Where have they gone? – Ruotsalaista black metalia 90-luvulta (pt.2)
Tarkkasilmäisimmät lukijat huomannevat, että samankaltaisella otsikolla on tehty artikkeli jo reilu vuosi sitten, mutta innostus vanhojen muisteluun on toimittajalla sitä tasoa, että artikkeli on syytä tehdä uudestaan ja ennen kaikkea paremmin. Siinä missä vuoden takaisessa artikkelissa perehdyttiin ruotsalaiseen metalliin ylipäätänsä, päivitetty versio keskittyy pääpiirteittäin black metaliin sekä 90-lukuun. Muutamia viikkoja sitten julkaisimme samankaltaisen artikkelin norjalaisesta 90-luvun black metalista, mutta myös Ruotsista tuli 90-luvulla valtaisa määrä toinen toistaan kovempia black metal -tuotoksia ja yhtyeitä. Näistä Marduk, Dark Funeral, Setherial ja monet muut jatkavat uraansa edelleen, mutta unohtaaksemme jälleen nämä edelleen aktiivisena olevat yhtyeet keskittyy kaksiosainen sarja lähinnä länsinaapurimme yhtyeisiin, joista ei vuosikausiin ole liiemmin kuultu. Aivan kuten Norjan tapauksessa, ei myöskään Ruotsin skeneä käsittelevässä artikkelisarjassa ole portteja pidetty kuitenkaan liian kireällä, vaan mukaan on kelpuutettu yhtyeitä, jotka selvisivät 2000-luvulle asti, ja myös muutama yhtye, joiden uudelleenaktivoitumisesta on liikkunut huhuja tai nähty jopa pieniä konkreettisia todisteita. Eikä tälläkään kertaa genrerajoja ole pidetty liian tiukalla, vaan mukana on myös muutamia yhtyeitä, joiden yhteys black metaliin on lähinnä pienten vaikutteiden tasolla. Yksi asia näitäkin yhtyeitä joka tapauksessa yhdistää: jokainen niistä on omalla tavallaan vaikuttanut siihen, mitä ruotsalainen metallimusiikki joskus oli ja on nykypäivänä.
Embraced
Vuodesta 1993 toimineen melodista black metalia soittaneen Embracedin erikoisuus oli sen kokoonpanoon kuuluneet kaksi kosketinsoittajaa. Näistä toinen, Sven Karlsson, kuuluu nykyään Soilworkin miehistöön. Muista jäsenistä toinen kosketinsoittaja Julius ”Farnargh” Chmielewski on vaikuttanut Embracedin jälkeen muun muassa Fall Ov Serafimissa, rumpali Thomas Lejon niin ikään samaisessa yhtyeessä sekä sen lisäksi progressiivista metallia soittavan Andromedan kokoonpanossa. Vokalisti Kalle Johansson sen sijaan availee kurkkuaan nykyään melodista death metalia soittavan Deatheningin keulamiehenä. Luonnollisesti runsaasti kosketinsoittimia melodisessa black metalissaan käyttänyt Embraced julkaisi aktiivivuosinaan kaksi albumia: ”Amorous Anathema” (1998) ja ”Within” (2000).
Morthirim
Necromiconin vanavedessä toiminut Morthirim koostui valtaosin edellä mainitun yhtyeen jäsenistöstä, tosin jotkut eri soittimissa. Necromiconin kitaristi Nicklas Sundqvist soitti tässä yhtyeessä bassoa, ja kosketinsoittaja Roger Johansson oli siirretty kitaran varteen. Necromiconin rumpali Robert ”Zoid” Sundelin sentään pysytteli omassa lestissään kannujen takana myös Morthirimissa. Lyhyeksi jäänyt projekti tuotti lopulta ainoastaan yhden EP:n ”Morthirim”, joka julkaistiin vuonna 1998.
