Ministry: AmeriKKKant – ”Elämänsä vedossa oleva Al-setä on nyt hyvin, hyvin vihainen.”

Kuubalaissyntyiseltä, yhdysvaltalaisen industrial-metallin pioneerilta Al Jourgensenilta ei näinä päivinä sanottava lopu. Ennen itse albumiin pureutumista palataan kuitenkin tapahtumissa muutama vuosi taaksepäin.

Jouluaaton aattona 2012, aivan Ministryn ”From Here To Eternity” – albumin viimeistelyvaiheessa Al Jourgensen yhdessä muun vaihtoehtometallimaailman kanssa kokivat varsin raskaan menetyksen, kun Alin pitkäaikainen bänditoveri ja musiikillinen aisapari, niin Ministrystä, Revolting Cocksista kuin Lardistakin tuttu luottokitaristi Mike Scaggia menehtyi Teksasissa lavalla äkilliseen sairaskohtaukseen. Oman metallibändinsä Rigor Mortisin keikkaa tuolloin soittamassa ollut 47-vuotias kitaristi oli vasta paria päivää ennen menehtymistään saanut purkkiin tuolloin työn alla olleen Ministry-albumin soitto-osuutensa. Pian Scaggian kuoleman ja ”From Here To Eternityn” julkaisun jälkeen Jourgensen ilmoitti mediassa, ettei enää halua jatkaa Ministryn uraa menetettyään pari vuosikymmentä rinnallaan yhtyettä luotsanneen musiikillisen ja luovan voimansa. Yhtyeen levy-yhtiö Nuclear Blast julkaisi pian kyseisen statementin jälkeen Pariisissa Relapse-kiertueella, syksyllä 2012 taltioidun, erittäin tulisen live-CD/DVD:n ”The Last Tangle In Paris” tribuuttina Scaggialle, jonka viimeiseltä Ministry-keikalla kuvattu konserttitaltiointi osoitti, kuinka kovassa livekunnossa Alin muukalaislegioona oli vielä aiempana syksynä ollut. Aikaa kului taas pari vuotta ja Jourgensen oli hiljaisuudessa tehnyt surutyötä ja kyhännyt albumillisen hurjatempoisia ja vihaisia biisejä Ministryn upouudelle spin-off-projektille Surgical Meth Machinelle, jonka hulvattoman brutaali debyyttialbumi ilmestyi vuonna 2015.

Lopulta Yhdysvaltain ja maailmanpoliittisen tilanteen kiristyminen ja kärjistyminen uuden kylmän sodan partaalle suorastaan vaati Ministryn kaltaisen radikaalin poliittisesti tarkkanäköisen metallikoneen uutta paluuta tapahtuvaksi. Paikoin helvetillisistä päihdekierteistä kuin ihmeen kaupalla hengissä selvinnyt Jourgensen otti oikean hetken tullen härkää sarvista ja alkoi kasata ympärilleen uutta studiokokoonpanoa. Tuohon nimekkääseen kokoonpanoon löytyi lopulta äänittäjä/ rumpuohjelmoija Michael Rozon, basistit Tony Campos (Static X, Soulfly, Prong, Asesino ja Fear Factory) ja Jason Christopher (Prong, Stone Sour ja Sebastian Bach), kitaristit Sin Quirin (Revolting Cocks ja American Head Charge) ja Cesar Soto (Pissing Razors), kosketinsoittaja John Bechdel (Killing Joke, Fear Factory ja Prong) sekä rumpali Roy Majorga (Soulfly ja Stone Sour).

Lopputuloksena tästä kollaboraatiosta syntyi neljästoista Ministry -albumi ”AmeriKKKant”, joka on Jourgensenille tuttuun tyyliin suoraviivaista, poliittisesti äärimmilleen latautunutta, mutta tarkkaan harkittua, tarkkapiirteisesti tiedostavaa musiikillista piruilua, jossa genrejen väliset raja-aidat on pystytetty voimalka murskattaviksi. Lyyrisessä mielessä ”AmeriKKKant” toimii voimakkaana herätyshuutona kollektiivisesta apatiasta ja omahyväisyydestä kärsivälle, harmaalle, aivopestylle massalle, jolle aivan normaalia toimintaa on esimerkiksi äänestää maailman suurimman sotakoneiston ylipäälliköksi Donald Trumpin kaltainen sekopää. Vuosikymmenen jälkeen Jourgensenin teksteissä G.W. Bush on siis vaihtunut Trumpiksi. Mikä kuitenkin on merkille pantavaa on se, että siinä missä viime vuosikymmenellä Ministry hyökkäsi albumeillaan ”Houses Of The Molé”, ”Rio Grand Blood” ja ”The Last Sucker” armottomalla täsmäpommituksellaan nuoremman Bushin hallinnon kimppuun sen masinoimien 9/11- ja Irakin sotatoimet oikeuttaneen imperialistisen kieroilun takia, tällä kertaa tähtäimessä ei varsinaisesti ole vallassa oleva republikaanipresidentti, vaan laajempi Amerikan kansakunnan kaoottinen tila. ”AmeriKKKantin” tematiikka kuvaa enemmänkin läntisen kansakunnan henkisen tilan sairaalloista rappiota ja ulkokultaisesti rauhanomaisen, länsimaisen näennäisdemokratian ja äärikristittyjen tekopyhyyttä.

