Luonnonsuojelua raskailla riffeillä – Arviossa Aeolianin debyytti ”Silent Witness”

Espanjalainen melodista death metalia esittävä yhtye Aeolian julkaisi debyyttinsä ”Silent Witness” Snow Wave Recordsin kautta 12. päivä syyskuuta. Tiukkojen riffien ja hienoisen folk-mausteisen tykityksen taustalla on ajatus luonnonsuojelusta ja ilmastonmuutoksesta. Yhtye on vanginnut nauhalle mainion äänimaailman, joka pitää sisällään pääpiirteittäin kaikki melodisen death metalin elementit sukeltaen välillä syvemmälle black metal -tyylisen rumputulen saattamana. Havaittavissa on myös Göteborgin soundia, mistä on ilmeisimmin saatu vaikutteita.

Albumi tärähtää käyntiin kappaleella ”Immensity”, joka tuo selkeästi esille albumin musiikillisen linjan. Albumin kuusi ensimmäistä kappaletta pitävät hommaa kasassa jatkuvalla riffien ilotulituksella ja tarttuvilla melodioilla. Vokaaliosuudet vaihtelevat laajasti matalasta murinasta korkeaan kirkumiseen, eikä rumputyöskentelyssä ole moitteen sijaa. Myös mukavasti fiilisteleviä folk-osuuksia on saatu mahdutettua albumille mukaan. Kappaleet ”My Stripes in Sadness” ja”Return of the Wolf King” muodostavat albumin selkeimmät kohokohdat, vaikka huippuhetkiä on luvassa myöhemminkin. Musiikkivideonkin saanut ”Going Extinction” tuo julkaisun selkeän linjan, eli ympäristöhuolen, esille. Lyriikat ja musiikki on sovitettu sujuvasti yhteen – idea tulee musiikin kautta esille, ja musiikki itsessään toimii mainiosti.

Albumin ehkä suurimpana kompastuskivenä on kuitenkin se, mihin lukuisat yhtyeet sortuvat. Albumilla on aivan liikaa kappaleita. ”Silent Witnessille” on ahdettu kaiken kaikkiaan kaksitoista kappaletta. Vaikka ne olisivatkin keskenään tasaväkisiä, on osa kappaleista väkisinkin heikompia kuin toiset kappaleet. Yhtye iskee eetteriin toistaan väkevämpiä riffejä kappale kappaleelta mutta myöhemmin kuulija ihmettelee, mikä riffi oli mistäkin biisistä. Sinällään ei olisi ongelmaa, jos kaikki kaksitoista kappaletta erottuisivat edukseen, mutta muutaman idean olisi voinut yhdistää keskenään ja tehdä julkaisusta ytimekkäämmän. Useampi kuuntelukerta antaa äskeiselle kuitenkin hieman anteeksi, jolloin näin kuuntelijana pohtii, miten paljon mielipiteet ja arvostelut levyjä kohtaan muuttuisivat, jos äänitykset saisi kuunnella läpi vain yhden kerran. Loppusuoralla yhtye ei enää tarjoile mitään uutta ja yllätyksellistä mutta pitää kokonaisuuden kuitenkin kasassa.

Aeolian on kasannut luonnonsuojeluperiaatteellaan väkevän debyyttilevyn, josta punainen lanka löytyy selkeästi. Tuotannon puolesta soundi on sopivan rosoinen. Liian hiottuna tämän tyylisistä kappaleista saa helposti liian muovisia, mihin tämä yhtye ei kompastunut. Vaikutteita on aina havaittavissa, lähimpänä ne kumartavat ehkä skandinaavisen metallin puolelle. Yhtyeellä on ollut myös tahtoa tehdä albumista oman näköisensä vaikutteista huolimatta. Teemassa pyöritään siis tärkeiden asioiden äärellä, ja musiikillisesti ”Silent Witness” ansaitsee useammankin pyöräytyksen pimenevän syksyn edetessä.

8/10

Kappalelista:

  1. Immensity
  2. The End of Ice
  3.  Chimera
  4.  My Stripes In Sadness
  5. Return of the Wolf King
  6. Going to Extinction
  7. Elysium
  8.  Wardens of the Sea
  9. The Awakening
  10.  Black Storm
  11. Witness
  12. Oryx

Kommentit