Amsvartner
Mainos päättyy
Alun perin black metal -yhtyeenä perustettu Amsvartner kallistui ainoalla täyspitkällään ”Dreams” (1999) selkeästi enemmän Göteborg-tyylisen death metalin puolelle. Enemmän black metal -vaikutteita löytyy yhtyeen sitä ennen julkaistuilta demoilta sekä EP:ltä ”The Trollish Mirror” vuodelta 1997.
Scheitan
Melodisena black metalina aloittanut ja sittemmin enemmän death metaliin suuntautunut Scheitan julkaisi kolme täyspitkää albumia 90-luvun loppupuolella. Näistä albumeista vuonna 1996 julkaistu debyytti ”Travelling in Ancient Times” lienee se ”black metalisin” teos, verrattuna sitä seuranneisiin albumeihin ”Berzerk 2000” (1998) ja ”Nemesis” (1999). Yhtyeen miehistöön kuului mm. nykyinen Gates Of Ishtar/ Helltrain-rumpali Oskar Karlsson sekä nykyinen Helltrain-vokalisti Pierre Törnkvist.
Oxiplegatz
Mainos päättyy
Alkuperäisen At The Gates -kitaristi Alf Svenssonin pääasiassa yksin muodostama Oxiplegatz oli yksi ruotsalaisen black metalin kummallisuuksia 90-luvulla. Scifilyriikoita avantgarde black metaliin sekoittanut yhtye julkaisi aktiivivuosinaan kolme täyspitkää albumia ”Fairytales” (1994), ”Worlds and Worlds” (1996) ja ”Sidereal Journey” (1998).
Withered Beauty
Yhden täyspitkän albumin yhtyeeksi jääneessä Withered Beautyssa vaikutti muun muassa nykyisin Ereb Altorin sekä Isolen keulamiehenä toimiva Daniel ”Ragnar” Bryntse. Myös Ereb Altorin rumpalin Jonas ”Tord” Lindströmin kerrotaan kuuluneen Withered Beautyn kokoonpanoon hetken aikaa ennen yhtyeen hajoamista, Lindström ei kuitenkaan yhtyeen ainoalla täyspitkällä, vuonna 1998 julkaistulla ”Withered Beautylla” vielä yhtyeessä soittanut.
Mithotyn
Folk-vivahteista viikinki/black metalia soittanut Mithotyn perustettiin alun perin Cerberus-nimellä vuonna 1992. Lukuisten demonauhojen jälkeen yhtye julkaisi kolme täyspitkää albumia: ”In the Sign of the Ravens” (1997), ”King of the Distant Forest” (1998) sekä ”Gathered Around the Oaken Table” (1999). Yhtye oli aktiivivuosinaan melkoisen tunnettu, mutta hajosi piakkoin viimeisen albuminsa jälkeen. Mithotynin kokoonpanosta kitaristi Stefan Weinerhall sekä rumpali Karsten Larsson perustivat yhtyeen hajoamisen jälkeen power/folk metal -yhtyeen Falconer jatkaakseen folk-vaikutteisen musiikin tekemistä. Yhtyeen kitaristi Karl Beckmann vaikuttaa nykyään melodista viikinki/ death metalia soittavan King Of Asgardin laulajana.
Vargavinter
Ainoastaan yhden virallisen julkaisun koko diskografiaansa saaneen Vargavinterin kokoonpanosta tiedetään hyvin vähän. Yhtyeen laulaja-basistina toimineen Hughinin epäillään olevan todennäköisesti muun muassa Azhubham Haanissa vaikuttanut Linus ”Angramain’yo” Åkerlund. Toisaalta yhtyeen epäillään myös olleen vuosina 1991-2005 aktiivisena olleen thrash/death metal -yhtye Defleshedin sivuprojekti. Pakanallista black metalia soittaneen Vargavinterin ainoaksi jäänyt julkaisu on vuonna 1996 julkaistu täyspitkä ”Frostfödd”.