Albumi sisältää ainoastaan seitsemän varsinaista kappaletta ja sen kokonaiskesto on säilytetty säädyllisessä vanhan ajan vinyylimitassa, alle 45 minuutissa. Introna toimiva ”I Know Words” avaa pelin hykerryttävästi Twin Peaksin kääpiön The Armin hidastetun mongertavaa puheäänen kaltaiseksi sämplätyllä pätkällä Donald Trumpin suoltamaa typerryttävää slogania ”We’re gonna make America great again”. Tätä vanavedessä seuraava, varsinainen albumin avausraita ja videobiisi ”Twilight Zone” on tanakka, mutta aavistuksen paikoillaan jumittava Ministryn riffijärkälestandardi, johon bluesahtava huuliharppu ja sellostemma yhdessä DJ Swampin scratchien kanssa tuovat mukaan mukavan juurevaa vanhan liiton maustetta.      Kahdeksanminuuttinen, myrkyllisen tarttuva Amerikan tyylin raskas hard rock -pala ”Victims Of A Clown” tamppaa vastustamattomasti jopa tanssittavalla moukari-groovellaan. Kappaletta täydentävät  N.W.A.-DJ:n Arabian Princen scratchit ja nerokkaasti biiseihin istuvat poliittisista TV-keskusteluohjelmista ja amerikkalaispoliitikkojen haastatteluista ripatut puhesamplet sekä outrossaan Fear Factoryn räyhäsolisti Burton C. Bellin toimittama huutovokalisointi. Kappale nousee kertaheitolla ei ainoastaan albumin vaan ehkä koko Ministryn tuotannon huippuhetkiin.

Tästä edetään sampleista kyhätyn ”TV 5-4 Chan” -kanavanvaihdossession jälkeen aiemmalla biisillä irti päästetyn Bellin toimittamaan painavaan asiaan, joka antaa amerikkalaisten äärikristittyjen kuulla kunniansa napakan hard core-thrash -sahauksen ”We’re Tired Of It” siivittämänä. Tätä puolestaan seuraa niin ikään Bellin tähdittämä, jyhmeän uhkaava, sotarumpurytmeillä uhoava ”Wargasm”, joka ruotii psykopaatin silmin Yhdysvaltain sotakoneiston ja sotateollisuuden aikaansaannosten suloisuutta, eroottisuutta ja ylivertaisuutta maailmankuvassa, jossa mikään ei riitä. Vaikka biisin kertosäkeestä Killing Joke -sävyt pukkaavatkin turhankin selvästi esiin, on kyseessä heittämällä yksi albumin vakuuttavimmista kappaleista. Albumin ensimmäinen singlebiisi, aihepiiriään monelta kantilta kritisoiva, ”Antifa”, joka lukeutuu albumilla ”Twilight Zonen” tapaan Ministryn standardiosastoon, mutta mikä muistuttaa lähinnä ”Psalm 69” -albumin klassikkoa ”Just One Fix”. Tämän kaltaisia biisejä kuunnellessa ei jää epäselväksi, mistä Rammstein on koko musiikillisen konseptinsa liisannut. Hidasteleva samplattu cyber-metal-teos ”Game Over” vie puolestaan äänimaiseman vuoden 1994 ”Filth Pig” -albumin synkkiin äänimaisemiin sillä erotuksella, että biisissä on koukkua enemmän kuin koko vertailukohdealbumilla yhteensä.

Albumin päättävä, vielä ”Game Overiakin” laahaavampi, cyber-doom nimikkobiisi sisältää hieman jopa W.A.S.P.in ”Kill Fuck Die:sta” ja Marilyn Mansonin kulta-ajoista muistuttavia, kylmääviä ja tritonus-soinnuilla operoivia raskasteollisuusriffejä, joita kappaleen C-osassa upeasti maustavat yllättävät trumpeteilla soitetut puhallinosuudet, jotka korostavat vääristyneen synkkää ja raskasta tunnelmaa muhkean tyylikkäästi.

”AmeriKKKant” on eittämättä yksi Ministryn vahvimmista albumeista. Eritoten hienon albumista tekee se, että sen kappaleiden rakennusvaiheessa on keskitytty biisien anatomian ja dynamiikan toimiseen musiikillisen tulivoiman maksimoinnin sijaan. Albumia ei ole myöskään pilattu ylinopeudella kiitävillä ja naurettavan digitaalisen mekaanisilta kuulostavilla konerummuilla eikä liiallisella pituudella, miltä yhtyeen kymmenisen vuotta sitten ilmestyneet albumit useinkin vaikuttivat. ”AmeriKKKant” on hiljalleen tajuntaan kasvava, hieno industrial-metalliteos, josta nuoremmat genren tekijät saavat ottaa mallia vielä kauan ja monesta eri syystä. Albumin tuotanto ja massiivinen soundimaisema ansaitsee myös erityismaininnan. Al-setä tarjoaa biisi biisiltä vuoroin totutun armotonta verbaalista suoraa ja koukkua särötetyn laulun siivittämänä paria nuottia toistavilla, tehokkailla punch-lineillaan. Periaatteessa mitään erityisen mullistavaa Ministry ei siis uutukaisellaan tarjoa, mutta se tekee vaikeiden aikojen jälkeen omalla osaamisalueellaan oikein hyvää ja laadukasta jälkeä, jossa ei ole tyhjäkäynnille, tyhjän puhumiselle eikä pölkkypäisyydelle sijaa.

Kiertuekokoonpanossaan vuosimallin 2018 Ministryä vahvistaa studiossa työskennelleiden muusikoiden lisäksi Slipknotin alkuperäisrumpali Joey Jordison. Kyseisen superkokoonpanon soisi tulla esiintymään viimein myös Suomen kamaralle. Onhan yhtye muutenkin onnistunut skippaamaan kauimmaisen pohjolan jo muutamalla viimeisimmällä rundillaan.

01. I Know Words
02. Twilight Zone
03. Victims Of A Clown
04. TV 5-4 Chan
05. We’re Tired Of It
06. Wargasm
07. Antifa
08. Game Over
09. AmeriKKKa

Kommentit