High Fighterin Mona Miluski: ”Emme anna genrerajojen kahlita musiikkiamme.”
Saksalainen High Fighter julkaisi kesällä ensimmäisen albuminsa suomalaisen Svart Recordsin kautta. Yhtye yhdistelee musiikissaan ennakkoluulottomasti niin metallia, rockia, bluesia kuin doomiakin. Kaaoszine päätti lähestyä bändiä haastattelun muodossa. Yhtyeen vokalisti Mona Miluski ja rumpali Thomas Wildelau avartavat haastattelussa taustojaan, musiikin tekoa sekä yhteyksiään Suomeen jo ajalta ennen High Fighterin.
Moro! Debyyttialbuminne näki tänä kesänä päivän valoa. Mitkä ovat tunnelmat levyn julkaisun jälkeen? Ja miten vuosi 2016 on mennyt tähän saakka?
Thomas: Tämä vuosi on mennyt tähän saakka hyvin. Äänitimme debyyttialbumin maaliskuussa, teimme levytyssopimuksen Svart Recordsin kanssa, kuvasimme musiikkivideon ”Blinders”-kappaleeseen toukokuussa, saimme paljon niin kotimaista kuin kansainvälistäkin palautetta albumista ja heitimme muutamat keikat esimerkiksi Berliinin Desertfestillä ja Summer Breezessä. Lisäksi kiersimme Earth Shipin ja Mammoth Stormin kanssa heinäkuussa, mikä oli todella mukavaa. Vuosi on tarjonnut meille paljon, ja olemme tutustunut moniin uusiin ihmisiin. Katsotaan, mitä se tuo vielä tullessaan.
High Fighter on vielä tuore tuttavuus Suomessa. Miten yhtyeenne sai alkunsa ja mistä nimi on peräisin?
Mona: Toivottavasti myös musiikkimme on uutta! High Fighter sai alkunsa vuoden 2014 kesällä, kun molemmat meitä edeltäneet bändit, A Million Miles ja Buffalo Hump, tulivat tiehensä päähän. Kun yhtyeeni A Million Miles hajosi, minä ja Shi halusimme aloittaa uuden projektin. Tutustuimme Buffalo Humpin entiseen pääkitaristiin Ingweriin. Hänen yhtyeellään ei ollut vokalistia, ja rumpali ja basistikin olivat lähteneet. Näin saimme nykyisen yhtyeemme kokoonpanon kasaan. Joten on ollut oikea onnen kantamoinen, että törmäsimme ja saimme näistä kahdesta yhtyeestä uuden kasaan. Aloittaessamme uutta yhtyettä oli mukava huomata, että meillä synkkasi alusta lähtien. Nykyään tämä porukka on enemmän kuin pelkkä bändi minulle, enemmänkin perhe. Meillä oli monia nimivaihtoehtoja yhtyeelle, mutta se oli lopulta Thomas, joka keksi yhtyeellemme tämän nimen.
Thomas: Jokainen meistä asettui miettimään yhtyeelle nimeään kotonaan, mutta emme löytäneet tyydyttävää vastausta. En muista enää tarkkaan, mutta keskustelin Constantionin kanssa ja hän mainitsi nimen ”Tiefighter”. Ymmärsin sen kuitenkin High Fighterina ja lausuin sen kovaan ääneen. Näin olimme keksineet nimen.
Olette myös julkaisseet ep:n vuonna 2014. Niin kuin totesitte, olette taustoiltanne eri yhtyeistä. Kuinka se vaikuttaa yhtyeenne musiikkiin?
Mona: Sen lisäksi että tulemme eri yhtyeistä ja erilaisista taustoista, olemme myös avoimia erilaisille musiikillisille vaikutteille. Olemme pitkälti jammailuyhtye, jonka musiikissa on vaikutteita niin heavymetallista, bluesista kuin rockista. Emme välitä genrerajojen noudattamisesta. Sekoitamme musiikissamme ronskisti eri elementtejä. Emme halua edustaa mitään tiettyä tyyliä puhtaasti vaan olla rohkeasti omanlainen yhtye. Se voi tuottaa monille päänvaivaa, koska meitä ei voi kategorisoida minkään tietyn genren alle, mutta minusta se tekee yhtyeestämme entistä erityisemmän.
Thomas: Niin, sekoitamme musiikkiin eri visioitamme. Kappaleiden tekeminen on yleensä spontaania, ja heittäydymme siihen yksitellen mukaan. Joskus lopputuloksena on sitten rakastamme kappale. Meillä jokaisella on paljon musiikillista taustaa, joka näkyy kokeilunhaluna. Itse olen kokeillut mm. thrashiä, death metalia, rockia ja jopa funkyä sekä soulia ollessani vielä 14-vuotias keltanokka!