Deathwitch
Mainos päättyy
Vuosina 1995-2005 toiminut thrash/black metal -yhtye Deathwitch oli muun muassa Runemagickista tunnetun Nicklas ”Terror” Rudolfssonin sivuprojekti, jonka muut jäsenet vaihtuivat tiuhaan tahtiin. Rudolfssonin jätettyä yhtyeen vuonna 2005 se myös luonnollisesti hajosi siihen paikkaan. Deathwitch julkaisi urallaan yhteensä kuusi täyspitkää albumia, joista viimeiseksi jäi vuonna 2004 julkaistu ”Violence Blasphemy Sodomy”. Vuonna 1996 julkaistun debyyttialbumin ”Triumphant Devastation” kokoonpanoon kuului kaksi naispuolista soittajaa, basisti Karin Blomqvist sekä kitaristi Mia ”Af Necrohell” Larsson, joista jälkimmäinen vaikuttaa nykyään thrash/death metal -yhtye Dracenan kitaristi-laulajana. Myös Blomqvist kuului Dracenan kokoonpanoon muutamien vuosien ajan rumpalina.
Dawn
Vuosina 1990-1999 toimineen Dawnin väitetään aktivoituneen uudelleen, ja vuoden 2015 kokoonpano koostuu alkuperäisjäsenten kitaristi Fredrik Söderbergin sekä vokalisti Henke Forssin lisäksi rumpali Tomas Asklundista (Gorgoroth, ex-Dissection jne.). Uutta julkaisua Dawnilta on silti saatu jo tovi odottaa, sillä yhtyeen viimeisin albumi on vuodelta 1998. Dawnin nykyinen levy-yhtiö Century Media records julkaisi vuonna 2014 uudelleenmasteroidut versiot yhtyeen molemmista täyspitkistä albumeista ”Nær sólen gar niþer for evogher” (1994) ja”Slaughtersun (Crown of the Triarchy” (1998) sekä näiden välissä julkaistusta EP:stä ”Sorgh på svarte vingar fløgh” (1996), samoin kokoelman yhtyeen demovuosista ”The Eternal Forest – Demo Years 91-93”.
Sorhin
Pääosin kaksikon Eparygon sekä Mikael ”Nattfursth” Österberg muodostama Sorhin kuului 90-luvulla ruotsalaisen black metalin lupaavimpiin yhtyeisiin. Sorhinin väitetään olevan tauolla, mutta tosiasiassa yhtyeen viimeisin täyspitkä albumi on vuoden 2000 ”Apokalypsens Ängel” ja sen lisäksi yhtye on 2000-luvulla julkaissut vain yhden kappaleen ”To Give Death” split-EP:llä Puissancen kanssa, senkin jo vuonna 2002. 90-luvulla yhtye julkaisi debyyttialbuminsa ”I Det Glimrande Mörkrets Djup” (1997) sekä lukuisia pienjulkaisuja. Yhtyeessä rumpujen takana vuosien saattossa toimi muun muassa Arckanumin keulamies Johan ”Shamaatae” Lahger sekä ex-Setherial rumpali Anders ”Zathanel” Löfgren.
Non Serviam
Rotting Christin kakkosalbumin nimestä yhtyeensä nimen keksinyt Non Serviam toimi aktiivisena 90-luvun loppupuoella julkaisten kaksi täyspitkää albumia ”Between Light and Darkness” (1997) ja ”Necrotical” (1998). Yhtyeen kerrotaan olevan tauolla, mutta sitten vuoden 2000 seiskatuumaisen ”Play God” jälkeen ei yhtyeestä ole kuultu mitään.
Vergelmer
Pääosin Algaionin ja Hypocrisyn live-soittajista koostunut Vergelmer julkaisi ainoan albuminsa ”Light the Black Flame” vuonna 1997. Keskinkertaista kovin tyypillistä ruotsalaistyylistä black/death metalia sisältänyt albumi ei ilmeisestikään poikinut suurempaa suosiota ja antanut projektille sitä kautta suurempaa syytä jatkoon.
