Raskasta progressiivista rockia soittava bändi nimeltään The Birds of Satan on julkaissut bändin nimeä kantavan debyyttinsä, mutta mikä on ”The Birds of Satan”? Projektin takaa löytyy laulaja-rumpali Taylor Hawkins (Foo Fighters), kitaristi Mick Murphy (My Ruin), sekä basisti-laulaja Wiley Hodgden (Chevy Metal). Mielenkiintoisen kokoonpanosta tekee Taylor Hawkins laulajana. En itse ole ennen kuullut herran paljoa laulavan, mutta isona Foo Fighters -fanina päätin antaa Taylorin projektille mahdollisuuden ja kuunnella albumin läpi.

Levy alkaa noin yhdeksän ja puolen minuutin biisillä ”The Ballad of the Birds of Satan”. Biisi antaa esimakua siitä, mitä odottaa muilta biiseiltä. Se alkaa lyhyellä rumpusoololla, jonka jälkeen muu bändi lähtee mukaan. Biisi rullaa hyvin, vaikka tyyli välillä muuttuukin. Tästä huolimatta se pysyy hyvin kasassa.

Alku vaikuttaa lupaavalta, joten jatkan levyn kuuntelua ja siirryn seuraavaan kappaleeseen. ”Thanks for the Line” oli albumin sinkkujulkaisu, syystäkin. Se on ehkä parhaiten mieleen jäävä kappale albumilta. Biisi toimii kokonaisuudessaan hyvin, ja on helpoin sisäistää jo ensimmäisten kuuntelukertojen jälkeen.

Kolme seuraavaa kappaletta, ”Pieces of the Puzzle”, ”Raspberries” sekä ”Nothing At All” ovat samankaltaisia siinä mielessä, että jokainen noista kappaleista sisältää hyviä tajuntaan iskeytyviä kertosäkeitä sekä maukkaita kitarasooloja. Albumilla tuntuu kitarat muutenkin olevan varsin isossa roolissa sillä suurimmasta osasta albumin kappaleita löytyy jonkinlaisia sooloja kitaroiden osalta.

Loppu häämöttää, ja on kuudennen kappaleen vuoro. ”Wait Til Tomorrow”, ehkä yksinkertaisin sekä myös nopeatempoisin kappale albumilta. Hyväntuulinen sekä energinen rock-kappale. Sitten päästäänkin jo viimeiseen kappaleeseen, ”Too Far Gone To See”, joka on loistava päätös albumille. Rauhallinen, sekä ainoa biisi levyltä, joka ei sisällä kitarasooloa. Biisi etenee akustisella kitaralla sekä koskettimilla yli puolet biisistä, kunnes mukaan tulee muukin bändi. Tässä vaiheessa biisikin voimistuu hieman, mutta pysyy silti hillittynä eikä riko sen kokonaisuutta.

Mitä tästä levystä nyt kokonaisuutena sitten sanoisi? The Birds of Satanin debyytti ylitti omat odotukseni täysin. Taylor Hawkinsin ääntä ei voi moittia, javaikka biisit olivatkin samankaltaisia rakenteeltaan, olivat ne keskenään erilaisia. Biisit toimivat yhdessä sekä erikseen. Bändi saa varmasti raskaamman progressiivisen rockin fanit kiinnostumaan musiikistaan ja jopa osa Foo Fightersin faneista innostuu tästä projektista varmasti. Joten, kaikki Queenista, Aerosmithista, Alice Cooperista tykkäävät, ottakaa tämä levy kuuntelulistallenne. Toivon mukaan kuulemme tästä bändistä vielä tulevaisuudessakin.

9 / 10

Kappalelista:
1. The Ballad of the Birds of Satan
2. Thanks for the Line
3. Pieces of the Puzzle
4. Raspberries
5. Nothing at All
6. Waiting Til Tomorrow
7. Too Far Gone to See

http://thebirdsofsatan.com

Kirjoittanut: Waltteri Jussila