Oli mielenkiintoista huomata, että suomalainen Svart Records kiinnitti teidät. Kuinka päädyitte suomalaiseen levy-yhtiöön?
Mona: Laitoimme aikaisin tänä keväänä demomme eri levy-yhtiöihin, ja Svart Records oli ensimmäisiä, joka vastasi meille ja osoitti kiinnostusta. Olimme innoissamme, koska kyseessä on yksi hienoimmista levy-yhtiöistä, jonka tiedämme. Oikeastaan toivoimme juuri saavamme vastauksen kyseiseltä levy-yhtiöltä, ja kun niin kävi, niin tuntuihan se upealta! Muutama muukin levy-yhtiö osoitti kiinnostustaan, mutta Svart Records tuntui parhaimmalta vaihtoehdolta. Ja näin on ollutkin, yhtiö ymmärtää visiotamme 100-prosenttisesti. Olemme olleet todella tyytyväisiä tähän mahdollisuuteen.
Vaikuttaa siltä, että olette tehneet paljon keikkoja tänä kesänä. Onko tämä vuosi ollut kiireisin yhtyeellenne?
Thomas: Hankala sanoa, kun kysyt pelkästään kesällä tehdyistä keikoista. Jos tätä vertaa edelliseen kesään niin kyllä, mutta teimme viime vuonna kokonaisuudessaan paljon keikkoja. Teimme viime keväänä mm. Euroopan-kiertueen, kesällä läjän klubikeikkoja ja vierailimme muutamalla festarilla Portugalissa. Viime vuoden lopussa teimme toisen Euroopan-kiertueen ja kiersimme myös Ahabin ja Mammoth Stormin kanssa. Joten voisi sanoa, että viime vuosi oli kiireisempi keikkojen osalta. Tämän vuoden alussa käytimme paljon aikaa levyjulkaisuun ja ”Scars & Crossesin” tekoon, joten tämä vuosi on ollut toisella tapaa kiireinen.
Mitä tiedätte Suomesta? Olisitteko kiinnostuneita soittamaan Suomessa?
Mona: Oikeastaan Suomi kuuluu niihin maihin, joissa olen keikkaillut ensimmäisenä! Kun minä ja Shi soitimme A Million Milesissa, meistä tuli hyviä ystäviä kahden suomalaisyhtyeen kanssa, Manzanan ja For Selena And Sinin. Molemmat yhtyeet pyysivät meitä vuonna 2009 kiertämään uudelleen, ja niin teimmekin, ja se oli huikeaa! Sen lisäksi, että join viikon aikana enemmän kuin koskaan, sain paljon hyviä muistoja Suomesta ja ihmisistä, joita en tule unohtamaan! Hienoja ihmisiä, kaunista luontoa, paljon väkijuomia ja hyvät fiilikset koko reissusta. Yhtä asiaa silti ihmittelen: Minkä takia suomalaisten kanssa kiertäessä löytyy ainakin yksi, jonka täytyy joka show’ssa hypätä lavalta alasti yleisöön? Hahah! Ehkä saan selville tämän jonain päivänä. Nyt kun olemme suomalaisella levy-yhtiöllä, aiomme todellakin tulla Suomeen keikkailemaan mahdollisimman pian. ”Finland kick ass!”
Mitkä ovat loppuvuoden suunnitelmanne? Aiotteko soittaa lisää keikkoja vai joko suunnittelette uutta julkaisua?
Thomas: Tällä hetkellä suunnittelemme soittavamme mahdollisimman paljon keikkoja. Se on jotain, mistä todella nautimme ja mitä tarvitsemme pitääksemme yhtyehengen korkealla! Ja asian toinen puoli: Monet meistä käyvät päivätöissä, jotta pystymme maksamaan laskumme – olemme vielä pikkubändi. Joten meidän täytyy järjestellä asioita. Toinen albumi tulee ehdottomasti aikanaan, mutta toistaiseksi pidämme kirjoitusprosessin tyhjänkäynnillä.
Kiitoksia High Fighter haastattelusta! Haluaisitteko lähettää terveisiä Suomeen?
Mona: Kiitos, vittu saatana ja pysykää aineissa! Toivottavasti tapaamme teitä Suomessa piakkoin! 
Kirjoittanut: Aleksi Parkkonen