Abyssos
Death metal -yhtye Insalubriouksen jäsenistä koostettu Abyssos haiskahti pahasti silkalle trendien perässä juoksemiselle. ”Vampyyri” black metalia soittanut yhtye perustettiin vuosi sen jälkeen, kun brittiläinen Cradle Of Filth oli julkaissut jo suurta suosiota saaneen debyyttinsä ”Principle of Evil Made Flesh”. Eikä ihme ole sekään, että Abyssoksen kiinnitti samainen levy-yhtiö, Cacophonous records, joka myös Cradle Of Filthin debyyttialbumin julkaisi. Vaikka dollarit hommassa haisivatkin, oli Abyssos musiikillisesti ihan kelpo yhtye, joka julkaisi kaksi täyspitkää albumia, ”Together We Summon the Dark” (1997) js ”Fhinsthanian Nightbreed” (1999), saavuttamatta kuitenkaan sen suurempaa suosiota.
Vondur
Vondur oli Abruptum/ Ophthalamia-kaksikko Tony ”It” Särkän ja Jim ”All” Bergerin muodostama todella hämäräperäinen black metal -projekti. Yhtyeen ainoan täyspitkän albumin ”Striðsyfirlýsing” (1996) kannessa komeili Darth Vaderin kuva ja sisältö oli jotakin black metalin sekä totaalisen kaaoksen sekoitusta. Projektin viimeiseksi jääneellä julkaisulla, ”The Galactic Rock’n’Roll Empire” (1998) -EP:llä kaksikko sen sijaan esitti muutaman oman kappaleen lisäksi cover-versioita Bathorylta, Judas Priestilta, Mötley Crüelta sekä Elvis Presleyltä. Kyllä, luitte oikein, kuninkaalta itseltään.
Throne Of Ahaz
Vuosina 1991-2006 toiminut Throne Of Ahaz oli yksi ruotsalaisen black metalin kärkinimiä, kunnes sen ura loppui lyhyeen kahden täyspitkän albumin ”Nifelheim” (1995) sekä ”On Twilight Enthroned” (1996) jälkeen. Basisti Kalle ”Taurtheim” Bondessonin ja vokalisti Fredrik ”Beretorn” Jakobssonin lisäksi Throne Of Ahazissa vaikutti kitaran varressa debyytillä Niklas ”Whortael” Svensson (Gates Of Ishtar) ja kakkosalbumilla Marcus ”Vargher” Norman (Naglfar). Virallista rumpalia yhtyeellä ei koskaan ollut, sillä molemmilla albumeilla rummut hoitanut Johan Moritz on merkitty levyjen kansiin ainoastaan sessiojäsenenä.
Korp
Alun perin Nocturnal-nimellä perustetusta Korpista löytyy internetin syövereistä hyvin vähän mitään tietoa. Yhtye nauhoitti aktiiviuransa aikana yhteensä kolme täyspitkää albumia: ”Until Eternity Calls” (1997), ”Demon-Reborn” (199) sekä ”Thorns of Centuries Unfold” (2001), joista ensiksi mainittua ei edes koskaan julkaistu. Sen paremmin yhtyeen kuin siinä vaikuttaneiden jäsenten liikkeistä ei viimeisen albumin jälkeen löydy oikeastaan yhtään mitään mainitsemisen arvoista.
Thy Primordial
Vuosina 1994-2005 toiminut Thy Primordial julkaisi yhteensä kuusi täyspitkää albumia, joista viimeiseksi jäi vuoden 2004 ”Pestilence Upon Mankind”. Huolimatta lukuisista albumeista jäi Thy Primordial ilmeisesti kuitenkin taka-alalle yhtyeen useiden jäsenien vaikuttaessa samaan aikaan grindcore-yhtyeessä Retaliation, joka on aktiivinen vielä tänäkin päivänä. Thy Primordialin 90-luvun albumit, kuten vuoden 1997 debyytti ”Where Only the Seasons Mark the Paths of Time” edustivat perinteikästä vauhdikasta ruotsalaista black metalia.
