Pristinen uutuuslevy Ninja paljastaa sulonsa hitaasti

Pristinen – Ninja

Ensikuulemalla Pristinen ”Ninja” ei ole millään tavalla huono levy, mutta ei se myöskään meinaa mitenkään erottua niiden naislaulajalla varustetun kolmentoista rokkibändin seasta, joita tusinaan mahtuu. Muutama kuuntelukerta tarvitaan, että jonkinlainen oma ääni ja tyyli alkavat erottua. Lopulta taivun myöntämään, että on tässä jotain.

”Ninja” on norjalaispoppoon neljäs levy, ja kuljetut kilometrit kuuluvat, vaikka bändi ei vielä ole järin tunnettu. Norjassa Pristineä on suitsutettu kovastikin, ja entistä suurempi kansainvälinenkin yleisö löytynee. Heidi Solheimin ääni on kaunis ja värikäs. Levyn aloittava ”You Are The One” ei vielä tuo esiin hänen monipuolisuuttaan laulajana, vaikka taito on kiistaton. Levyn edetessä sävyjä löytyy onneksi vielä paljon enemmän.

Levyn mittaan viittaillaan runsaasti 70-luvun suuntaan, mutta onneksi levyllä on muutakin. Tyylille uskolliseen bluesrock-soundiin sekoittuu siellä täällä hienovaraisia moderneja popsävyjä ja suorasukaiset, jopa naiivit sanoitukset täydentävät pakettia hienosti. Samalla ollaan silti tiukasti genreuskollisia.

Nimibiisi ”Ninja” toimii tästä kaikesta paraatiesimerkkinä ja on muutenkin kohtalaisen toimiva kappale. Härskit urut ja kiihkeä laulu aloittavat kappaleen upeasti. Höpsöt lyriikat eivät yritäkään viedä biisiä mihinkään syvälliseen suuntaan, vaan kappale keskittyy tunnelman rakenteluun. ”Jekyll & Hyde” heti perään on tunnelmaltaan sopivan mystinen ja rauhallinen fiilistely.

Varsinaiset hittibiisit levyltä puuttuvat, vaikka monessa kohtaa ollaan todella lähellä. Se on sikäli sääli, sillä muutamalla häikäilemättä mukaansa vievällä hitillä tästä saattaisi hyvinkin tulla jonkin rokkifestarin kohokohta. Kyllä tämä kiinnostaisi nytkin nähdä livenä. Vielä levyn tuotantokin korostaa vaikutelmaa, että bändi on parhaillaan livenä.

Pristine pärjää ihan hyvin siihen nähden, kuinka vaikea tällaisella musiikilla on erottua massasta.

6/10

Kappalelistaus:KaaosZine levyt
1. You Are The One
2. Sophia
3. The Perfect Crime
4. The Rebel Song
5. The Parade
6. Ghost Chase
7. Ninja
8. Jekyll&Hyde
9. Forget

Kirjoittaja: Pasi Huttunen

Lue lisää aiheesta

Mustaakin mustempaa Saatanan ylistystä – Tätä tarjoaa Belphegorin tuorein julkaisu ”Tote... Saatanasta ja perversioista ihannoiva itävaltalainen Belphegor on palanut yhdennellätoista kokopitkällä albumillaan ”Totenritual.” 2000-luvusta...
”Outsider” – lupaava, mutta epätasainen ensikosketus Comeback Kidiin Kanadalainen Comeback Kid on ollut minulle vuosien ajan yksi niistä bändeistä, jonka olen tiennyt lähinnä vain nimeltä. Tosin muistan vieläkin kiu...
Elinvoimainen paluu kansanmusiikin keinoin – Eluveitien ”Evocation II – Arcane Dominion&... Sveitsistä kotoisin olevaa Eluveitie on aina ottanut folk-musiikin sekoittamisen metalliinsa astetta vakavammin pyöritellen biiseissään vaikka mit...
Epican vakuuttava välisoitto – arvioitavana “The Solace System” -EP Hollantilainen, sinfonista metallia tehtaileva Epica julkaisi viime vuonna ”The Holographic Principle” -albumin, joka merkitsi itselleni paluuta y...