa.

Ainon mukaan ”Ollaan lähdetty monellakin tavalla. Tohon teemalähtöisyyteen liittyen, täällä oli sellaiset biisinkirjoitussessiot et meidän piti tulla tänne Rock Academylle kirjoittaa neljän tunnin aikana neljä biisiaihioo, joissa oli teema, tempo, rakenne ja sit…”

Jesper korjaa: ”Ei niis kaikis ollu ihan noin, joissain piti käyttää jotain tiettyy sointuu tai piti olla vaikka kuus sointuu tai eri tahtilajei”

Joona kiteyttää: ”Että saa niinku erilaisii lähtökohtii biisiin”. Pitääpä kokeilla itsekin joskus!

Se perinteisinkään bändibiisien tekometodikaan ei Jesperin mukaan ole Underclassille vieras: ”Tai sit se lähtee vaan jamittelusta, et mulla oli ton Hidingin riffi ja siitä se alko vaan rakentuu”.

Biisinteon opiskelu on Ainon mielestä ”vähän kaksipiippuinen juttu. Monet sanoo, ettei sitä biisinkirjoittamista voi silleen opettaa. En mä tiedä et miten sen vois sanoiks pukee et mistä se yhteinen biisi tavallaan syntyy”. Tuomas lisää, että ”jokaisel on oma tapa tehdä se ja siinä on monia asioita, jotka voi auttaa siinä. Jotkut tekee yksin ja jotkut tekee porukassa. Jotkut saattaa tehdä sen teorian pohjalt ja jotkut taas ei tiedä teoriast mitään ja soittaa vaan. Mitään väärää tapaa ei ole. On tärkee myös pysyy luovana ja hakee inspiraatioo eri asioist. Ja sen oppii vaan tekemäl. Tiettyyn pisteesee pääsee lukemal, mut kyl se lopulta pitää itse tehdä”.

Joona kiteyttää: ”Se on vaan tärkeintä et jokainen löytää omalle itelle oikeen tavan kirjoittaa niitä”.

Aino muistuttaa myös sulavan bändikemian merkitystä: ”Ja et miten sen biisinkirjoittamisen saa bändis sujuvaks, niin kaikkein tärkein juttu siin on se joustaminen. Et jos sen oikees bändis haluu tehdä. Mut mitä on muiden tyyppien kaa puhunu, nii on kuullu, että toi kuulostaa tosi harvinaiselta että kaikki tehdään täysin yhdes. Usein on jotkut yks tai kaks tyyppiä, jotka tekee biisit tai sit kukaan ei oo valmis joustamaan visiostaan ja lopputulos kuulostaa sit aika sekametelisopalta. Ei meilläkään tää aina ihan ruusuilla tanssimista oo mut tuntuu et ainakin biisien tekemisen suhteen kaikki on valmiita joustamaan – että mennään se biisi edellä”. 

Bändillä olisi melkein kokonainen studioalbumi takataskussa, mutta nykyajan hengen mukaisesti myös Underclass julkaisee kasan yksittäisiä sinkkuja, jotka lopulta muodostavat täyspitkän albumin.

”Nuorena ja innokkaana bändinä jos oltais ite päätetty, niin me oltais julkaistu kaikki biisit heti levynä”, miettii Aino. ”En mä nyt tiedä et oisko sekään tosi huono asia, mut kiva et on mukana joku joka on just sitä tuotannollista puolta tehny ja kertoo et miten se on järkevintä hoitaa. Samoi innokkuuksia taitaa olla vähän kaikilla uusilla bändillä!”.

Underclass ei ole ikinä ajatellut vaihtaa laulukieltään englannista suomen kieleen – vai onko?

Joona: ”On mietitty, mut päätettiin pysyä englannissa”.

Jesperillä on aiheesta vahva näkemys: ”Mä ainakin tyrmään sen vaihtoehdon, mua ei kiinnosta ja mä en jaksa kuunnella sellaista musiikkia”.

Ainon on pakko toimia paholaisen asianajajana: ”Mut mitä jos joku tulis jonku miljoonadiilin kanssa?”

Jesper saa vettä myllyynsä: ”Kai sen diilin ottais mut se bändi hajois alle vuodessa kun mä en jaksais tehdä sitä hommaa ja mä lähtisin vittuun siitä”.

”Mut kyl mullakin on ollu se, että haluu haastaa itseään niinku kansainvälisesti ja tykkään lyyrisesti englannin kielestä”, kuvailee Aino.

Aino haluaa kuitenkin pitää ovet avoimena – ainakin Jesperin kiusaksi: ”Mutta ei sitä kuitenkaan voi ikinä tietää, et jos on tässä hetkessä jotakin mieltä, niin mitä mieltä sitten on joku toinen hetki”, katsoo hieman kieroilevan oloisesti Jeppeä ja räjähtää nauramaan.

Underclass

Underclass:
Aino Vainio – Laulu
Jesper Parjanen – Kitara
Tuomas Kero – Basso
Joona Salonen – Rummut

Underclass Facebookissa ja Instagramissa

”Keep On Hiding”

Säv. Jesper Parjanen, Joona Salonen, Tuomas Kero, Aino Vainio
San. Aino Vainio

Julkaisu: V.R. Label Finland
Äänitys: Tuomas Riihimäki, Auran Panimo
Miksaus: Joonas Parkkonen
Masterointi: Jackson Shuudifonya, Southwest Mastering
Jakelu: Playground Music Scandinavia

Teksti: Juhani Mistola