Sargoth
Sargoth oli yksi yhden albumin ”ihmeistä” ruotsalaisen black metalin historiassa; yhtyeen ainokainen albumi ”Lay Eden in Ashes” julkaistiin vuonna 1998. Albumilla kitaran varressa operoi myös Abyssoksessa soittanut Christian Rehn. Sen sijaan viimeisestä tiedetystä Sargothin kokoonpanosta rumpali Roger Lagerlund ja kitaristi Olle Jansson ovat vaikuttaneet yhtyeen hajoamisen jälkeen black metal -yhtyeessä Chaosdaemon, joka on viime vuosina osoittanut pieniä uudelleenaktivoitumisen merkkejä julkaisten EP:n ”Clandestine Phantasma” muutama vuosi sitten.
Hellspell
Myös Non Serviam -kaksikon Daniel Andersson ja Chrille Andersson muodostama Hellspell jäi lopulta yhden albumin projektiksi. Vain kolme vuotta aktiivisena olleen black/death metal -yhtyeen ainoaksi albumiksi jäi vuonna 1999 julkaistu ”Devil’s Might”.
Ashes
Black metal -vaikutteista death metalia soittaneen Ashesin viimeiseksi julkaisuksi jäi vuoden 2000 EP ”And the Angels Wept”, minkä jälkeen yhtyeen jäsenet ovat tahoillaan keskittyneet enemmän thrash/death metal -painotteiseen soitantaan. Ashesin basisti-vokalisti Jonas ”Jonte” Magnusson sekä Mikael ”Kniven” Wassholm ovat sittemmin vaikuttaneet edelleen aktiivisena olevassa Facebreakerissa ja kitaristi Andreas Sjöberg taasen Plague Warheadissa. Ashesin ainoaksi täyspitkäksi jäi vuonna 1998 julkaistu albumi ”Death Has Made Its Call”. Yhtyeessä vaikutti myös Ophthalamiasta sekä Pan.Thy.Moniumista tutuksi tullut Robert ”Mourning” Ivarsson.
Satanic Slaughter
Alun perin jo vuonna 1985 perustetun black/thrash metal -yhtye Satanic Slaughterin lista entisistä jäsenistään on pitkä kuin nälkävuosi, eikä sen viimeisessä tiedetyssä kokoonpanossa ollut yhtään alkuperäisjäsentä jäljellä. Yhtyeessä vuodesta 1990 soittanut Ztephan ”Dark” Karlsson menehtyi sydänsairauteen vuonna 2006, mikä aiheutti Satanic Slaughterin lopullisen hajoamisen. Yhtye julkaisi pitkästä iästään huolimatta ainoastaan neljä täyspitkää albumia, joista viimeiseksi jäi vuoden 2002 ”Banished to the Underworld”. 90-luvulla yhtye julkaisi kaksi täyspitkää albumia, debyyttinsä ”Satanic Slaughter” (1995) sekä kakkosalbumin ”Land of the Unholy Souls” (1996). Näillä albumeilla yhtyeen kokoonpanon muodostivat basisti Ztephan ”Dark” Karlssonin lisäksi vokalisti Tony ”Toxine” Kampner (Seance), kitaristit Rille ”Richard Corpse” Rimfält (Witchery) sekä Patrik Jensen (The Haunted, Witchery) ja rumpali Micke ”Mique Flesh” Pettersson (Seance).
War
Vuosina 1995-1999 aktiivisena ollut War oli todellinen ruotsalaisen metallimusiikin superkokoonpano, etenkin vuoden 1997 debyytti-EP:llään ”Total War”, jolla yhtyeen kokoonpanon muodostivat Peter Tägtgren (Hypocrisy, Pain jne.) – rummut, Mikael Hedlund (Hypocrisy) – basso, David ”Blackmoon” Parland (ex- Dark Funeral, R.I.P.) – kitara, Tony ”It” Särkkä (Ophtahalamia, Abruptum) – kitara, Jim ”All” Berger (Ophthalamia, Abruptum) – laulut. Yhtyeen ainoaksi jäänellä täyspitkällä, vuonna 1999 julkaistulla ”We Are War” -albumilla ei viisikosta ollut jäljellä enää kuin All sekä Blackmoon; rumpujen takaa löytyi samoihin aikoihin Hypocrisyssa kannutellut Lars Szöke. Yhtyeen viimeisessä virallisessa kokoonpanossa kitaran varressa vaikutti myös In Aeternumista tutta David ”Impious” Larsson, mutta tällä kokoonpanolla War ei enää julkaissut yhtään mitään.
Grotesque
Death/black metal -yhtye Grotesque oli pääosin aktiivisena perustamisvuodestaan 1988 vain vuoteen 1990, mutta yhtyeen vokalisti Tomas ”Goatspell” Lindberg, rumpali Tomas ”Offensor” Eriksson sekä kitaristi Kristian ”Necrolord” Wåhlin nauhoittivat vielä vuoden 1996 kokoelmalle ”In the Embrace of Evil” muutaman kappaleen. Yhtye herätettiin henkiin vielä vuonna 2007, mutta se hajosi muutaman live-esiintymisen jälkeen. Tomas Lindberg tunnetaan nykyään parhaiten At The Gatesin laulajana, Kristian ”Necrolord” Wåhlin on sen sijaan tullut monille varmasti tutuksi lukuisista levynkansista. Necrolordin pensseli on maalannut vuosien varrella kansitaiteita esimerkiksi sellaisille yhtyeille kuin Amorphis, Bathory, Emperor, Dissection, King Diamond jne.
Niden Div. 187
Perus- black metaliin keskittynyt Niden Div. 187 oli lyhytkestoinen projekti, joka hajosi ainoan täyspitkänsä ”Impergium” (1997) jälkeen. Yhtyeen kokoonpanon muodostui samaan aikaan Dawnissa ja nykyisin Retaliationissa vaikuttavasta kaksikosta, rumpali Jocke ”Morth” Pettersonista sekä vokalisti Henrik ”Henke” Forssista, sekä silloisesta A Canourus Quintet -kitaristista Leo Pignonista ja Thy Primordial -basistista Jonas Albrektssonista. Myös Albrektsson vaikuttaa nykyään yhdessä Pettersonin ja Forssin kanssa grindcore-yhtyeessä Retaliation, tosin kitaran varressa. Yhden täyspitkän lisäksi yhtye julkaisi vuonna 1996 EP:n ”Towards Judgement”, joka oli aiemmin jo demonauhana julkaistu.
The Darksend
Vuonna 1991 perustettu The Darksend sai aktiiviurallaan aikaiseksi lukuisten demonauhojen lisäksi kaksi täyspitkää albumia ”Unsunned” (1996) ja Antichrist in Excelsis” (2000) sekä näiden välissä yhden seiskatuumaisen EP:n ”The Luciferian Whisper” (1997). Yhtyeen perustajajäsenistä kitaristi Mikael Bergman sekä vokalisti Tony Richter vaikuttavat nykyään death metal -yhtyeessä Undecayed.
Silencer
Olkoonkin, että Silencerin ainoaksi jäänyt täyspitkä albumi ”Death – Pierce Me” on julkaistu vasta vuonna 2001, on Silencer otettava tähän artikkeliin mukaan jo kahdesta syystä. Ensinnäkin albumi on pääosin kirjoitettu jo 90-luvun puolella ja toiseksi duettona toimineen yhtyeen vokalisti Mikael ”Nattramn” Nilsson on varsinainen tarina kerrottavaksi jo itsessään. Nattramnista on vuosien saatossa liikkunut paljon huhuja, eikä kaikkien tarinoiden todenperäisyyttä voida varmistaa. Ilmeisesti skitsofreniaa ja masennusta sairastava vokalisti kuitenkin otettiin mielisairaalaan pakkohoitoon jossain vaiheessa yhtyeen ainoaksi jääneen albumin nauhoitusten aikana, mikä aiheutti lopulta myös Silencerin hajoamisen. Melko varmana on myös kerrottu tarinaa, että kyseinen pakkohoito olisi johtunut siitä, että Nattramn yritti tappaa hiekkalaatikolla leikkineen pikkutytön iskemällä tätä kirveellä päähän. Yhtyeen toinen jäsen kitaristi Andreas ”Leere” Casado taas liittyi Silencerin jälkeen hetkeksi toiseen ruotsalaiseen depressiivistä black metalia esittävään yhtyeeseen Shining. Nykyään Nattramn on tiettävästi edelleen hengissä ja vaikuttaa omassa ambient/industrial-sooloprojektissaan Diagnose: Lebensgefahr.
Vassago
Black/death metal -yhtye Vassago perustettiin alun perin jo vuonna 1987, mutta sen ainoat julkaisut löytyvät 90-luvun loppupuolelta, jolloin yhtye julkaisi split-albumin ”Hail War!” (1996) yhdessä Antichristin kanssa sekä ainoan täyspitkänsä ”Knights from Hell” (1999). Isolta osin nykyisistä ja entisistä Lord Belial -jäsenistä muodostetun yhtyeen lyriikat olivat osittain perverssejä sekä huumorin sävyttämiä, minkä voi päätellä jo kappaleiden nimistä, kuten vaikkapa ”Agent 666” sekä ”Anal Fistfuck”.
Mortum
Melodista death/black metalia soittanut Mortum toimi aktiivisena vain muutaman vuoden ajan julkaisten ainoaksi jääneen täyspitkänsä ”The Druid Ceremony” (1998). Yhtyeen hajottua pian albumin jälkeen sen kitaristi-vokalisti Chrille ”Tyr” Andersson, rumpali Bartosz Naleziński sekä kitaristi Rille Svensson perustivat power metal -yhtyeen Supreme Majesty. Mortumin tavaramerkkinä olivat runsaasti käytetyt naislaulut, joista vastasi bändin toinen vokalisti Tinna Carlsdotter.
Bathory
Ei liene valtava yllätys, että kaksiosaisen artikkelisarjan viimeiseksi jätettiin se tärkein kaikista, Bathory. Yhtye, jonka merkitystä black metalin menneisyydelle, nykyisyydelle ja tulevaisuudelle ei voi vähätellä. Bathoryn 90-luvun albumit eivät sinällään black metalia tarjoile, sillä vuonna 1990 julkaistu ”Hammerheart” sekä seuraavana vuonna seurannut ”Twilight of the Gods” keskittyivät Bathoryn eeppisempään viikinkimetalliin, kun taas vuosina 1994 ja 1995 julkaistu albumikaksikko ”Requiem” ja ”Octagon” olivat lähes puhtaita thrash metal -levyjä ja vuonna 1996 julkaistu ”Blood on Ice” jälleen paluuta eeppisemmän materiaalin pariin. Bathoryn viimeiseksi albumiksi jäi vuonna 2003 julkaistu ”Nordland II” sen keulamiehen Thomas Börje ”Quorthon” Forsbergin menehdyttyä sydäninfarktiin vuonna 2004. Kaaoszinen muistokirjoituksen Quorthonista voit lukea tästä.
Artikkelin ykkösosan voit lukea tästä.
Kirjoittanut: Riku Mäkinen
